Second opinion

Viime viikolla kirjottelin siitä, kun tuli vuosi testoilla täyteen ja lopussa kerroin, että nyt odotellaan vaan kirjettä Helsingistä second opinioniin. Kerkeshän siinä sitten seuraavaan aamupäivään odotteleen, kun äite laitto viestiä et kirje Helsingistä oli tullu postissa. Ja ei sitä käyntiä kerenny paljoo ootteleen enää, koska aika olikin jo merkattu tälle päivää eli 1.11.

Tänään sitten aamusta lähdettiin äiten kans junalla Helsinkiin Pasilaan nuorisopsykiatrian sukupuoli-identiteetin työryhmän vastaanotolle, jossa oli varattu kahden tunnin aika ylilääkärin ja psykologin haastatteluille.
Ensin käytiin koko porukalla yhdessä läpi päivän ohjelma. Sen jälkeen jäin ensin yksin juttelemaan ylilääkärin kanssa ja äite meni psykologin ja toimintaterapeutin mukaan juttusille.

Tampereelta oli second opinioniin lähetettä laitettaessa lähetetty luonnollisesti mun potilaskertomukset transsukupuolisuuden diagnosointitutkimusten alusta tähän päivään asti. Ylilääkäri sanoi lukeneensa ne läpi, mutta siitä huolimatta kerroin samat asiat lyhyesti hänelle uudestaan ja näiden kertomusten pohjalta hän mulle sitten kirjoittaa tuosta Helsingin käynnistä lausunnon. Tuossa ylilääkärin kanssa ollessa annoin myös Tampereelta hormonipolilta saadun hedelmättömyystodistuksen, joka on pakollinen second opinionia haettaessa. Hedelmättömyystodistus on siis hormonipolin lääkärin kirjoittama todistus siitä, että hormonihoitojen myötä on mulle tullut myös hedelmättömyys.
Siinä sitten kun oltiin aikamme juteltu, totes ylilääkäri vaan että ei sais vielä tossa vaiheessa sanoo, mut kyllä mun tapaus aika selkeältä näyttää.

Ylilääkärin kanssa juttelun jälkeen sitten menin vuorostani psykologin ja toimintaterapeutin juttusille ja äite lähti juttelemaan ylilääkärin kanssa.
Siinä sitten juteltiin vähän samoja asioita kun ylilääkärinkin kanssa ja vähän ehkä enemmän kyseltiin mun omia kokemuksia ja sitä, mitä odotuksia mulla on jatkon suhteen.
Juteltiin tuossa samalla myös ylipäätään siitä, miten oon kokenu tutkimusvaiheen ja kaikkien asioiden sujuvuuden tuolla nykyisellä käytännöllä, millä tuota transsukupuolisuutta kartotetaan.
Itsellä kun kaikki on sujunut ongelmitta ja ei oo mitään esteitä tullu matkan varrella, sanoin vaan että kyllä mun mielestä tää homma mun mielestä on toimiva.

Tuon psykologin ja toimintaterapeutin tapaamisen jälkeen menin äiten kans hetkeks odottelemaan aulaan ja sillä aikaa kaikki nuo kolme työntekijää piti palaverin noiden haastatteluiden pohjalta.
Ei menny kauaa kun meidät pyydettiin takaisin sinne vastaanotto huoneeseen, jossa oltiin kaikki taas yhdessä ihan niinkun silloin alussa. Siinä sitten käytiin jotain perus yhteenvetoa noista vastaanotoilla puhutuista asioista. Loppua kohden sitten mulle alettiin juttelemaan siihen sävyyn, että mitä käytännössä second opinionin saaminen tarkottaa. Ei ollut kuulemma siis epäselvää missään kohtaa, etteikö sitä ois mulle voitu asettaa.

Nyt sitten Helsingistä laitetaan tuosta käynnistä lausunto Tampereelle. Sen jälkeen sitten mulle lähetetään Tampereelta saatu transsukupuolisuuden lausunto ja tuo Helsingista saatu second opinionin lausunto, joilla saan haettua maistraatista sosiaaliturvatunniksen muutosta naisesta mieheksi. Aikaa tuossa papereiden lähettelyssä pitäis mennä parisen viikkoa ja kun nuo on maistraattiin laitettu, menee vielä hetki itse sotun muutokseen.

Aiemmin viime viikolla puhuttiin äiten kanssa siitä, pitäiskö mulle vaihtaa nyt tässä samalla toiset nimet, joita ei silloin Sipe nimeä vaihdettaessa mulle otettu ollenkaan. Menis tässä samalla kätevästi, kun kuiteski kaikki henkilötodistukset täytyy uusia.
Vielä on vähän auki, voiko sotun ja nimen saada maistraatissa vaihdettua niin sanotusti samalla klikkauksella, mutta eiköhän sekin tässä selviä.
Jatkossa kuitenkin mun kutsumanimi pysyy Sipenä, mutta toiset nimet on vielä hieman auki. Tai siinä mielessä auki, että jos Sipe pidetään ensimmäisenä nimenä ja toisiksi nimiksi tulee ne mitä on suunniteltu, olis nimi yhdistelmä mun korvaan hieman härski. Selvää on kuiteskin ainakin se, että Sipe jää mun kutsumanimeks, koska se tuntuu jo enemmän omlta kun se nimi, joka mulla aiemmin oli. Mutta tota nimeäkin on tässä vielä aikaa hioa ja miettiä ja niin se kannattaakin, kun ei nimeä enää tän jälkeen viittis alkaa vaihtelemaan.

Ainoa mikä tässä vähän huolettaa on kohta lähenevä kevään kirjotuksiin ilmottautumisen viimenen päivä. Niihin kun täytyy kaikkien henkilötietojen kanssa ilmottautua ja jos tuo sotu ja nimi ei siihen viimeiseen ilmottautumispäivään mennessä muutukkaan niin mitäs sitten tapahtuu? Tai se että muuttuuko ne tiedot automaattisesti ytllään, jos ne muuttuu vasta kirjotuksiin ilmottautumisen jälkeen?
Täytyy tässä heti kun vaan pystyn mennä koulussa jollekkin asiaa kyselemään, vaikka tiedän jo melkeen etukäteen ettei koulussakaan osata sanoa miten toimitaan. Tuokin asia onneks ehkä tässä selkenee.

Tähän samaan kirjotukseen loppuun vielä pakko hieman kirjoittaa siitä, millasena koin ton Helsingin pään toiminnan. Tampereella Evassa käydessä oon aiemmin jo tainnut kirjotella joskus siitä, kuinka siellä tutkimustyöryhmä oli välillä hieman sen oloisia, että sitä tuli mietittyä onko heillä varmasti sellainen työtehtävä johon he kokevat kuuluvansa. Vastaanotoilla tutkimusjakson aikaan oli usein jotenkin tosi awkward olo ja jotenkin tuntui siltä, että mut vaan haluttiin saada sanomaan etten oo tosissani. Tottakai tutkimusjaksossa ei vielä saanutkaan antaa liian luottavaista oloa, ettei vaikka sen diagnoosin saamatta jääminen olis tullut niin puskista.
Silti jotenkin mulle itselle tuli tuolla Helsingin työryhmän vastaanotoille rennompi ja parempi olo ja tuntui siltä, että työntekijät ymmärsi mun ajatukset ja kokemukset. En toki tiedä millaisia samaiset työntekijät olis siinä itse tutkimusvaiheessa, mutta en jotenkin jaksa uskoa että niiden olemus kovasti tuosta tän päiväsestä silloinkaan poikkeaisi.

Helsingissä tänään kun puhuttiin, sain myös joihinkin asioihin ihan eri vastauksia kun Tampereella. Esimerkiks aiemminkin tänne jo joskus kirjottelin siitä, kuinka Tampereella sanottiin second opinionin yhteydessä sovittavan siitä koska voisin mennä mahdollisiin kirurgisiin toimenpiteisiin. Käsitys Tampereen tietojen mukaan oli, että mastektomia eli se rintakehän maskulinisaatio olis mahdollinen 1,5-2 vuoden testojen käytön jälkeen. Helsingissä kuitenkin sanottiin mastektomian mahdollisuudesta 2-3 vuoden testojen käytön jälkeen.
Mitään tulevia kirurgisia juttuja ei kuitenkaan tänään sovittu, joten kun joskus aiemmin haaveilin mastektomian saamista ens keväälle kirjotusten jälkeen, voi sen unohtaa heti alkuun vielä.
Tampereella myös aikanaan tutkimusvaiheen alussa sain käsityksen, että miehen nimen voisin vaihtaa vasta kun myös henkilötunnus on miehen. Tosiasiassa miehen nimen olis saanut vaihdettua jo pelkästään sen transsukupuolisuuden diagnoosin avulla. Tästä syystä juuri se sukupuolineutraali Sipe nimi ilman toisia nimiä vaihdettiin, koska jo silloin oli tiedossa et ne toiset nimet tulis olemaan ihan miehen nimiä.
Se oli tuolla Helsingissä myös hienoa, että multa kysyttiin ihan palautetta tuosta niiden tutkimushärjestelmästä. Tampereella ei oo koskaan kyselty sitä, miten koen homman siellä toimivan.

Ja vielä siihen, kun multa kyseltiin kokemuksia tuosta koko transsukupuoliseen tutkimusjärjestelmästä. 
Tiedän paljon samaa prosessia käyviä jotka ei oo tyytyväisiä, mutta mun oma mielipide on siihenkin se et kyllä noi ammattilaiset osaa hoitaa hommansa. Jos jotain esteitä jonkun kohdalla ilmenee tai sitä diagnoosia ei oo heti tullut, niin on siihen varmasti joku muukin syy kun se, että noita tutkimuksia hoitaa muka epäpätevät henkilöt. Kuitenkin tutkimusten laajuus ja erilaiset testit ja haastattelut käydään siitä syystä, että kartotetaan se ettei oman sukupuoli-identiteetin kokemuksen pohjalla ole jotain muuta syytä kun se, että kokee olevansa väärässä kehossa. Tiedän että blogia lukee myös sellasia, jotka kokee ton järjestelmän epäpäteväks, mutta mulla on onneks oikeus omaan mielipiteeseen. 

Aiemminkin oon jo Tampereella puhunut ja nyt myös tuolla tänään siitä, kuinka itselle tulee välillä jopa ylimielinen olo, kun kerron siitä kuinka toimivana pidän tätä koko prosessin muotoa. Tai jos kerron avoimesti täällä kaikesta, kun omalla kohdalla kaikki tuntuu rullaavan eteenpäin ilman mutkia matkassa. Tänään ylilääkäri mulle kuiteskin tuolla sanoi, että voin hänen mielestään ihan ylpeänä kertoa ja puhua. Suomalaisella on usein vaikeus juuri terveessä määrässäkin itsensä kehumisessa ja siinä, että osaa olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan ja mielipiteistään. Tää mitä tänne kirjotan, on mun käymä prosessi, joka on jokaisen kohdalla omanlainen joitain pääpiirteitä lukuunottamatta. Toisilla jotkut vaiheet vie kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa, mutta näihin aikatauluihin ja etenemisen tahtiin on jokaisen kohdalla varmasti joku syy ja tarkotus.
Kuiteskin kuten jo äsken sanoin, toisilla voi olla hyvinkin erilaiset kokemukset prosessin toimivuudesta kun mulla ja en itse lyttää kenenkään muun ajatuksia. Sama kun mä vaikka en tykkää maksalaatikosta ja toiselle se taas on lempiruokaa.

Mutta eipä tän enempää tarinaa tai mielipidekirjotusta tälle kertaa. Kirjottelen sitten taas viimestään kun hommat sen sosiaaliturvatunnuksen ja nimen muutoksen osalta etenee. 
Ja vielä "lääkärin määräyksellä" terveellisesti kehun itteeni sen verran, että oon enemmän kun ylpee siitä et oon päässy prosessissani jo näin pitkälle! Kun se henkilötunnus mieheks nyt kohta vaihtuu oon saavuttanu jotain sellasta elämässäni, joka on mulle tosi tärkeetä ja varmasti ehkä isoin asia mitä tuun tän elämäni aikana saamaan! Vaikka prosessi jatkuu ja jatkossa tulevat jutut voi olla saattaa isompiakin toimenpiteitä kun tähän mennessä on tullu vastaan, voihan sitä nyt tässäkin vaiheessa olla jo helvetin ylpeä itsestään :)

Loppuun vielä kuva tältä päivältä junan vessasta, kiitokset vr lavastuksesta. 


Kommentit

  1. En varsinaisesti tiedä, miten YTL menettelee henkilötietojen muuttumisen kanssa, mutta hiukan nettiä kaivelemalla löysin jonkun, joka sanoi, että ilmoittautumisen jälkeen ja viikkoa ennen ensimmäistä koetta hän toimitti rehtorille maistraatista saadun virkatodistuksen, jonka rehtori sitten toimitti YTL:lle ja sen kautta asia hoitui. Kannattaa tosiaan kuitenkin kysellä ihan varmuuden vuoksi. :)

    Minua taas mietityttää, voiko jo YO-todistuksessa olevia tietoja muuttaa uuden tilaamalla. Tilaussivulla voi näköjään vaihtaa vain sukunimen. ^^'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kävin tänään koulussa asiaa kyselemässä ja luvattiin selvittää miten toimitaan. Kun ei kauheen yleistä oo henkilötunnuksen muutos niin lukiota käyvällä nuorellakaan kun kenellä muulla tahansa niin ei suoraa osattu sanoo yhtään mitä pitää tehdä :D

      Toi YO-todistuksen tietojen muuttaminen uusiks on kyllä mielenkiintonen...selviää varmaan parhaiten ihan soittamalla ytl ja selittämällä tilanteen.. Jotenki jaksan kyllä uskoo et ne tiedot pystyy jälkikäteenki muuttamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolentoista vuoden hiljaiselon päätös

Phalloplastian esikäynti ja ajatuksia tulevasta

Neljä viikkoa leikkauksesta