Kolme kuukautta leikkauksesta

Niinhän siinä kävi, että kun normaali arki alkoi ja palasin töihin, niin en enää oo saanut aikaiseksi päivitellä toipumiskuulumisia tänne. Nyt asiaa siis viiden viikon edestä. :D 

Korjausleikkauksesta toipuminen tapahtui lopulta tosi nopsaan ja ihosiirre onneksi tarttui tuonne paikoilleen ongelmitta. Viimeisimmän kerran kävin haavapolilla 2. toukokuuta.

Käynnillä tsekkailtiin paikkoja ja sain sieltä mukaan Haavavex-voidetta, mitä oon siitä asti kivesten taakse laitellut. Tuohon saakka käytin siellä kuivaa hopeataitosta, mutta sen kanssa oli lopulta vähän ongelmia paikallaan pysymisen suhteen. Kivesten takana oli tuossa vaiheessa vielä pienesti haavaa, mutta tuon voiteen ansiosta se on sieltä hyvin mennyt umpeen. Vähän vielä ajoittain tulee verta jostain kohdista satunnaisesti, mutta ei varsinaista haavaa enää ole onneksi missään. Kivekset näyttää vähän rajuilta kylläkin tai jos kivesten taustaa kuvailee niin se on vähän rosoinen. Sitä onneksi toivon mukaan vielä saadaan siistittyä sitten tuon korjausleikkauksen yhteydessä. Pääasia oli nyt se, että saatiin se iso haava ihosiirteen avulla umpeen tuolta. 

Kyselin tuossa käynnillä myös niistä karvoista peniksen päässä ja sain ohjeeksi, että kannattaa kokeilla genitaalialueelle tarkoitettua karvanpoistovoidetta niiden poistamiseen. Ostin sellaista sitten ja sairaanhoitajan ohjeen mukaan tursutin sitä ihan reilun sentin verran myös virtsaputken päästä sisään, että sieltä tuli myös karvaa pois. Sitten vaikutusajan jälkeen pissasin voiteen pois ja pesin paikat huolellisesti. Tuon avulla karvat lähti kaikki pois ja niitä ei toistaiseksi oo vielä kasvanut takaisinkaan tässä muutaman viikon aikana.

Muuten leikkausalueella ei ollut tuossa vaiheessa enää kummempia haavoja tai huomioitavaa haavanhoidon suhteen. Ajoittain peniksen päähän on tullut pieniä haavoja tai vesikelloja silloin jos oon vähän huonosti jaksanut öljytä paikkoja, mutta ne on siitä parantuneet itsestään sitten kun on taas öljynnyt säännöllisesti. Tällä hetkellä käytän paikkojen hoitamiseen ihoöljyä, mitä hieron aamuin ja illoin alapesun yhteydessä koko peniksen ja kivesten alueelle. Sen lisäksi oon laittanut nivusiin vähän talkkia, koska huomasin jossain vaiheessa et haarat alkaa herkästi hikoilemaan ja kutisemaan niin tuo on vähän auttanut asiassa. Noiden lisäksi pidän vielä peniksessä myös tubigrippiä vähän tukemassa muotoa. Ajoittain olin tuossa myös ilman tubigrippiä, mutta huomasin silloin muutama viikko sitten vielä, että ilman sitä penis meni vähän pallomaiseksi tiukkojen housujen käyttämisen yhteydessä. 

Seuraava kerta haavapolille onkin vasta kesäkuun lopussa, jolloin on lääkärin jälkitarkastus leikkauksesta. Tuossa yhteydessä pääsen myös taas leikkausjonoon viimeistä korjausleikkausta varten, missä yhteydessä kiveksiä siistitään ja penistä nostetaan vähän kudoksia siirtämällä. Tuosta ns. häpykummun päältä otetaan myös rasvakudosta vähän pois. Tuo leikkaus tehdään yleensä noin vuosi alkuperäisen leikkauksen jälkeen, mutta kun toipuminen on sujunut niin hyvin, niin sairaanhoitaja arvioi et voisin hyvin mennä leikkausjonoon jo kesäkuulla. 

Muuten elämä on palautunut melko normaaliksi ja palasin töihin myös tuolloin 2. toukokuuta. Aluksi tuntui vähän hassulta olla taas arjessa kiinni, mutta nyt tuntuu jo muutaman viikon jälkeen, että sairaslomasta olisi kulunut aikaa tosi kauan. Oon töiden lisäksi palannut normaaliin elämään myös sen puolesta, että oon pariin kertaan ollut ihan viihteelläkin onnistuneesti. Alkoholia nauttiessa oon huomannut, että se aiheuttaa vähän sellaista ongelmaa, että virtsa muuttuu vähän punertavaksi. Sen mukana tulee siis jotain kudosnestettä tai muuta tuosta limakalvoilta. Alkoholi jotenkin siis vaikuttaa jonnekin tuolla, mutta onneksi tuohon on ollut apuna runsas vedenkin juominen ja seuraavana päivänä vielä erityisesti.

Oon käynyt myös muutamia kertoja pissalla pisulaarilla, mutta vielä siellä iskee tosi usein ujopissa ja on täytynyt käydä sitten kopissa rauhassa päästelemässä. :D Virtsatietulehduksia ei oo onneksi enää ollut ja toivottavasti niitä ei tulekaan. 

Joka paikassa oon pärjännyt tosi hyvin, mutta ongelmaksi on ehkä osoittautunut nyt ne virtsan tiputteluongelmat, mistä varoiteltiinkin jo ennen leikkaukseen lähtemistä. Pissaaminen sujuu siis tosi hyvin ja oon opetellut hyvin tyhjäämään virtsaputken jatkeosaa sen jälkeen niin, että sormilla puristelen/hieron virtsat ulos putkesta. Tuosta huolimatta oon huomannut, että bokserit on tuon tuosta vähän virtsassa. Ei siis mitenkään niin paljoa, että olisi paikat ihan pissassa, mutta niin kosteana, että vähän sitä virtsaa sieltä tiputtelee virtsaamisen jälkeen kun lähtee liikkeelle. Tässä on suojana toiminut hyvin nuo tubigripit, mitkä vähän imee virtsaa itseensä. Noita muutamia tubigrippejä saakin kyllä olla pesemässä harvasepäivä, mutta toistaiseksi oon kokenut niiden käytön helpoimmaksi avuksi tässäkin. Ajatuksena on, että tässä jossain kohtaa sitten alan vähän tutkiskella enemmän, että millä keinoin saisin sen virtsaputken vielä paremmin tyhjäksi tai mikä olisi paras suojakeino tuohon virtsan tiputteluun. 

Muuten paikat on kestäneet hyvin liikkumista ja normaalia elämää, mutta välillä joudun ottamaan särkylääkettä vähän avuksi, jos on vaikka päivän aikana ollut erityisen paljon liikkeessä. Töihin paluun jälkeen oon lopetellut särkylääkkeiden säännöllisen ottamisen hiljalleen ja kipujakaan ei oo tuntunut erityisemmin. 

Tai no ainoa kipu mitä välillä tuntuu niin on tuossa ns. häpykummun päällä tai peniksen juuressa. Sieltä kun on tuosta oikealta puolelta tunneloitu (en tiedä mitä toi oikeesti tarkottaaa, mutta näin mulle on kerrottu :D) virtsaputki peniksen sisälle, niin tuo oikea puoli häpykummusta on vähän turpeampi kuin toinen puoli. Se kohta on ollut siitä joskus aina vähän enemmän turvoksissa ja peniksen juuressa on tuntunut sellaista jännää kipua. Tuo onneksi mennyt ohi ja siihen on hyvin auttanut särkylääkkeet. 

Kävin tänään myös ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen testaamassa pyöräilemistä ja ei se ainakaan sattunut. Vähän oli sen sijaan hankala löytää hyvää asentoa satulalle, kun on oudoksestaan kivekset satulan ja haarojen välissä. Vähän tuo ehkä turhauttaa kun tuon asennon löytäminen oli aika haastavaa ja pyöräily on ollut mulle kesäisin melkein jokapäiväistä toimintaa harrastusmielessä, mutta ehkä tuo taas hiljalleen tästä lähtee luonnistumaan. 

Oon myös käynyt viime viikolla ensimmäistä kertaa sitten varmaan reiluun kymmeneen vuoteen uimahallissa! Aluksi meinasi iskeä paniikki jo uikkariostoksilla, kun ei meinannut löytyä muita kuin sellaisia uikkareita, missä ei ollut mitään erillistä "munapussia" ja sellaisten kanssa olisi kuumottanut, että koko pippeli valahtaa lahkeesta ulos. Lopulta koko uikkarihyllyn syynättyäni löysin kuin löysinkin yhdet sellaiset, missä oli sellainen valkoinen pussukka ja sain koko komeuden aseteltua sinne turvaan. Uimahallissa vaihdoin uikkarit kuitenkin vessan puolella jalkaan alapesun jälkeen ja pidin niitä jalassa koko lopun ajan suihkussa ja altaillakin tietysti. Mulla on se sellainen käyttöoikeusranneke eli sen kanssa saan uikkareita joka paikassa käyttääkin. Ei sitä ehkä tavan tallaaja tunnista kun se on ranteessa, mutta henkilöäkunta sitten ainakin tietää, että uikkareita on lupa käyttää. Uimahallissa sujui kaikki tosi mukavasti, vaikka huomasin kyllä olevani vähän hukassa ja mietin hetken, että miten uimahallissa ihmisten kuuluu oikein toimia. :D Mutta oli kyllä vapauttavaa käydä vähän uimassa ja istuskelemassa poreissa vuosikausiin. Uimisen jälkeen sitten kävin taas vessan puolella huolellisella alapesulla.

Viime kerralla kirjottelin myö kutsunnoista ja niiden kanssa kävikin lopulta niin, että en mennyt henkilökohtaisesti paikalle ollenkaan. Toimitin ohjeen mukaan lääkärintodistuksen etukäteen sinne joka tapauksessa. Siinä sitten pari päivää ennen mulle iski kova flunssa päälle, joten soitin puolustusvoimille, että onko mun pakko tulla paikalle. Sain heiltä luvan jäädä pois tilaisuudesta ja he toimittivat mulle sitten ratkaisun asiassa postitse. 

Tuo ei nyt kuitenkaan mennyt ihan niin kuin toivoin, koska mulle oli nyt annettu vapautus koko asepalveluksesta. Lääkärintodistuksessa lääkäri suositteli mulle siis vielä vuoden lykkäystä ja tästä myös puhelimessa mainitsin, mutta en tajunnut asiaa sen enempää perustella. Ajatus oli itsellä siis se, että vuoden päästä olisin ns. viimeisen päätöksen tehnyt ja nyt olisi vielä ihan sellainen olo, että miksei sinne inttiin voisi vielä vuoden päästä vaikka lähteäkin kun kuiteskin toi on ollut tärkeä asia itselle aina. 

Aluksi ajattelin et oisin laittanut puolustusvoimille jonkun vastineen tuohon päätökseen, mutta en sitä oo saanut kuitenkaan aikaiseksi tehdä. Jos musta vuoden päästä vielä tuntuu siltä, että haluaisin sinne asepalvelukseen mennä, niin pitää sitten soitella sinne ja tiedustella, että pääsenkö C:n papereista huolimatta asepalveluksen suorittamaan.

Nyt sitten vielä reilu kuukausi normaalia arkea ennen kesälomaa. Viimeisenä työpäivänä ennen loman alkua mulla onkin sitten se lääkärintarkastus leikkauksesta, joten silloin sitten viimeistään lisää kuulumisia tänne!

Tässä minä pienellä pyörälenkilläni. Nyt jaksoin mennä ihan muutaman kilometrin matkan, mikä oli aika pieni verrattuna viime kesäisiin kymmnien kilometrien lenkkeihin, mutta tästä se hiljalleen sitten lähtee taas rullaamaan toivottavasti.

Tässä kuva vielä ihosiirrealueista vasemmassa takareidessä. Molemmat kohdat ovat parantuneet tosi hyvin ja lähteneet myös vaalenemaan mukaavsti.