Because this is all I want

Edellisen kerran kun tänne kirjottelin niin ei menny ku päivä tai pari kun sieltä Helsingistä tuli kutsu lääkärin vastaanotolle! Ei menny kauheen kauaa siihen käyntiin siellä, koska toi käynti oli 26.6. eli tän viikon tiistaina kävin sielläkin jo. Siellä vastaanotto kesti tunnin verran ja lääkärin kanssa käytiin läpi mun potilaskertomusta prosessin ajalta ja sen pohjalta juteltiin vähän kaikesta pääpiirteittäin. Koko tuon vastaanoton ajan mulla oli sellanen olo, että ei siinä ollu mitään miks tuo lääkäri ei mulle sitä puoltavaa lausuntoa genitaalikirurgiaan ois kirjottanu! Muutenkin pakko mainita, että oli ehkä mukavin lääkärin vastaanotto, missä oon koko prosessin aikana käyny. Tuo lääkäri kertoi heti vastaanoton alussa olevansa aika uusi transpolin lääkärinä ja kyseli tosi paljon mun kokemuksista prosessista ja ylipäätään transihmisenä elämisestä. Puhuttiinkin itseasiassa tosi pitkä aika vastaanotosta noista mun kokemuksista ja mm. tästä mun blogista. Oli jotenkin kiva kun joku oli

Vähän on taas kerran jääny tää tänne kirjottelu. Suurin syy on ollu se, että oon ollu yksinkertasesti töissä ja samalla valmistauduin toukokuun lopun pääsykokeisiin ja stressasin niitä niin ei jotenki riittäny intoa päivittää tänne mitään. Nyt on pääsykokeet ohi ja aattelin kirjotella vihdoin siitä lääkärikäynnistä Evassa, joka oli jo toukokuun alussa. Lääkärikäynti koski siis tätä pippeliasiaa, josta viime kerralla tänne kirjottelin. Käynnillä käytiin aluks perus kuulumiset läpi ja katottiin vähän sitä, mikä mun elämäntilanne on tällä hetkellä. Sain taas kerran kehuja siitä, kuinka oon koko prosessin ajan eläny ns. normaalia elämää ja pystyny hoitamaan kaiken normaalin elämisen prosessista huolimatta. Lääkärin sanoin, "mulla on jalat maassa ja elän itsevarmasti ja fiksusti". Siinä jutellessa tultiin siihen tulokseen sitten, että oisin kyllä valmis tuohon alapääkirurgiaan ja sain tuolta lääkäriltä siitä lausunnon. Nyt pitää sitten vielä Helsingin yksiköstä saada samanlaine