Because this is all I want

Viimeks kävin tutkimuksis viime keskiviikkona eli 12.11. Aluks kävin b-kromosomi laboratoriokokees. Sen tarkotuksena on tutkia Kliinisten löydösten perusteella herännyt epäily kromosomipoikkeavuudesta. Eli toisinsanoen katotaan onko mulla miehen vai naisen kromosomisto. Todennäkösesti naisen, mutta toi pitää kaikesta huolimatta tutkia. Tulokset ei kummiskaa vaikuta jatkoo ajatellen, eli periaattees vähän mun mielestä turha juttu. Tulosten perusteella sit vaan tiietään mitä hormonihoitoja yms. voidaan alottaa hetken päästä. Ton laboratoriakokeen jälkeen menin kaheks tunniks psykologin vastaanotolle. Siel tehtiin kaikkia aika naurettavanki olosia testejä ja juteltiin kaikkee. Psykologi on onneks sellanen rento ja hauska vanha mies ja ei siel tylsää ainakaa ollu! Lopuks sitten sovittiin uus käynti tammikuulle ja silloin se psykologi tekee yhteenvedon näistä parista käynnistä. Sen jälkeen sitte kai saatetaan alkaa kattoon prosessin eteenpäin viemistä! Tän käynnin jälkeen ei ollu enää ni

Vähä meni taas aikaa et sain aikaseks kirjottaa tänne! Eli siis toinen TAYSissa oli 24.9. Siellä oli sellanen "koko päivän" tutkimuskäynti eli siis oltiin äiten kanssa siellä n. yheksästä yhteen. Ensiks tavattiin tutkimuksessa kokoajan tästäedespäin läsnäoleva nuorisopsykologi ja lääkäri. Sitte lähin yksinäni sen lääkärin kans jutteleen ja äite jäi psykologin ja sairaanhoitajan juttusille siks ajaks. Lääkärin kans puhuttiin kaikkee mun elämästä ja se kyseli kaikkee aika yksityiskohtasestikin... Tavallaan oli ahdistavaa sellanen "tenttaus", mut työtähän se vaan teki ja täytyy noitten tuolla aika paljo kysellä ja tietää kaikkee, et mulle osataan tän tutkimuksen jälkeen diagnoosi prosessin suhteen tehä. Tältä lääkäriltä jäi vähän sellanen "peloteltu" olo koko prosessia kohtaan, mut ei tää nyt yhen lääkärin mielipiteisiin kaadu! Juttelin puol kahteentoista asti sen lääkärin kans ja sit käytiin sairaanhoitajan kans syömässä. Kaheltatoista sit menin sen ps

Aattelin nyt ajankuluks vastailla tällee yleisesti muutamiin sellasiin asoihi, joita jotku kyselee/kyseenalaistaa aika usein, jos vaan uskaltaa kysellä multa. Oon huomannu et joillaki ihmisil on kauhee kynnys tulla kysyyn multa tähän prosessiin liittyvis asiois vaik oon sanonu aika monille et ei mua haittaa yhtää vaik kysyis asiasta iha mitä vaa. Enemmä mua ärsyttää jos aletaan kyseleen joiltai mun kavereilt tms. ku ei mulle itelle osata puhuu.  Ensinnäki, moni on multa kysellykki tätä joskus. Eli siis et miks mun pitää korjata sukupuoli mieheks ja et eiks mulle riitä et pukeuden ku jätkät ja oon muutenki ku pojat. Nää kyselijät on aina ollu ihan normaalisti omassa sukupuolessaan onnellisia ihmisiä. Mä en vaan oo onnellinen mun tän hetkisen sukupuolen kans. Ihan jos kysymyksen mukasesti vastaa, nii ei se riitä, et oon vaan ku poika. Mulla on tytön nimi ja sosiaalitunnus, ja en tykkää et mua kutsutaan mun tytön nimellä. Aina ku mua sanotaan mun oikeella nimellä, niin se nimi särä

Aiemmin kerroin et olis ensimmäinen käynti transtutkimukseen 14.8. mut suunnitelmiin tuli muutos, koska lukiolla oli ykkösille orjapäivää varten huutokauppa, johon hakusin osallistua. Siirrettiin siis käyntiä 19. päivään. Silloin siis lähettiin äiten kans aamulla autolla kohti Nokiaa.(koska nuorten transtyöryhmä toimii Pitkäniemen sairaalas) Matkalla juteltii mun nimen vaihtamisesta Sipeks.Jälkeenäi ku oon miettiny nii Sipe nimenä olis vähä liian lempinimen olonen, mut mul on onneks aikaa ny miettii tota nimi asiaa viel. Takasin aiheeseen, eli siis Pitkäniemes mentiin Eva-yksikön aulaan venaan, et sairaanhoitaja tulis hakeen meijät vastaanotolle. Venattiin korkeintaan 15 minuuttia ja päästiin sitte jo sinne huoneeseen. Vastaanotolla puhuttiin kaikkee mun menneisyydestä ja et mitä prosessi pitää sisällään yms. Eka oltiin reilu tunti äiten kans siellä juttelemas ja sit äite meni aulaan oottan, kun puhuin vajaan tunnin sairaanhoitajan kans kahestaan. Nyt siis käyn tuolla transtutkimuks

Tänään oli ehkä mahtavin päivä pitkään aikaan! Pitkän odotuksen jälkeen sain sen kirjeen TAYSista. Maanantaina äite laitto viestiä mulle, että kirje tuli ja et haluunko avata sen ite. Tietty halusin avata ite ton kirjeen, eli se meinas sitä, että jouduin venaamaan tähän päivään asti sitä kirjettä. Koko eilisen venasin koko ajan vaan et saan sen kirjeen! Tänään sitte oli tän riparin vierailuilta. (oon siis isosena täällä) Äite ei ite päässy tänne, niin sain tutun mukana sen kirjeen tänne. Heti kun sen kirjeen sain käsiini niin lähin samantien avaan sen isosten huoneeseen. Ei siel ollu mitää muuta siinä kirjees, kun et koska on se aika ekalle käynnille nuorten trans-työryhmän vastaanotolle, mut silti oon vaan niin ilonen! Piristi päivää täydellisesti vaan se et sain varman päivän ja kellonajan tietoon tolle ekalle käynnille. Nyt varmaan lopun kesää ootan vaan et on 14.8. ja pääsen eka kertaa tonne vastaanotolle! Aika mahtava fiilis tällä hetkellä!

Tää asia on tosiaan menny eteenpäi ja paljo viel! Toukokuussa siis 26. päivä maanataina menin koululääkärin ja terkkarin vastaanotolle koulussa ja juteltiin transukupuolisuuden diagnosointiin lähetteen laittamisesta TAYSsiin. Puhuttiin kaikkee olennaista, esim. oonko varma ite ja oonko valmis näin isoon prosessiin. Sitte ne molemmat viel painotti, et ne ei voi laittaa lähetettä ennen ku kerron äitelle asiasta, koska oon alaikänen. Sovittiin, et kerron äitelle heti silloin ku oon valmis ja laitan sitte terkkarille viestiä tai tuun käymää sen luona, nii se koululääkäri voi sit laittaa sen lähetteen. No menin sit samana päivänä koulusta kotii normisti ja ootin et äite tuli kotii. Sit ku äite oli keittiös ja siin ei ollu muita, nii sanoin sille et mul olis lähete transsukupuolisuuden diagnosointiin TAYSsiin. Äite otti sen erittäin hyvin ja sano vaan, et on onnellinen mun puolesta ja et se tukee mua täs asias! Myöhemmin äite tuli jutteleen mulle tosta ja viel sano, kuinka se huomas mus

Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin tekemään asian eteen oikeesti jotain. Eihän tässä ole kun muutama vuosi jo mietitty ja pohdittu. Viime viikolla sitten laitoin sähköpostia Setan Transtukipisteestä löytämääni osoitteeseen. Kerroin sähköpostissa vähän taustojani ja kyselin, onko alaikäisenä mahdollista lähteä vaihtamaan sukupuoltaan ja muuta aiheeseen liittyvää. Vastaus sähköpostiin tuli yllättävän nopeasti, koska netissä luki, että vastauksessa voi mennä muutamia viikkoja. Vastaus tuli näin: Hei, Olet siis jo todella pitkään miettinyt asiaa. Kuulostat varmalta. Kyllä transsukupuolisuutta voi lähteä jo alaikäisenä selvittämään. Silloin pitää hakeutua lääkärin lähetteellä (vaikka koululääkäri?) nuorten trans-työryhmään eli nuorisopsykiatrian erityisyksikköön, joita on Tampereella TAYSin EVA ja Helsingissä HYKS:in nuorisopsykiatriassa. Lähete pyydetään transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Iso prosessi ja kestää pidempään sen arvion teko ennen kuin hoit