Because this is all I want

Aattelin nyt ajankuluks vastailla tällee yleisesti muutamiin sellasiin asoihi, joita jotku kyselee/kyseenalaistaa aika usein, jos vaan uskaltaa kysellä multa. Oon huomannu et joillaki ihmisil on kauhee kynnys tulla kysyyn multa tähän prosessiin liittyvis asiois vaik oon sanonu aika monille et ei mua haittaa yhtää vaik kysyis asiasta iha mitä vaa. Enemmä mua ärsyttää jos aletaan kyseleen joiltai mun kavereilt tms. ku ei mulle itelle osata puhuu.  Ensinnäki, moni on multa kysellykki tätä joskus. Eli siis et miks mun pitää korjata sukupuoli mieheks ja et eiks mulle riitä et pukeuden ku jätkät ja oon muutenki ku pojat. Nää kyselijät on aina ollu ihan normaalisti omassa sukupuolessaan onnellisia ihmisiä. Mä en vaan oo onnellinen mun tän hetkisen sukupuolen kans. Ihan jos kysymyksen mukasesti vastaa, nii ei se riitä, et oon vaan ku poika. Mulla on tytön nimi ja sosiaalitunnus, ja en tykkää et mua kutsutaan mun tytön nimellä. Aina ku mua sanotaan mun oikeella nimellä, niin se nimi särä

Aiemmin kerroin et olis ensimmäinen käynti transtutkimukseen 14.8. mut suunnitelmiin tuli muutos, koska lukiolla oli ykkösille orjapäivää varten huutokauppa, johon hakusin osallistua. Siirrettiin siis käyntiä 19. päivään. Silloin siis lähettiin äiten kans aamulla autolla kohti Nokiaa.(koska nuorten transtyöryhmä toimii Pitkäniemen sairaalas) Matkalla juteltii mun nimen vaihtamisesta Sipeks.Jälkeenäi ku oon miettiny nii Sipe nimenä olis vähä liian lempinimen olonen, mut mul on onneks aikaa ny miettii tota nimi asiaa viel. Takasin aiheeseen, eli siis Pitkäniemes mentiin Eva-yksikön aulaan venaan, et sairaanhoitaja tulis hakeen meijät vastaanotolle. Venattiin korkeintaan 15 minuuttia ja päästiin sitte jo sinne huoneeseen. Vastaanotolla puhuttiin kaikkee mun menneisyydestä ja et mitä prosessi pitää sisällään yms. Eka oltiin reilu tunti äiten kans siellä juttelemas ja sit äite meni aulaan oottan, kun puhuin vajaan tunnin sairaanhoitajan kans kahestaan. Nyt siis käyn tuolla transtutkimuks