Ohi on!
Terveisiä kaks tissiä köyhemmältä Sipeltä Valkeakoskelta! Itse leikkaus on nyt siis oikeasti vihdoin ja viimein ohi ja tässä aikani nukuttuani iski tylsyys kun yksin täällä makoilee niin ajattelimpas kirjotella tänne blogiin kuulumisia jo aikani kuluks! Kirjottaminen on kuteskin vähän hidasta kun virheitä saa korjailla vähän väliä, joten itse tästä päivästä kirjottelen tarkemmin myöhemmin. Sen verran tähän haluan mainita, että olo on tosi helpottunu ja onnellinen. Kipuja ei ole ollut, koska kipulääkkeitä mulle on aika paljon annettu heti leikkauksen loppumisesta lähtien. Haavoja on hoitajat ovat pariin kertaan käyneet tsekkaamassa ja itsekin vilkuilin kovasti siteiden alle ja äkkiseltään näytti aika hyvältä! Lisäksi leikkaava lääkäri oli todella mukava, mitä aamulla ennen leikkausta hänen kanssaan juttelin, ja hoitajatkin ovat olleet todella mukavia ja ammattitaitoisia!
Kirjottelin viimeyönä jo jotain pohjaa blogiin siitä soittoajasta ja eilisestä, joten laitan näitä juttuja nyt tähän yhteyteen.
Soittoaika mastektomiaa koskien siis meni jo silloin 31.8., mutta siitä en jaksanut erillistä juttua kirjotella. Puhelun aikana sairaanhoitaja selitti jotain perus asioita leikkauksesta ja siitä, miten leikkaukseen valmistaudutaan. Opastettiin pakkaamaan mukaan sellaiset tavarat, joilla pärjää noin vuorokauden. Puhelun aikana käytiin myös läpi eri avihtoehtoja sairaalaan saapumiselle, mutta myöhemmin tulimme kotona siihen tulokseen että helpoiten selviää kun äite lähtee kuskaamaan sairaalaan.
Sairaalaan saapumisaikaa ei tuon puhelun aikana vielä saanut tietää, koska leikkausaikataulun muutokset oli vielä mahdollisia. Tästä saapumisajasta mulle soitettiinkin sitten eilen eli leikkausta edeltävänä päivänä ja mut oli laitettu aamun ensimmäiseksi eli saapumaan sairaalaan klo 7. Tuon saapumisajankin kannalta on ihan hyvä että äite pääsi kuskaamaan, koska Valkaekoskelle ei tuohon aikaan järkevästi pääse julkisilla kulkemaan ja epäselväksi jäi, olisinko ollut oikeutettu kelataksiin jo menomatkalla.
Tämän puhelun aikana hoitaja vielä muistutteli illalla huolellisesta peseytymisestä ja siitä, että syödä ei saa puolen yön jälkeen enää ja tätäkään ennen ei suositeltu mitään raskasta syömään.
Viime yö menikin sitten valvoessa, vaikka varsinaisesti leikkaus ei jännittänyt. Valvominen johtui osittain myös siitä, etten vaan malttanut nukkua ja tuntui turhalta nukkua paria tuntia ennen aikaista lähtöä sairaalaa kohti. Matkalla Valkeakoskelle sain autossa kuitenkin unen päästä kiinni ja nukuin edes vähäsen!
Ravinnotta olo yöllä ei tuntunut pahalta sen suhteen että nälkä olis yllättänyt. Jotenkin vaan kun ei mitään saanut vahingossakaan syödä mitään niin alkoi houkuttelemaan ties mitkä ruuat.. :D
Mutta näin siis täällä ja tällä tiedolla ja olotilalla huomiseen asti täällä ainakin makoillaan, jos ei mitään ihmeellistä olotilassa tapahdu!
Kirjottelin viimeyönä jo jotain pohjaa blogiin siitä soittoajasta ja eilisestä, joten laitan näitä juttuja nyt tähän yhteyteen.
Soittoaika mastektomiaa koskien siis meni jo silloin 31.8., mutta siitä en jaksanut erillistä juttua kirjotella. Puhelun aikana sairaanhoitaja selitti jotain perus asioita leikkauksesta ja siitä, miten leikkaukseen valmistaudutaan. Opastettiin pakkaamaan mukaan sellaiset tavarat, joilla pärjää noin vuorokauden. Puhelun aikana käytiin myös läpi eri avihtoehtoja sairaalaan saapumiselle, mutta myöhemmin tulimme kotona siihen tulokseen että helpoiten selviää kun äite lähtee kuskaamaan sairaalaan.
Sairaalaan saapumisaikaa ei tuon puhelun aikana vielä saanut tietää, koska leikkausaikataulun muutokset oli vielä mahdollisia. Tästä saapumisajasta mulle soitettiinkin sitten eilen eli leikkausta edeltävänä päivänä ja mut oli laitettu aamun ensimmäiseksi eli saapumaan sairaalaan klo 7. Tuon saapumisajankin kannalta on ihan hyvä että äite pääsi kuskaamaan, koska Valkaekoskelle ei tuohon aikaan järkevästi pääse julkisilla kulkemaan ja epäselväksi jäi, olisinko ollut oikeutettu kelataksiin jo menomatkalla.
Tämän puhelun aikana hoitaja vielä muistutteli illalla huolellisesta peseytymisestä ja siitä, että syödä ei saa puolen yön jälkeen enää ja tätäkään ennen ei suositeltu mitään raskasta syömään.
Viime yö menikin sitten valvoessa, vaikka varsinaisesti leikkaus ei jännittänyt. Valvominen johtui osittain myös siitä, etten vaan malttanut nukkua ja tuntui turhalta nukkua paria tuntia ennen aikaista lähtöä sairaalaa kohti. Matkalla Valkeakoskelle sain autossa kuitenkin unen päästä kiinni ja nukuin edes vähäsen!
Ravinnotta olo yöllä ei tuntunut pahalta sen suhteen että nälkä olis yllättänyt. Jotenkin vaan kun ei mitään saanut vahingossakaan syödä mitään niin alkoi houkuttelemaan ties mitkä ruuat.. :D
Mutta näin siis täällä ja tällä tiedolla ja olotilalla huomiseen asti täällä ainakin makoillaan, jos ei mitään ihmeellistä olotilassa tapahdu!
Kommentit
Lähetä kommentti