Aika ennen transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin hakeutumista 2/3

Elikkäs nyt voisin jatkaa tosta, mihin edellisessä kirjotuksessa jäin.

Kun siis menin kouluun, mulla oli kaverit pääasiassa tyttöjä. Leikittiin niin sanotusti tyttöjen leikkejä ja samalla luokalla olleet pojat leikki keskenään niitä poikien leikkejä. Välillä salaa muistan haaveilleeni siitä, että oisin voinu siellä poikien mukana sotia puukepeillä ja rakennella majoja koulun pihalla olleessa rinteessä. Muistan kyllä, että tytötkin pääsi tuohon leikkiin mukaan, mutta tyttöjä ei päästetty sotimaan vaan tytöt olivat siellä majoissa periaatteella "naisen paikka on kotona".

Ekan luokan lopulla äidin ehdotuksesta mulle leikattiin lyhyet hiukset, koska mulla on niin paksut hiukset, että ne lyhyet oli helpot. Itse en olis halunnut välttmättä niitä lyhyitä hiuksia, koska halusin koittaa olla tyttömäinen niinkun muutkin mun ikäset tytöt.
Noista lyhyistä hiuksista halusinkin sitten nopeesti et ne kasvais takasin, koska niistä seurauksena oli se, että mua luultiin pojaks moneenkin kertaan. Ja tietenkin pienenä ala-astelaisena en uskaltanut luulijoille sanoa vastaan pojaksi kutsumista ja itkin kotona sitten äidille asiaa. Tuolloin siis ne pienempänä olleet pojaksi muuttumisen haaveet oli jotenkin unohduksissa, koska sitä pippeliä ei koskaan kasvanut ja tyydyin siihen, että olin tyttö.
Kakkosluokalla meille tuli kouluun joku nainen opettamaan kansantansseja, joita sitten oli tarkoituksena jossain koulun juhlassa esittää. Pojille tämä nainen jakoi siniset rintamerkit ja tytöille punaiset. Mulle jaettiin sitten sininen ja en silloinkaan uskaltanut avata suutani ja tämän seurauksena olin sitten siinä esityksessäkin pojan roolissa. Äiti kotona ihmetteli, miks mulle piti ostaa poikien ruutupaita koulun esitykseen, mutta taisin muistaakseni selittää sen niin, että poikia oli liian vähän ja siksi tanssin pojan roolissa. Joskus oon myös miettinyt, miksei meidän opettaja sanonut sille tansseja opettaneelle naiselle etten ollut poika..
Silloin kun mulla ne lyhyet hiukset oli, muistan myös kun isosiskon yksi kaveri kutsui mua mun isosiskon pikkuveljeksi. Tästä myös itkin äidille kotona ja äiti sitten soitti tämän tytön äidille ja multa pyydettiin anteeksi tuota nimitystä.

Tässä oon 2.luokalla ja tollaset ne mun hiukset oli silloin
No ne hiukset siitä sitten kasvoi ja koitin siinä olla ihan niinkun muutkin tytöt, mut jossain vaiheessa, nelosluokalla ehkä alkoi vaihe, että mua ei kiinnostanut pukeutua tiukkoihin farkkuihin ja tyttömäisiin vaatteisiin. Halusin mielummin kulkea löysemmissä vaatteissa, kuten hupparissa ja collegehousuissa. Vitosluokkaa ennen kesällä myös leikkasin itse hiukset lyhyiksi, koska en vaan tykännut pitkistä ja paksuista hiuksista, joita olin siitä ykkös tai kakkosluokasta asti kasvattanut.

Muistan joskus viidennellä tai kuudennella luokalla pohtineeni sitä, jos kuitenkin tykkäisin tytöistä.
Mulla oli vitosluokalla ns. poikaystävä pidemmänkin aikaa, mutta se meni kategoriaan sovitaan tekstarilla et nyt ollaan yhessä ja oikeesti ei ees kasvotusten tyyliin uskallettu toisillemme puhua. :D
Mutta siis, tuo tytöistä tykkäämisen pohtiminen stoppas sitten siihen, etten halunnut erottua joukosta, ajattelin että tottakai mua kiusattais siitä ikuisesti. Niin ne ajatukset sitten jäi ja koitin siinä muiden tyttöjen mukana olla tosi kiinnostunut pojista vaikka en oikeestaan ollut yhtään varma miten ne pojat mua kiinnosti tai oli kiinnostamatta.


Siinä siis jotain juttuja siitä, kun olin ala-asteikänen ja seuraavaks sitten kirjottelenkin viimesen pätkän tätä ns. sarjaa siitä, mitä ennen sitä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin lähetteen hakemista on tapahtunu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ohi on!

Neljä viikkoa leikkauksesta

Virallisesti mies