Because this is all I want

Taas on hurahtanu vuosi elämässä eteenpäin! Vaikka tuntuu et just vasta alotin testot tai just vasta tuli se ensimmäinen vuosi täyteen niin tässä nyt on kuiteski aikaa kertyny kokoon jo kaks vuotta. Viimesen vuoden aikana muutokset on pysyny aika tasasina johtuen varmasti suurilta osin siitä, että testoja oon saanu 8 viikon välein sillä Nebido injektiona, joten testotasot on pysyny näin ollen myös aika tasasina. Ensimmäisenä kun noita muutoksia alkaa tarkemmin miettimään niin tulee mieleen ne iän ikuiset karvat, joiden lisääntymistä kyttäsin jo testojen alotuksen jälkeen innokkaasti. Karvotus kehossa ei oo naamaa lukuunottamatta muuttunu vuodessa oikeestaan mitenkään. Ehkä käsivarsilla ja rintakehällä karvotus on lisääntyny ihan pikkusen laajemmalle alueelle. Suurin muutos on varmaan parran kasvussa, joka on vuoden ja oikeestaan ihan viimesen puolen vuoden aikana alkanu runsaampana. Partaa kasvaa leuan alla ja kaulassa ihan kunnolla ja laajemmalla alueella ja karvat on sellasia kunn

Tänään tulikin jo sitten neljä viikkoa leikkauksesta! Toipuminen on sujunut nyt viimesen viikon aikana oikeestaa vaan hyvin ja mitään vastaoinkäymisiä ei oo enää tullu. Haavat nännien ympärillä on parantunu entisestään ja iho on kasvanu ehjäks molempien nännien ympäriltä oikeestaan kokonaan. Viime viikolla haavojen päällä oli paikoittain vielä rupea jonkin verran, mut nyt noissa ei oo rupeekaan enää oikeestaan ollenkaa. Enää ei oo myöskään mitään vuotoja haavoista tullut edes vasemmasta nännistä. Ainoo mikä noissa on nyt enää niin satunneisesti töröttää jotain tikkien langan pätkiä haavojen kohdalta, mut ne siitä irtoilee ajan kans ku tikit kunnolla sulaa. Ympärillä se rypytys noissa vielä nyt erottuu ihan hyvin, mut seki on tasottunu entisestään vaan lisää. Molemmat nännit on nyt oikeestaan jo saman väriset ja muutenkin ne näyttää tosi terveiltä. Tuntoo niissä ei oo kummassakaan oikein kyl edelleenkään, vaikka kuinka nipistelee. Nännien ympärillä ois kuulunu nyt pitää niitä teipp

Keskiviikkona tuli nyt sitten kolme viikkoa täyteen leikkauksesta ja toipuminen on sujunut erityisesti haavojen osalta tosi hyvin! Haavat nännien ympärillä on alkanu oleen tosi hyvän näkösiä ja iho näyttää paikoin jo kasvaneen hyvin ehjäks. Myös vasen nänni alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa ja oikeestaan ei oikeesta poikkea juuri ollenkaan. Väriltäänkin se on oikeestaan ihan saman värinen kun oikea. Vähän siitä tuli vielä viime viikolla verta nännin alaosasta, mut nyt muutamaan päivään ei oo tästä vasemmasta nännistä erittyny oikein mitään. Leikkauksessa iho rypytettiin siis nännien ympärille ja ihan leikkauksen jälkeen tuo rypytys oli aika huomattavan näköinen. Nyt nuo rypyt on kuiteski aika hyvin jo tasottunu siitä mitä ne oli vielä viikko pari sitten. Vasen nänni, joka nyt jo huomattavasti paremmassa kunnossa!  Oikea nänni Tavallaan kivut rintakehällä on lisääntyny tässä viimesen viikon aikana, mutta huomasin et tää johtuu ihan siitä et tunto alkaa palautua leikkaus

Tänään tulee kaksi viikkoa leikkauksesta ja toipuminen on mennyt nyt viimesen viikon aikana hieman ensimmäistä viikkoa paremmin! Edellisessä kirjotuksessa jäin siihen, että perjantaina oli tarkoitus mennä ensiapuun uudelleen vasenta nänniä näyttämään. Kirurgi tuota nänniä sitten katseli perjantaina ja totesi että siinä on jonkun asteinen nekroosi. Samalla mulle varattiin tiistaiksi aika Taysiin Tules-kirurgian hoitohuoneeseen, missä tuota nänniä sitten katsottaisiin vielä Taysin henkilökunnan toimesta tarkemmin. Molempien päälle laitettiin perjantaina sitten uudet teipit ja ensiavussa ohjeistettiin olemaan kastelematta nännejä, ettei haavat saisi ylimääräistä kosteutta teippien alle. Muutaman kerran kävin sitten suihkussa niin, että nännien teippien päälle laitettiin kangastaitos ja sellasta muovia suojaamaan kastumiselta. Ensiavussa määrätty panacod auttoi nukkumiseen ja sen ansiosta kivut ovat pysyneet kurissa öisin täydellisesti! Olo ja mieliala on parantuneet siis huomattavas

Eilen tuli täyteen sitten viikko leikkauksesta ja toipuminen on pääsääntöisesti sujunut ihan hyvin, ainakin aluksi. Toipumiseen tuli kuitenkin ehkä vähän takapakkia, kun eilen lähdin Helsinkiin päiväksi asioille ja arvoin oman jaksamisen vähän liian hyväksi. Dreeneistä kylkiin jääneiden reikien päälle laitettiin sairaalassa siis sellaset laput, joita pidin sunnuntaihin asti. Ilmeisesti ne ois voinu jo lauantaina ottaa pois, mutta halusin varmuudella suojata ne reiät vielä sunnuntaihin. Sairaalassa kun hoitaja sai "peloteltua" hyvin siitä, kuinka niistä aukoista pääsee tosi kätevästi bakteerit liikenteeseen. Sunnuntaina kun ne laput sitten otettiin pois, oli nämä reiät jo lähes kokonaan ummessa, että aika nopeesti nekin umpeutu sitten. Ei tarvi siis pelätä bakteereja niiden kautta kulkeutuvaksi... :D Pahempia kipuja leikkausalueella ei periaatteessa oo ollut, mutta oon kyllä aika rennosti ottanutkin niin ei oo leikkausalue päässyt rasittumaankaan. Tavallaan rintakehä on k

Nyt oon jo päässy kotiin asti sairaalasta, kun kaikki on menny sen verran hyvin! Eilen illalla sain helpotusta ruokaongelmaan, kun äite, pikkusiskot ja tyttöystävä vierailullaan toivat mulle pilkottuja vihanneksia kulhossa. Niitä siinä illalla sitten sain alas lähes koko kulhollisen ja ne sitten sairaalan iltapalaa enää yrittänytkään alas. Illalla otin aika ajoissa iltalääkkeet ja nukuin parisen tuntia, kunnes iltahoitaja tuli katsomaan leikkaushaavoja, jotka oli ihan kunnossa. Sitten lopun yön nukuin taas pätkissä, koska vuorostaan rintakehää tukemassa oleva tuubin mallinen sidos alkoi painamaan kylkiluita. Sidoksen materiaali on rullautuvaa  ja näin ollen sen alareuna rullautui juuri tuohon kylkiluiden alareunaan ja oli hieman ikävän tuntuinen siinä. Ratkaisin ongelman kuiteskin taittamalla sidoksen alareunaa kaksinkerroin siten, että se ei päässyt rullautumaan. Aamulla ensimmäisen kerran hoitaja tuli haavoja tarkistamaan kuuden aikaan muistaakseni ja tämän jälkeen jatkoin nukkum

Nyt on ensimmäinen yö takana ja päivänkin mittaan tullu levättyä sen verran, että kirjottaminenkin sujuu jo mutkattomammin. Nyt voisin kirjotella jo tuosta eilisestä leikkauspäivästä ja tästäkin päivästä,  kun asiat on vielä edes jotenkin tuoreessa muistissa. Aamulla lähdimme siis äiten kanssa ajelemaan kohti Valkeakoskea jo viiden jälkeen ja perillä olimme hieman ennen seitsemää, jolloin alkoi ilmoittautuminen sairaalaan. Ilmoittautumisen yhteydessä tarkistin vaan tietojeni oikeellisuuden sairaalan tiedoissa ja allekirjoitin laput siitä, kenelle sairaalassa olostani saa kertoa ja siitä saako tietojani tarkastella jostain potilasrekisterihommasta. Tämän jälkeen mut ohjattiin toiseen aulaan odottelemaan kutsua vaatteiden vaihtoon. Seuraavassa vaiheessa äite jäikin matkasta ja lähdin hoitajan mukaan, joka ohjeisti vaatteista ja omien tavaroiden jättämisestä säilytykseen. Sitten vaihdoinkin itsekseni sairaalavaatteet ja lähdin odottelemaan leukkaussaliin kutsua odotustilaan, jossa istu

Terveisiä kaks tissiä köyhemmältä Sipeltä Valkeakoskelta! Itse leikkaus on nyt siis oikeasti vihdoin ja viimein ohi ja tässä aikani nukuttuani iski tylsyys kun yksin täällä makoilee niin ajattelimpas kirjotella tänne blogiin kuulumisia jo aikani kuluks! Kirjottaminen on kuteskin vähän hidasta kun virheitä saa korjailla vähän väliä, joten itse tästä päivästä kirjottelen tarkemmin myöhemmin. Sen verran tähän haluan mainita, että olo on tosi helpottunu ja onnellinen. Kipuja ei ole ollut, koska kipulääkkeitä mulle on aika paljon annettu heti leikkauksen loppumisesta lähtien. Haavoja on hoitajat ovat pariin kertaan käyneet tsekkaamassa ja itsekin vilkuilin kovasti siteiden alle ja äkkiseltään näytti aika hyvältä! Lisäksi leikkaava lääkäri oli todella mukava, mitä aamulla ennen leikkausta hänen kanssaan juttelin, ja hoitajatkin ovat olleet todella mukavia ja ammattitaitoisia! Kirjottelin viimeyönä jo jotain pohjaa blogiin siitä soittoajasta ja eilisestä, joten laitan näitä juttuja nyt tähän

Kävin Taysissa silloin 31.3. mastektomiaa edeltävällä lääkärin vastaanotolla ja tällöin mut laitettiin itse leikkausta varten leikkausjonoon. Vähän aikaa sitten soittelin Taysiin mastektomiasta, kun ei leikkauksesta ollut mitään kuulunut mitään ja leikkausjonon kerrottiin tuolloin keväällä olevan noin puolen vuoden mittainen. Puhelimessa mulle kerrottiinkin sitten leikkausaika ja parin päivän päästä tästä tulikin jo postissa kutsu leikkaukseen, joka on nyt sitten 13.9. Tänne blogiin asiasta kirjottelen vasta nyt, kun töihin olen asian saanut kerrottua niin ei mene tieto sinne päähän muuta kautta kun itseni kertomana. Alunperin olin siinä luulossa, että kutsu leikkaukseen tulisi pari kuukautta ennen aikaa, mutta se tulikin vain vajaa kuukausi ennen leikkausta. Silloin aiemmin sen maaliskuun lääkärin vastaanoton aikaan kirjottelin jo nuuskan käytön lopettamisesta, joka oli ajatus tehdä sitten kun "kutsu leikkaukseen tulee pari kuukautta ennen leikkausta". Nikotiinituotteiden k

Nyt on taas menny hetki siitä kun viimeks oon saanu aikaseks jotain kirjotella. Oikeestaan syy tähän hiljaiseloon on ihan siinä ettei oo oikein ollu mitään, mistä ois tänne tullu kirjoteltua. Nyt kuiteski kelasin kasata tälläsen listan asioista, mitä pitäis tajuta ottaa huomioon kun henkilötunnus muuttuu. Pääasiassa asiat ja tiedot on muuttunu suoraan väestörekisteristä eri paikkoihin ja hommat on hoitunu helposti ilman suurempia ongelmia. Tällä viikolla tuli vastaan kuitenkin myös vähän "hälyttävämpikin" asia, mikä ei sit ollutkaan menny ihan automaattisesti ongelmitta. Henkilötunnushan mulla vaihtui naisesta mieheksi marraskuun lopulla 2016. Automaattisesti pian tämän jälkeen postista tuli sekä normi kelakortti että eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sotun muuttumisen aikaan olin vielä lukiossa ja olin jo etukäteen "varoittanut", että sotu tulee muuttumaan. Ihan tarkkaan en muista muuttuiko koulun tietoihin sotu rehtorin toimesta vai tuliko tiedot suoraan mais

Aiemmin kirjottelin joskus tammikuun lopulla siitä, kun sain puolustusvoimilta sen kirjeen, jossa määrättiin saapua paikalle "kutsuntatilaisuuteen" 18.5.2017. Tänään olin sitten siellä ja aattelin jos tästä kirjottelisin pikkusen tänne, kun liittyy kuiteskin aika isosti tähän prossiin ja silloin aiemminkin aisasta jo aloitin kirjotteleen tänne. Kirjeessä siis määrättiin ensin menemään lääkärin tarkastukseen puolustusvoimia varten, joten kävin lääkärintarkastuksessa etukäteen 3.5. Siellä lääkäri teki oman arvionsa mun palveluskelpoisuusluokasta ja siinä kun kuunteli mun toiveita ja tutkiskeli itse tilannetta niin hän päätyi luokkaan E. E-luokka tarkoittaa siis sitä, että asevelvollisella on joku ohimenevä hoidettavissa oleva terveydellinen ongelma, joka estää asevelvollisuuden suorittamista tällä hetkellä. Mun kohdalla tää ohimenevä terveydellinen ongelma on nyt siis tää prosessi, jonka haluan olevan vähän pidemmällä kuin nyt. E-luokassa lääkäri voi määrittää lykkäystä täll

Joskus kuukaus sitten mulle tuli kirje Taysista TULES-kirurgian poliklinikalle mastektomiaa ennen käytävälle lääkärin vastaanotolle, jonne oli mekattu vastaaottoaika kesäkuun alkuun. Mulla ois siinä samana päivänä kuiteski pääsykokeet ammattikorkeeseen, joten soittelin sitten Taysiin siirtääkseni tota aikaa. Ensin soitteli äite, joka sai takaisinsoittoajan seuraavalle päivälle ja tätä takaisinsoittoa ei koskaan tullut. Soittelin sitten itse muutaman päivän päästä Taysiin ja sain myös takaisinsoittoajan seuraavalle päivälle. Mulle soitettiin sitten kuiteski takaisin ja sain sen ajan siirrettyä kesäkuun puoleen väliin ja samalla mut laitettiin sellaseen jonoon, että peruutusajan tullessa voin päivän varotusajalla tulla jo aiemmin vastaanotolle. Eilen mulle sitten soiteltiin Taysista ja tarjottiin tuota vastaanottoaikaa tälle päivälle. Nyt kun kirjotukset on ohi ja muutakaan ohjelmaa ei ollu niin otin ajan vastaan ja tänään sitten kävin siellä vastaanotolla. Vastaaottoaika oli klo 11 j

Tänään olikin sitten pitkästä aikaa ensin käynti hormonipolille ja sen jälkeen lääkärin vastaanotto Evassa. Hormonipolin käynnillä katsottiin vaan perusjuttuja eli verenpainetta, paino ja pituus sekä myös ultralla katsottiin, että kohtu ja munasarjat on ok. Kohtua ja munasarjoja pitää aika-ajoin seurailla, koska nekin vielä on paikoillaan ja pitää tarkistaa niiden "vointia" testojen vaikutuksen alla. Lopuksi lääkäri uusi reseptin Nebidosta vuodeksi eteenpäin ja määrättiin käymään verikokeissa ottamassa monet näytteet taas vaihteeks. Tämän jälkeen oli aika lääkärille Evassa, jonka tarkoituksena oli saada lähete rintojen maskulinisaatiion eli siihen mastektomiaan. Aluks juteltiin kuulumisia ja vähän tämän hetkisestä elämäntilanteesta ylipäätään. Sitten otettiin puheeksi itse lähete mastektomiaan ja mun toiveet sen suhteen. Ajankohdaksi sain laittaa oman toivomukseni ja toivoinkin leikkauksen sijoittuvan kirjoitusten jälkeiselle ajalle eli maaliskuunlopulta toukokuun puole

Tänä viikonloppuna mulle oltiin järjestetty salaa sellanen yllätys, että on tästä pitää tänne kirjotella! Viime torstaina siis mun yks parhaista kavereista laitto mulle viestiä ja pyysi perjantaina tulemaan jonnekin sen näytelmäharjoituksiin ulkopuolisena katsomaan jotain, mistä en missään vaiheessa oikein saanut kiinni et mitä mun sinne piti mennä katsomaan. Sen jälkeen mun oli vielä tarkotus sitten heittää tämä kaveri ja serkkunsa jonnekin mökille, jossa oli kuulemma joku niiden suvun tapaaminen. Perjantaina sitten lähdin sinne harjotuksiin ja sen jälkeen lähdettiin ajelemaan sitä mökkiä kohti. Matkalla kaveri sanoi et siellä mökillä mun pitää tulla sisälle käymään, koska tämän kaverin äiti kuulemma oli maksamassa mulle bensoja siitä matkasta mitä olin kuskaamassa. Mökille kun päästiin, pyysi tämä kaveri serkkuaan menemään edeltä sinne mökille sisälle ja sanoi et sillä on mulle jotain asiaa. Siinä sitte kaveri alko selittään, kuinka se on uuden vuoden jälkeen puhunu jostain asias

Edellisellä kerralla kirjottelin näköjään melkein pari kk sitten silloin kun henkilötunnus vaihtui mieheksi. Sen lopussa mainitsin toisten nimien ottamisesta Sipen perään ja nyt tänään tuli maistraatista ilmoitua nimien hyväksymisestä! Tästä edespäin, toivon mukaan lopun elämääni, olen sitten Sipe Mikko Antero. Sipe nimen pysyminen etunimenä oli itselle selvää jo aika pitkään, koska siitä on tullut oman kuuloinen nimi ja en osais kuvitella muutakaan nimeä, jolla mua kutsuttais. Toiset nimet halusin jättää äiten päätettäväks, koska musta on tyhmää alkaa itselleen nimiä keksimään. Se on musta vanhempien tehtävä. Nuo toiset nimet sitten pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin Mikoksi ja Anteroksi. Aluksi mietittiin yhdistelmää Sipe Markus Tapani, mut toi yhdistelmä ois muovautunu helposti turhan härskiks puhuttaessa. Sipe Mikko Antero oli siis hyvä yhdistelmä. Mikko nimi tulee siis oman isäni etunimestä ja Antero äidin isän toisesta nimestä. Mukava silleen et ei oo toisena nimenä ihan mitä