Because this is all I want

Tossa muutama viikko sitte yks kaveri laitto viestiä haluaisinko kirjottaa sen blogiin pienen kirjotuksen mun elämästä tai jostain elämän isosta asiasta. Tää kaveri oli siis päättänyt tehdä sellasen jutun blogiinsa, et se pyytää lukijoitansa kertomaan oman tarinansa, joita se sitten omaan blogiinsa julkaisee. Kirjottelin tälle kaverille sit lyhyen tiivistyksen tästä mun prosessista ja siitä miten tähän tän hetkiseen tilanteeseen on päädytty. Kun olin ton kirjottanu, aloin miettimään et olnkohan mä tänne omaan blogiini koskaan kirjotellu mitään siitä ajasta, mitä ennen sitä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin lähetteen hakemista on tapahtunu. Selailin tätä mun blogia silleen äkkiseltään ja ei tullu oikeen vastaan mitään, missä kertoisin jotain siltä ajalta. Sikspä aattelin alkaa tänne kirjottaan tässä kesän aikana muutamalla kirjotuksella vähän siitä, miten päädyin siihen diagnoosin hakemiseen silloin keväällä 2014. En lupaa mitään, kuinka usein julkasen lisää tekstiä, mut

Muutama päivää sitten loppui se yhdeksän päivän partioleiri, josta aiemmin tänne kirjottelin. Lupailin siinä kirjotuksessa myös kirjotella leiristä tälleen jälkeenpäinkin tänne. Leiri alkoi siis tosi mukavissa merkeissä. Sain oman telttani pystyyn ja jo ekan päivän aikana nautin siitä omasta yksityisestä tilasta, jonne sai rauhassa mennä ja olla vaikka ilman binderiä hetken helteisen päivän keskellä. Illalla sitten lähdin etsimään sitä suihkua ja se yksityinen suihku löytykin kätevästi siitä yleisten suihkujen lähettyviltä. Yksityinen suihku oli hyvin suunniteltu ja suihkussa käynnin yhteydessä myös testojen levitys onnistui hyvin, eikä niiden kanssa tarvinnut sitten teltassa alkaa säätämään. Muutamana ekana päivänä tuo suikussa käyminen toimi täysin ongelmitta. Sunnuntai-iltana kuitenkin kaikki suihkut oli huoltokatkolla, eikä suihkuun päässyt ollenkaan. Olishan sinne suihkuun ollut hyvä päästä helteisen päivän päätteeks, mut tilanteelle ei voinu mitään ja eipähän päässy muutkaa