Because this is all I want

Tänään tulee kaksi viikkoa leikkauksesta ja toipuminen on mennyt nyt viimesen viikon aikana hieman ensimmäistä viikkoa paremmin! Edellisessä kirjotuksessa jäin siihen, että perjantaina oli tarkoitus mennä ensiapuun uudelleen vasenta nänniä näyttämään. Kirurgi tuota nänniä sitten katseli perjantaina ja totesi että siinä on jonkun asteinen nekroosi. Samalla mulle varattiin tiistaiksi aika Taysiin Tules-kirurgian hoitohuoneeseen, missä tuota nänniä sitten katsottaisiin vielä Taysin henkilökunnan toimesta tarkemmin. Molempien päälle laitettiin perjantaina sitten uudet teipit ja ensiavussa ohjeistettiin olemaan kastelematta nännejä, ettei haavat saisi ylimääräistä kosteutta teippien alle. Muutaman kerran kävin sitten suihkussa niin, että nännien teippien päälle laitettiin kangastaitos ja sellasta muovia suojaamaan kastumiselta. Ensiavussa määrätty panacod auttoi nukkumiseen ja sen ansiosta kivut ovat pysyneet kurissa öisin täydellisesti! Olo ja mieliala on parantuneet siis huomattavas

Eilen tuli täyteen sitten viikko leikkauksesta ja toipuminen on pääsääntöisesti sujunut ihan hyvin, ainakin aluksi. Toipumiseen tuli kuitenkin ehkä vähän takapakkia, kun eilen lähdin Helsinkiin päiväksi asioille ja arvoin oman jaksamisen vähän liian hyväksi. Dreeneistä kylkiin jääneiden reikien päälle laitettiin sairaalassa siis sellaset laput, joita pidin sunnuntaihin asti. Ilmeisesti ne ois voinu jo lauantaina ottaa pois, mutta halusin varmuudella suojata ne reiät vielä sunnuntaihin. Sairaalassa kun hoitaja sai "peloteltua" hyvin siitä, kuinka niistä aukoista pääsee tosi kätevästi bakteerit liikenteeseen. Sunnuntaina kun ne laput sitten otettiin pois, oli nämä reiät jo lähes kokonaan ummessa, että aika nopeesti nekin umpeutu sitten. Ei tarvi siis pelätä bakteereja niiden kautta kulkeutuvaksi... :D Pahempia kipuja leikkausalueella ei periaatteessa oo ollut, mutta oon kyllä aika rennosti ottanutkin niin ei oo leikkausalue päässyt rasittumaankaan. Tavallaan rintakehä on k

Nyt oon jo päässy kotiin asti sairaalasta, kun kaikki on menny sen verran hyvin! Eilen illalla sain helpotusta ruokaongelmaan, kun äite, pikkusiskot ja tyttöystävä vierailullaan toivat mulle pilkottuja vihanneksia kulhossa. Niitä siinä illalla sitten sain alas lähes koko kulhollisen ja ne sitten sairaalan iltapalaa enää yrittänytkään alas. Illalla otin aika ajoissa iltalääkkeet ja nukuin parisen tuntia, kunnes iltahoitaja tuli katsomaan leikkaushaavoja, jotka oli ihan kunnossa. Sitten lopun yön nukuin taas pätkissä, koska vuorostaan rintakehää tukemassa oleva tuubin mallinen sidos alkoi painamaan kylkiluita. Sidoksen materiaali on rullautuvaa  ja näin ollen sen alareuna rullautui juuri tuohon kylkiluiden alareunaan ja oli hieman ikävän tuntuinen siinä. Ratkaisin ongelman kuiteskin taittamalla sidoksen alareunaa kaksinkerroin siten, että se ei päässyt rullautumaan. Aamulla ensimmäisen kerran hoitaja tuli haavoja tarkistamaan kuuden aikaan muistaakseni ja tämän jälkeen jatkoin nukkum

Nyt on ensimmäinen yö takana ja päivänkin mittaan tullu levättyä sen verran, että kirjottaminenkin sujuu jo mutkattomammin. Nyt voisin kirjotella jo tuosta eilisestä leikkauspäivästä ja tästäkin päivästä,  kun asiat on vielä edes jotenkin tuoreessa muistissa. Aamulla lähdimme siis äiten kanssa ajelemaan kohti Valkeakoskea jo viiden jälkeen ja perillä olimme hieman ennen seitsemää, jolloin alkoi ilmoittautuminen sairaalaan. Ilmoittautumisen yhteydessä tarkistin vaan tietojeni oikeellisuuden sairaalan tiedoissa ja allekirjoitin laput siitä, kenelle sairaalassa olostani saa kertoa ja siitä saako tietojani tarkastella jostain potilasrekisterihommasta. Tämän jälkeen mut ohjattiin toiseen aulaan odottelemaan kutsua vaatteiden vaihtoon. Seuraavassa vaiheessa äite jäikin matkasta ja lähdin hoitajan mukaan, joka ohjeisti vaatteista ja omien tavaroiden jättämisestä säilytykseen. Sitten vaihdoinkin itsekseni sairaalavaatteet ja lähdin odottelemaan leukkaussaliin kutsua odotustilaan, jossa istu

Terveisiä kaks tissiä köyhemmältä Sipeltä Valkeakoskelta! Itse leikkaus on nyt siis oikeasti vihdoin ja viimein ohi ja tässä aikani nukuttuani iski tylsyys kun yksin täällä makoilee niin ajattelimpas kirjotella tänne blogiin kuulumisia jo aikani kuluks! Kirjottaminen on kuteskin vähän hidasta kun virheitä saa korjailla vähän väliä, joten itse tästä päivästä kirjottelen tarkemmin myöhemmin. Sen verran tähän haluan mainita, että olo on tosi helpottunu ja onnellinen. Kipuja ei ole ollut, koska kipulääkkeitä mulle on aika paljon annettu heti leikkauksen loppumisesta lähtien. Haavoja on hoitajat ovat pariin kertaan käyneet tsekkaamassa ja itsekin vilkuilin kovasti siteiden alle ja äkkiseltään näytti aika hyvältä! Lisäksi leikkaava lääkäri oli todella mukava, mitä aamulla ennen leikkausta hänen kanssaan juttelin, ja hoitajatkin ovat olleet todella mukavia ja ammattitaitoisia! Kirjottelin viimeyönä jo jotain pohjaa blogiin siitä soittoajasta ja eilisestä, joten laitan näitä juttuja nyt tähän