Because this is all I want

Aika on menny tosi nopeesti ja tänään tulee 8 viikkoo eli 2 kuukautta testoilla täyteen! Muutoksia ei nyt silleen oo uusia ekaan kuukauteen verrattuna tullu erityisemmin lisää. Ääni on madaltunu kuiteski tosi paljon lisää taas ja sen huomaa tosi selkeesti ite ja kyllä sitä muutkin on huomauttanu et ääni tosiaan on aika matala jo. Ääni pysyy aika hyvin matalana koko päivän eikä säry enää juuri ollenkaan vaikka olisin puhunu tosi paljon. Ainoo mitä huomasin eilen ton äänen kans, et kun laulaa tarpeeks kovaa ja kauan niin sit se ääni särkyy jonkinverran! :D Jaloissa, käsissä ja mahassa karvoja kasvaa vaan pidempinä ja tummempina ja tuntuu et niitä tulee laajemmalle alueelle kun ennen. Oon myös huomannu et viikset on alkanu kasvaan silleen enemmän ja tummempina mut tietty aika huomaamattoman lyhyitä noi viiksikarvatki on :D Yks päivä havahduin et menkat ois pitäny alkaa jo melkeen viikko aiemmin, eikä ne tähänkään päivään mennessä oo sit alkanukkaa..eikä kyllä haittaa yhtää! Tää menee

Noniin, nyt ois aika ekalle tälläselle testojen vaikutukset -postaukselle! Tänään siis tulee täyteen eka kuukaus testoilla ja oon huomannu joitain muutoksia yllättävän nopeesti jo. Ekana varmaan huomasin jo aika nopeesti, että ärsyynnyn nopeemmin pienistäkin asioista. Muuten mieliala on ollu aika positiivinen! Johtuu varmaan siitä, että vihdoin ja viimein tän hormonihoidon oon päässy alottaan. Aika alussa alkoi oleen nälkä vähän enemmän ja useemmin ku aiemmin. Ennen testoja esim. oon aamusin ihan helposti pärjänny pelkällä kahvilla koulun ruokailuun asti, mutta nyt mulle tulee nälkä jo aika paljon ennen sitä ruokailua jos en oo syöny mitään. Ekalla viikolla testoilla jo oli aamusin kurkku sellanen kähee ja ääni kuulosti pikemminkin flunssaselta. Pikkuhiljaa ääni on alkanu jo omaanki korvaan kuulostaan jonkin verran matalammalta, mut jos oikeen innostun puhuun paljon niin ääni särkyy helposti. Nyt ei oo enää ollu kurkku aamusin mitenkään erikoinen, mut kun puhuu niin tuntuu kurk

Tylsyydessä eksyin katteleen kuvia yläasteajoilta ja löysin muutamia kuvia, mitkä haluun laittaa myös tänne! Koitin laittaa kuvat aikajärjestykseen, mut se tuotti vähän ongelmia :D Ne on siis suurinpiirtein aikajärjestyksessä vaan.. Ton eka kuvan veikkaisin olevan jostain kasiluokan alusta. Seiskalta koitin ettiä kuvaa missä mulla ois vielä jopa pitkät hiukset, mut sellasta en yksinkertasesti löytäny! Joko mulla oli aina pipo päässä tai muuten vaan joku härpäke naaman kohdalla, liekö syy se et en tykänny olla sellanen 'tyttö' ollenkaa niin en kuvattavaks halunnu. :D Näiden kuvien ottamisesta alkaa oleen jo niin kauan, et kehtaan julkasta näitä taas, kun osahan näistä on joskus ollut mulla instagramissa tyyliin!

Tänään oli siis se päivä kun mulla oli se eka käynti hormonipolilla TAYSissa. Siellä vastaanotolla käytiin läpi kaikkee, mitä testosteronin alottamisen jälkeen alkaa tapahtuun. Ekana tulee siis äänen madaltuminen, myöhemmin karvotuksen lisääntyminen jaloissa ja käsissä ja muilla sellasilla alueilla, missä miehillä nyt karvoja paljo kasvaa. Muutamassa kuukaudessa, riippuen vähä yksilöllisesti, loppuu kuukautiset ja sit alkaa myös partaa kasvaa hetken päästä. Ja tietty lihasmassa kasvaa ja hartiat levenee, mut noi tapahtuu vähän silleen pidemmällä ajalla. Samoin pidemmällä testojen käytöllä alkaa rasva siirtyyn sellasilta naisille aminaisilta alueilta enemmän miehille ominaisille aluille, kuten mahaan. Allekirjotun vastaanotolla sellasen lapun, että oon tietonen noista vaikutuksista ja myös mahdollisesti esimerkiks aggressiivisuuden lisääntymisestä testosteronin vaikutuksen alaisena. Toi aggressiivisuuden lisääntymisen vaara meinaa siis sitä, et nyt ainaki hetki testojen alottamisen

Kuten otsikosta jo voi lukee, niin sain siis hormonipolilta kirjeen vähän aikaa sitte. Sinne on nyt sitten aika tiistaina 20.10. ja ootan sitä aika paljo! Ei pitäs laittaa mitää kauheita odotuksia tolle ekalle käynnille vielä kuiteskaan, koska veikkaan et se on vaan sellanen käynti et tilanne kartotetaan yms. Samana päivänä on sitten ton hormonipolin vastaanoton jälkeen heti EVA:ssa joku käynti myös, mut sen tarkotusta en ihan oo älynny... Ihan ettei tää jää pelkästään tuosta hormonipolin ajasta infoomiseks, niin voisin vähän kirjotella koulusta ja opettajien suhtautumisesta ja sellasesta, kun sitä aihetta mulle ehdotettiin! Joskus viime syksynä, kun lukion alotin, niin taisin jo jotain koulusta kirjotella, mut kirjotellaas ny vähä lisää. Koulussa lukion alusta lähtien oon siis ollut Sipe vaikka se virallisesti mun nimi onkin ollu vasta huhtikuun alusta. Opettajat ainakin viime vuonna tiesi kaikki tästä mun prosessista, mut tästä lukuvuodesta en oo varma et onko uudet opettajat

Nyt aattelin tylsän perjantain kunniaks kirjotella vähän ajatuksia ja jotain mitä on pitäny kirjotella mut on jostai syystä jääny... Ensinnäkin, piti jo kesällä kirjottaa tänne sellasesta kirjeestä minkä sain yllättäen. Muistaakseni heinäkuun alkupuolella tulin yks päivä töistä kotiin ja isosisko sanoi et olin saanu postia. Sisko ei suostunu kertoon kuka lähettäjä oli vaik se sen kuulemma tiesi, koska tämä lähettäjä oli siskolta mun osotetta aiemmin kysyny facebookissa. Siinä vaihees mietin et kukahan mulle ihan kirjeen haluu lähettää. Ku nykypäivänä voi helposti laittaa viestiä tai vaikka soittaa. Kun sitten kirjeen avasin ja näin lähettäjän, niin tajusin heti että siinä kirjeessä on varmaan jotain tärkeetä ja sellasta asiaa, mikä kerrotaan kirjottamalla kirje. Kun luin sitten kirjeen niin menin aika sanattomaks. Kukaan ei koskaan oo lähettäny mulle mitään sellasta, missä lukee tollasia asioita. Kirjottaja kertoi kirjeessä siitä kuinka jo tutustuessaan muhun tajus sen, että oon

Tänään eli 19.8. mulla oli viimeinen vastaanotto tässä tutkimusvaiheessa Taysissa. Tälle viimeiselle käynnille menin äiten kans ja tää viimenen käynti oli siis yhteenveto vuoden transtutkimuksesta ja sain tietää dignoosini... joka oli myönteinen! Eli täytän siis transsukupuolisuuden dignoosin kriteerit! Käynti kesti tänään vaan puolisentuntia ja puhuttiin siitä, mitä nyt sitten tapahtuu. Voin nyt siis vaihtaa ihan miehen nimen itselleni jos haluan ja nyt on mahdollista hakeutua hormonihoitoihin. Nimen piden näillä näkymin 'Sipenä' tästäkin eteenpäin ja hormonipoliklinikalle laitettiin lähete menemmään! En koe mitään syytä pitkittää hormonihoitoihin hakeutumista, vaikka hormonihoidot vois alottaa nyt sit myöhemminkin, koska tuolla transsukupuolisuuden diagnoosilla oon oikeutettu niihin tästä edespäin aina. En tiiä selitinkö ton asian ny kuin sekavasti mut kai pointin tajuaa! :D Nyt kun lähete hormonipoliklinikalle on laitettu, niin menee 2-3 kuukautta siihen, kun siellä alkaa

Tänään eli 29.7. oli viimeinen lääkärin vastaanotto ja nyt oli siis viimeinen käynti tutkimusvaiheessa ennen itse dignoosin saamista! Tämä viimeinen vastaanotto oli pääosin tietojen päivitystä ja kuulumisten kyselyä vielä ennen dignoosin saamista. Ekaa kertaa mulla oli tänään ihan kivaa tän lääkärin vastaanotolla! Vastaanotolla ei ollut niin kireä ilmapiiri kun aiemmilla kerroilla ja lääkäri itse oli paljon mukavempi kun aiemmin, eikä tentannut olemattomista asioista liikaa. Kuulumisten kyselyn ja tietojen päivittämisen jälkeen lääkärin kans vielä juteltiin kaikkee siitä, miten mun elämä voi muuttua jos saan sitten seuraavalla käynnillä sen transsukupuolisuuden diagnoosin. Lopuksi kerrattiin vähän taas sitä, että mitä hoitoja yms. sitten voidaan oikeen alottaa transsukupuolisuuden diagnoosin saamisen jälkeen ja lääkäri muistutteli edelleen sitä, että psosessi on monen vuoden juttu ja ei tuu oleen helppoa.. Nyt on enää alle kuukaus siihen, että on se viimeinen käynti ja mahdollinen tr

Pienen kesän hiljaiselon jälkeen aattelin kirjotella tälläsestä jokakesän riesasta.. Eli siis nyt ei oo kyl kauheen kuuma kesä ollutkaan, mutta viimekesältä on kyllä kirjaimellisesti selkärangassa muistissa mitä tulee siitä kun on kamalat helteet ja urheilurintsikoita muutamat päällekkäin... toisinsanoen seurauksena niskojen kohdalta nahka rullautuu irti ja selkä on saatanan kipeenä. Tänä kesänä niskat ja selkä ei oo ollu kovien helteiden ansiosta vielä kauheen kovilla, mutta kun nyt oon noin kuukauden ollut kesätöissä pesemässä ikkunoita, niin alkaa pikkuhiljaa olkapäät oleen sen näköset. Aamupäivisin töissä menee vielä ihan kivasti, mutta sit kun alkaa kello läheneen sitä kolmea kun työt loppuu, niin niskat alkaa kyllä oleen jo aika pitkälti puhki työpäivältä. Sitten kun pääsee kotiin niin melkeinpä ekana kävelen omaan huoneeseen ja otan ne urheilurintsikat helvettiin... Tänään pyysin pikkusiskoa kuvaan vähän mun niskoja työpäivän jälkeen ja kun ite katoin kuvaa mun selkäpuolelta n

Aloin tylsyydessäni tutkiin lompakkooni ja löysin sieltä tarrakuvia seiskaluokalta viime syksyyn asti eli lukion ekan luokan kuvaan asti! Huomasin niitä vertaillessa et oon muuttunu tosi paljo kolmen, tai no kohta neljän vuoden aikana, koska viimesimmänkin kuvan ottamishetkestä oon muuttunu ulkonäöltäni huomattavasti.. :,D Ihan sen takia et tännekkin vähän useemmin kirjottelisin, niin aattelin jakaa tän kolmen vuoden muutoksen tänne :D Loppuun vielä nyt äsken otettu kuva mun pärstästä niin näkyy se nyt viimesimmänkin tarrakuvan jälkeen muuttuminen!

Muutaman päivän viiveellä kirjottelen nyt viimesimmästä tutkimuskäynnistä Taysissa, joka oli 28.5. Tällä käynnillä mulla oli ensin tunnin tapaaminen ylilääkärin kans, jonka tapasin ekaa kertaa. Tässä tapaamisessa puhuttiin suurinpiirtein samoja asioita, kun lääkärin ja sairaanhoitajankin kans. Eli siis ylilääkäri kyseli kaikkee musta ja miten koen sukupuoleni yms. Tästä tapaamisesta jäi kauheen epävarma olo sen suhteen, että saanko nyt sitten elokuulla millasen diagnoosin. Kuuluu tietenki varmaan ylilääkärin työn kuvaan olla sellanen jämäkkä ja kyseenalaistava jollain tapaa, mut mulle jäi sellanen olo et tää tyyppi vähätteli koko juttua ja kyseenalaiti kaiken mitä sille sanoin... Ylilääkärin tapaamisen jälkeen oli tunnin tapaaminen sairaanhoitajan kans taas sitten. Aluks puhuttiin tosta ylilääkärin tapaamisesta ja mun ajatuksista siitä. Sairaanhoitajalle kun sanoin tosta että jäi vähän huono maku ylilääkäristä niin se sano että se on ihan normaalia ja et ei kannata jäädä sitä murehti

Eilen siis oli Taysissa vastaanotto ja siellä tapasin ensin lääkärin ja sitte sairaanhoitajan erikseen. Lääkärin kans tuntu se keskustelu olevan melkeen sama kun silloin, ku oli tän lääkärin ensimmäinen tapaaminen. Puhuttiin melkeen samat asiat kun silloin ja se kyseli kaikkee ihan niinku en ois jo aikasemmin silloin kertonu sille asioistani. Ehkä sillä on joku tarkotus miks se samoja asioita kyselee.. Lopuks tehtiin muutama vähän outo lomake ja sit lähin ootteleen et pääsin sairaanhoitajan tapaamiseen. Sairaanhoitajan tapaaminen meni sit paremmin, koska tää sairaanhoitaja ensinnäki on mukavampi tyyppi kun toi lääkäri. Sairaanhoitajan kans täytettiin muutama lomake kans, joissa kyseltiin kaikkee esim. itseeni tyytyväisyydestä  ja sellasii. Sit lopuks sairaanhoitaja kerto viel miten toi tutkimusvaihe jatkuu tästä eteenpäin. Tässä keväällä on siis vielä vissiin kaks tän  sairaanhoitajan vastaanottoo ja ylilääkärin tapaaminen ja itse diagnoosi transsukupuolisuudesta tehdään elokuussa.

Tajusin tossa, että tulee vuos siitä, kun menin terkkarille puhumaan lähetteestä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Vuosi menny tosi nopeesti ja on täs tapahtunukki aika paljon edistystä, vaik välillä tuntuukin et asiat ei etene. Ei välttämättä ulkopuolisen näkökulmasta niin paljoo oo mitään muutosta välttämättä, mut ite huomaan tosi paljon edistystä. Tän vuoden aikana musta on ehkä tullu rohkeempi ja avoimempi. Uskallan olla helpommin oma itteni tälläsenä kun oon nyt. Oon myös muuttunu vuodes ulkonäöllisesti jonkuverran. Siinä ensin meitsi vuos sitten ja toinen kuva musta nyt! Tässä ei oo nyt sen tammikuun jälkeen ollu käyntejä Taysissa, mutta 1. päivä on se seuraava käynti, jossa tapaan sairaanhoitajan ja lääkärin. En sit tiä mitä siel tapahtuu, mut toivon et pikkuhiljaa alettais sitä itse diagnoosia suunnitteleen. Perjantaina laitettiin äidin kans postiin hakemus etunimen muutoksesta, joka siis vaihtuu Sipeksi ainakin nyt toistaiseks. Nimen vai

Lueskelin tossa aikasempia kirjotuksiani ja tuli mieleen sitä usein kysyttyjä juttuja -postausta lukiessa sellanen asia, mikä tavallaan menee sen postauksen kategoriaan. Siinä postauksen alussa mainitsen siitä kuinka joillakin on kauhee kynnys tulla jutteleen mulle tästä prosessista ja kysellä jos haluu tietää jotai. Kavereista läheisimmät nyt nykyään jo puhuu ihan avoimesti mun kans prosessista ja kyselee melkeen mistä vaan asiaan liittyvästä suoraan, mut jotku sellaset vähemmän läheiset kaverit kyselee tai uskaltaa puhua mun kans aika paljon silleen, jos ne on mun kans kahestaan. Mutta mun tän kirjotuksen pääasia on avautua hauskasta asiasta, mitä oon huomannu nyt tässä puolen vuoden aikana! Lukion alun jälkeen oon nyt ollu kaksissa lukiobileissä ja uutena vuotena olin kans sellasissa vähän normi kotibileitä isommissa bailuissa. Tälläsissä on aina sellasia ihmisiä, jotka tietää mut jostain ja on sellasia ns. hyvän päivän tuttuja, joista jotku on eksyny tätä mun blogiaki jotain kau

Nyt on vähä jääny tää tänne kirjottelu, mut siis olin 7. päivä viimestä kertaa psykologin vastaanotolla! Tällä kertaa tehtiin enää yhteenveto aiemmilla käynneilla käydyistä asioista ja testeistä. Aiemmilla kerroilla tehdyt testit tuntu aina niitä tehdessä lapselliselta pelleilyltä suoraan sanottuna ja en olis uskonu et niillä saa ihmisen luonteesta ja ajatusmaailmasta mitään pätevää selville. Mut olin väärässä! Vaik noi käynnit psykologilla on ollu mun mielestä turhia, niin silti oli kiva kuunnella, kun tää psykologi kerto nyt viimesellä kerralla eri testien pohjalta et millanen ihminen oon. Ja vielä ihan oikeita piirteitä musta se oli saanu niillä testeillänsä selville ja oli tavallaan huvittavaa kuunnella kun se kerto niitä tuloksia! Pääasia kummiskin oli tällä viimesellä käynnillä, että mulla ei todettu olevan mitään häikkää korvien välissä, josta tää sukupuoli asia johtuis! Ihan normaaliks ja täysjärkiseks psykologi mut luokitteli! Tästä edespäin tää tutkimusvaihe jatkuu muutam