Because this is all I want

Tänään se on nyt sitten ihan virallista: Olen virallisesti henkilötunnuksellakin mies! Second opinionista meni parisen viikkoa, kun postissa mulle lähetettiin Helsingin ja Tampereen yksiköistä lausunnot transsukupuolisuudesta. Viime viikolla sitten laitettiin ne hedelmättömyystodistuksen kanssa maistraattiin. Mukaan täytettiin myös lomake, jossa pyydettiin muuttamaan sukupuoli väestörekisteriin naisesta mieheksi. Ennen tuota postittamista soiteltiin maistraattiin, jossa sanottiin että aikaa voi kulua useampia viikkoja ja asia hoituu ehkä ennen joulua. Nyt kuitenkin reilun viikon kuluttua postissa tuli maistraatista kirje, jossa oli tieto muutoksesta! Nimi mulla on edelleen Sipe, koska maistraatista sanottiin, että kannattaa tuo sotu asia hoitaa ensin. Se nimen muuttaminen menee kuiteskin ens vuoden puolelle. Tällä hetkellä olo on vähän outo, koska vihdoin oon nyt sitten oikeesti mies! Uuden sotun opettelussa voi mennä tovi ja muutenkin asian sisäistämiseen voi mennä hetki, m

Viime viikolla kirjottelin siitä, kun tuli vuosi testoilla täyteen ja lopussa kerroin, että nyt odotellaan vaan kirjettä Helsingistä second opinioniin. Kerkeshän siinä sitten seuraavaan aamupäivään odotteleen, kun äite laitto viestiä et kirje Helsingistä oli tullu postissa. Ja ei sitä käyntiä kerenny paljoo ootteleen enää, koska aika olikin jo merkattu tälle päivää eli 1.11. Tänään sitten aamusta lähdettiin äiten kans junalla Helsinkiin Pasilaan nuorisopsykiatrian sukupuoli-identiteetin työryhmän vastaanotolle, jossa oli varattu kahden tunnin aika ylilääkärin ja psykologin haastatteluille. Ensin käytiin koko porukalla yhdessä läpi päivän ohjelma. Sen jälkeen jäin ensin yksin juttelemaan ylilääkärin kanssa ja äite meni psykologin ja toimintaterapeutin mukaan juttusille. Tampereelta oli second opinioniin lähetettä laitettaessa lähetetty luonnollisesti mun potilaskertomukset transsukupuolisuuden diagnosointitutkimusten alusta tähän päivään asti. Ylilääkäri sanoi lukeneensa ne läpi, m

tänään eli 25.10. tulee ensimmäinen vuosi testoilla täyteen ja pakko sanoo, et tää vuos on menny tosi nopeesti! Viimeks kirjottelin testoista tarkemmin 8 kuukauden kohdalla ja siitä tähän päivään tultaessa muutoksia on tullut huomattavasti. Suurimmat muutokset ovat tulleet tässä viimeisten noin kahden kuukauden aikana, kun testot vaihtui siitä Tostran geelivalmisteesta Nebido injektioksi. Tässä oon nyt kerennyt yhden pistoksen Nebidoa ottamaan ja seuraavalle piikille pitää varmaan parin viikon sisään mennä. Tän viikon perjantaina tuleekin siitä ekasta pistoksesta se 8 viikkoa, joka oli ohjeessa minimiaika pistoksien välille. Alkuun voisin myös kertoa hieman siitä ekasta pistoksesta, kun en siitä oo mitään vielä muistaakseni kirjotellu. Ekan pistoksen sain siis syyskuun alussa ja otin sen paikallisessa terveyskeskuksessa, vaikka äitekin olis sen voinut kotona sairaanhoitajana pistää. Päätettiin kuiteskin että on turvallisempaa laittaa ainakin ensimmäiset pistokset tk:ssa, koska koton

Eilen oli siis lääkärille vastaanotto Evassa. Tapasin vastaanotolla jo tutkimusjaksossa mukana olleen lääkärin, jonka oon tavannut viimeks silloin, kun sen diagnoosin transsukupuolisuudesta sain reilu vuosi sitten. Alussa kun lääkäri tuli mut eilen aulasta vastaanotolle hakemaan, oli hänen mukanaan nuori lääkäriopiskelija mies. Multa kysyttiin onko ok jos tämä opiskelija olisi vastaanotolla ja mulla ei ollut sitä mitään vastaan! Vastaanotolla sitten puhuttiin kuulumiset eli kerroin pääasiassa samat jutut kun sairaanhoitajankin vastaanotolla reilu kuukausi sitten. Kuulumisten puhumisen jälkeen lääkäri kehui tilannettani, sillä hänen mielestään oon hyvällä vakaalla pohjalla ja elämä näyttää rullaavan hyvin ja sekin on hyvä asia, että mulla ei oo niin sanotusti kiire mihinkään tässä prosessissakaan. Lopuksi se nuori lääkäriopiskelija sai esittää parit kysymykset mulle kans ja lopuksi sain häneltäkin kehuja siitä, kuinka vakaalta tyypiltä vaikutan! Lopuksi lääkäri kertoi, että nyt sit

Tänään oli puolen vuoden tauon jälkeen taas käynti hormonipolille ja samalla myös kävin Evassa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Aamusta ensimmäisenä ajelin Pitkäniemeen Evaan, missä ovella sairaanhoitaja tulikin jo vastaan ja pääsin sinne vastaanotolle ilman oottelua. Aluks puhuttiin kuulumisia ja kaikkee miten mulla nyt on mennyt testojen kanssa ja ylipäätään. Siinä juttelun ohella tuli puheeks myös seuraava prosessin vaihe, eli niin sanottu second opinion, joka käytännössä meinaa sen mulle vuos sitten asetetun transsukupuolisuuden diagnoosin vahvistamista. Tää vahvistaminen tapahtuu siis siten, että myös toinen psykiatri, tosin Helsingissä HYKSissä, toteaa saman kun mulle TAYSissa psykiatri on todennut silloin vuos sitten eli siis sen diagnoosin F64.0 transsukupuolisuudesta. Tuohon second opinioniin vaaditaan siitä ekasta diagnoosin saamisesta n. vuoden kestänyt "tosielämänvaihe", jonka aikana oon nyt ne hormonihoidot alottanu ja alkanu niin sanotusti tosissaan elämä

Nyt pääsenki jo loppuun tän, mitä oli enne transsukupuolisuuden diagnosointutkimuksiin hakeutumista. Nyt siis vielä vähän siitä ajalta, kun olin yläasteella. Ala-asteen lopulla olin jo alkanut käyttää paljon niitä löysiä vaatteita eikä mulla nähnyt päällä koskaan mitään ns. tyttöjen vaatteita. Seiskaluokan alussa mun pukeutumistyyli koostuikin aina hupparista, collegehousuista, tennareista ja piposta, joka oli mulla lähes aina päässä. Pipolla sain pidettyä piilossa mun hiukset, jotka oli kuitenkin lähes lapaluiden alapuolelle ulottuvat. Muut tytöt oli jo alkanut meikkaamaan edellisenä kesänä, mut ite muistan kun kokeilin joskus meikata ja se ripsari vaan sattu silmiin. Muistaakseni parina päivänä taisin kouluun tulla jotain ripsaria silmissä, mut muistan myös et silloin niinä päivinä mulla oli jotenki epämukava ja vieras olo sen meikin kanssa. Tässä angstikuvassa kiteytettynä se mun pukeutumistyyli yläasteen alussa Seiskan keväällä mulle sitten tapahtu jotain, mistä en oo t

Elikkäs nyt voisin jatkaa tosta, mihin edellisessä kirjotuksessa jäin. Kun siis menin kouluun, mulla oli kaverit pääasiassa tyttöjä. Leikittiin niin sanotusti tyttöjen leikkejä ja samalla luokalla olleet pojat leikki keskenään niitä poikien leikkejä. Välillä salaa muistan haaveilleeni siitä, että oisin voinu siellä poikien mukana sotia puukepeillä ja rakennella majoja koulun pihalla olleessa rinteessä. Muistan kyllä, että tytötkin pääsi tuohon leikkiin mukaan, mutta tyttöjä ei päästetty sotimaan vaan tytöt olivat siellä majoissa periaatteella "naisen paikka on kotona". Ekan luokan lopulla äidin ehdotuksesta mulle leikattiin lyhyet hiukset, koska mulla on niin paksut hiukset, että ne lyhyet oli helpot. Itse en olis halunnut välttmättä niitä lyhyitä hiuksia, koska halusin koittaa olla tyttömäinen niinkun muutkin mun ikäset tytöt. Noista lyhyistä hiuksista halusinkin sitten nopeesti et ne kasvais takasin, koska niistä seurauksena oli se, että mua luultiin pojaks moneenkin

Tossa muutama viikko sitte yks kaveri laitto viestiä haluaisinko kirjottaa sen blogiin pienen kirjotuksen mun elämästä tai jostain elämän isosta asiasta. Tää kaveri oli siis päättänyt tehdä sellasen jutun blogiinsa, et se pyytää lukijoitansa kertomaan oman tarinansa, joita se sitten omaan blogiinsa julkaisee. Kirjottelin tälle kaverille sit lyhyen tiivistyksen tästä mun prosessista ja siitä miten tähän tän hetkiseen tilanteeseen on päädytty. Kun olin ton kirjottanu, aloin miettimään et olnkohan mä tänne omaan blogiini koskaan kirjotellu mitään siitä ajasta, mitä ennen sitä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin lähetteen hakemista on tapahtunu. Selailin tätä mun blogia silleen äkkiseltään ja ei tullu oikeen vastaan mitään, missä kertoisin jotain siltä ajalta. Sikspä aattelin alkaa tänne kirjottaan tässä kesän aikana muutamalla kirjotuksella vähän siitä, miten päädyin siihen diagnoosin hakemiseen silloin keväällä 2014. En lupaa mitään, kuinka usein julkasen lisää tekstiä, mut

Muutama päivää sitten loppui se yhdeksän päivän partioleiri, josta aiemmin tänne kirjottelin. Lupailin siinä kirjotuksessa myös kirjotella leiristä tälleen jälkeenpäinkin tänne. Leiri alkoi siis tosi mukavissa merkeissä. Sain oman telttani pystyyn ja jo ekan päivän aikana nautin siitä omasta yksityisestä tilasta, jonne sai rauhassa mennä ja olla vaikka ilman binderiä hetken helteisen päivän keskellä. Illalla sitten lähdin etsimään sitä suihkua ja se yksityinen suihku löytykin kätevästi siitä yleisten suihkujen lähettyviltä. Yksityinen suihku oli hyvin suunniteltu ja suihkussa käynnin yhteydessä myös testojen levitys onnistui hyvin, eikä niiden kanssa tarvinnut sitten teltassa alkaa säätämään. Muutamana ekana päivänä tuo suikussa käyminen toimi täysin ongelmitta. Sunnuntai-iltana kuitenkin kaikki suihkut oli huoltokatkolla, eikä suihkuun päässyt ollenkaan. Olishan sinne suihkuun ollut hyvä päästä helteisen päivän päätteeks, mut tilanteelle ei voinu mitään ja eipähän päässy muutkaa

Aiemmin lupailin tänne vähän useemmin kirjotella jos jotain kirjottelun aiheita tulee ja nyt tuli mieleen yks aihe, mistä voisin jo tänne kirjotella. Oon harrastanut partiota ensimmäisestä luokasta lähtien ja harrastaminen jatkuu edelleen. Nykyään tosin partiossa olen mukana vaan leireillä ja silloin kun on aikaa, koska viikottaiseen toimintaan ei ole lukion kanssa aikaa ja pienellä paikkakunnalla mun ikäisiä partiolaisia on niin vähän, että ei viikottaista toimintaa ole edes järjestetty. Nyt tänä kesänä heinäkuussa olis edessä siis 20.-28.7. kestävä yhdeksän päivän suurleiri, jonne olen myös menossa. Yhdeksän päivää metsässä kuulostaa mukavalta ja niin mukavaa leirin ajan todennäköisesti tulee olemaankin, mutta aiemmin keväällä aloin miettimään kuitenkin, voinko/haluanko sittenkään lähteä tuonne leirille... Partioleireillä kesäisin on usein ohjelmia, joissa on uimista, mutta tilanteestani johtuen en yleisesti uimista harrasta. Onneks tälläset uimiset ei oo kenellekkään pakollisia, j

Tänään tulee 8kk testoilla täyteen ja aattelin sen takia vähän tännekkin pitkästä aikaa kirjotella. Viimeks kirjottelin kun 5kk testoilla tuli täyteen ja silloin myös mainitsin, että jatkossa kirjottelen vähän harvemmin, kun noi muutokset ei niin isoja aina yhden kuukauden välein ole. Tässä kolmenkaan kuukauden aikana muutokset ei kauheen isoja oo ollu, mutta kyllä jotain pientä huomaa. Käsissä, jaloissa ja mahalla tummat karvat on nyt jo tosi pitkiä ja niitä karvoja on myös tosi paljon. Naamassa myös kasvaa entistä enemmän partakarvoja poskilla ja viiksien kohdalla, mutta poskilla ainakin karvat on vielä sellasia aika hentoja vaikkakin ne on tummentunu kokoajan enemmän. Ääni on madaltunu myös ehkä hieman tässä kolmen kuukauden aikana ja ääni pysyy matalana tosi hyvin eli sellasia "kukkoja" ei tuu enää juuri ollenkaan. Käsissä huomaa, että voimaa on tullut jo huomattavasti lisää. Hartiat on myös nyt jo leventyny sen verran, eetä sen huomaa aika selkeesti kun vaikka vanho

Tänään tulee taas lisää viikkoja kasaan eli 20 viikkoo eli 5kk testoilla. Muutokset ei nyt kauheen mullistavia oo viimesen kk aikana ollu, mut tietysti jotain pientä niinku aina. Karvat ne vaan kasvaa ja jalat onkin ihan karvojen peitossa reisiä myöten. Käsikarvat on alkanu näkyyn myös kämmenselissä ja sormissa tummempina. Naamassa jo viime kk aikana näkyi pikkusen partaa ja poskissa karvat tummenee pikkuhiljaa enemmän. Pari viikkoa sitten päätinkin ajella kokonaan kasvoista pois nuo, koska ne näytti typeriltä, mut kovaa vauhtia ne kasvaa takasin jo. Myös maha on aika pitkälti kokonaan vaan enemmän karvojen peitossa ja alaselässäkin alkaa oleen tummia karvoja. Ääni on ehkä vähän madaltunut taas lisää, mut sitä ei silleen huomaa kun ite ehkä vähäsen. Muuta erityistä ei kyl oo oikein tullu. Kelailin tossa, että voisin melkein alkaa tekeen näitä tälläsiä muutos kirjotuksia vaan 2kk välein, koska noi muutokset ei niin kauheen mainittavia tässä vaiheessa oo näin muutamien viikkojen väle

Tänään oli aika hormonipolille tälleen n. puolen vuoden testojen käytön jälkeen. Käynnillä vaan katteltiin vähän, kuinka hormonihoito on alkanu vaikuttaan ja lääkäri kehu jalka- ja mahakarvoja kovasti! Mulle määrättiin käynti verikokeisiin, missä otetaan taas miljoona eri näytettä, kuten esim. tän hetkinen testosteronitaso. Lääkäri kirjotti myös uuden reseptin Tostran testosteronigeelille, jota oon siis nyt käyttänyt tähänkin asti. Annoskokoa korotettiin myös vähäsen nyt, kun testot on todettu toimivan ongelmitta. Tähän asti olen siis tuosta Tostran pumppupullosta levitellyt geeliä joka päivä kahden painalluksen verran eli 20mg testosteronia vuorokaudessa. Tästä edespäin annoskoko on neljä painallusta eli tuplamäärä testosteronia aiempaa enemmän. Kyselin mahdollisuudesta aloittaa hormonihoito jo pistoksilla, mutta siihen ei vielä siirrytä. Syynä geelin jatkamiseen on se, että pistoksena otettava testosteronivalmiste, Nebido, on kuulemma tosi kallis ja sen joutuisin itse kokonaisuude

Tää nyt ei ite prosessiin oikeestaan kyl mitenkään liity, mut halusin silti tästäkin kirjotella tänne! Pari viikkoo taakse päin 19.2. oli siis wanhojen tanssit ja tanssin ne itsekin myös. Jo lukion alussa tiesin, että haluan ne tanssia niinkun suurin osa muistakin kakkosista aina ja tiesin myös sen, että en kyllä mekko päällä aio niitä tanssia. Ykkösellä ensimmäisessä opokeskustelussa jo opon kanssa puhuin wanhoista ja opolle oli okei, että halusin tanssia tulevaisuudessa wanhat frakki päällä "pojan roolissa". Itseasiassa silloin jo puhuttiin, että voisin mahdollisesti olla jo ykkösellä valmis wanhat tanssimaan, jos kaikille kakkosen tytöille ei olis pareja pojista riittänyt. Wanhojen ei sitten ykkösellä vielä tarvinnut tanssia ja se oli loppujen lopuks ehkä ihan hyväkin. Wanhat oli sellanen kerran koettava juttu ja en tiiä oisko se fiilis koko hommasta menny, jos ois ne kahteen kertaan tullu tanssittua. Muita liikunnan kursseja mulla lukiossa ei siis ole, koska transsukup

Tänään tulee täyteen jo 16 viikkoa eli neljä kuukautta testoilla! Tää tuli vähän nopee ja havahduin eilen illalla, et huomennahan pitää taas kirjotella tänne! Muutoksia nyt on silleen entiseen verrattuna uusia aika vähän ja tietyt muutokset näkyy entistä selkeempinä vaan. Jaloissa jalkakarvat on tosi tummia ja jalat on aikalailla karvojen peitossa reisiä myöten ja käsissä karvat alkaa pikkuhiljaa levitä ympäri käsivarsia kämmenselkiin asti. Naamassa ehkä on eniten tullu muutoksia nyt kuukauden aikana. Viiksien lisäksmyös poskissa parta kasvaa jo aika näkyvästi ja tossa viikko taaksepäin ajelinkin jo ekaa kertaa vähän siistimmäks noita poskia. Karvajen kasvu on lisääntyny testojen aikana tosi paljon niin ihokarvojen kasvuna kun myös hiuksissa. Tuntuu et parturissa pitäs käydä kahen viikon välein... Ääni on madaltunu taas lisää ja ääni ei säry enää ollenkaan niin helposti, kun ennen. Ainoostaan jos oon puhunu tosi paljon tai huutanu paljon, niin silloin ääni särkyy jonkin verran. Myö

Tää kirjottelu tulee vähän tälleen päivän viiveellä, koska en päässytkään eilen ton pakkasen takia lähteen vkl reissusta kotiin, kun auto päätti olla liikkumatta :D Muuta joo, eilen tuli siis 12 viikkoo täyteen testoilla ja taas on yks kuukaus täynnä! Aika on menny tosi nopeesti ja muutokset alkaa oleen jo tosi selkeitä. Ääni on madaltunu taas entisestään. Joululoman eli vajaan kolmen viikon jälkeen kun taas näin joitaki kavereita koulussa, niin ykskin sano et pitää kattoo muhun päin ku puhun ku ei meinaa ääntä tunnistaa! Äänen madaltumisesta oon myös nyt vähän ajan sisällä kuullut parilta sellaselta kaverilta, joita en ollu nähny sitten varmaan puoleen vuoteen. Sellasille kavereille se ääni kuulostaa varmaan viel enemmän matalalta, jos on viimeks kuullu mun äänen ihan silloin ennen testojen alottamista :D Muita muutoksia on noiden karvojen jatkuva kasvaminen edelleen ja aina vaan. Jaloissa karvat tuntuu kasvavan törkeen nopeeta vauhtia ja reisinkin asti on alkanu kasvaan tummempi

Kelasin aluks että kirjottaisin 3kk testoilla postauksen kylkeen tästä, mut ku tarkemmin aloin miettiin koko aihetta, niin päätin tehä tästä ihan oman jutun. Joskus tuon transsukupuolisuuden diagnosointitutkimusten alussa sairaanhoitaja kyseli, että tunnenko ketään muita samassa tilanteessa olevia tai samoin kokevia ihmisiä. Silloin en tiennyt oikeesti kun vaan ihan pari ja mulla oli jotenkin sellanen olo, että no eihän 'meikäläisiä' nyt oo ees Suomessa juuri ollenkaan. Sairaanhoitaja ehdotti, että kävisin joskus nuorille suunnatussa Setan transtukiryhmässä, jossa olis muita mun ikäluokkaa olevia ja samassa tilanteessa olevia nuoria. Sanoin vaan silloin, että en koe tarvitsevani sellasia ja olis ihan turhaa sellanen, en kaivannut mitään vertaistukea. Ajatus tuoliringissä istumisesta ja omien kokemusten lätisemisesta oli kaikin puolin typerän kuuloinen idea... En sitten tiennyt, että puolen vuoden jälkeen tästä tutustuisin aika erikoistakin käyttä yhteen toiseen, mua vuotta