Because this is all I want

 Viimeisin viikko on ollut todella iso harppaus toipumisessa ja olo on ollut pääasiassa tosi hyvä, vaikkakin alkuun olikin vähän virtsavaivoja. Viime viikon polikäynnillä valittelin jo sairaanhoitajalle hieman sitä, että virtsa on tosi sumeaa ja haisee todella pahalle, mutta sain tosiaan alkuun ohjeeksi juoda karpalomehua virtsatieinfektion estämiseksi ja hoitamiseksi. Seuraavana päivänä virtsaputkessa tuntui todella kovaa kipua ja virtsa oli niin sumeaa, että siitä ei nähnyt läpi, joten soitin sitten sairaanhoitajalle tästä vielä. Sain ohjeeksi pidättää virtsaa neljä tuntia ja mennä labraan antamaan virtsanäyte.  Neljän tunnin pidättely osoittautui isoksi hommaksi, sillä rakko tuntui räjähtävän ja samalla kivut ja inhottava tunne virtsaputkessa kasvoivat kasvamistaan. Sain kuitenkin pidäteltyä ohjatun ajan ja olin lähtemässä labraan julkisilla, mutta takaisku tuli heti kotipihassa, kun yhtäkkiä tuli erikoisen lämmin olo housuissa ja virtsat valahtivat housuun. Olin edellisellä kerrall

Kuukausi on kulunut ja toipuminen alkaa olemaan ihan hyvällä mallilla. Viimeisen viikon aikana oon uskaltautunut tekemään myös monia harppauksia, jotka on selkeesti tehneet hyvää niin henkiselle kuin fyysisellekin toipumiselle. Viikko sitten keskiviikkona uskaltauduin kulkemaan terapiaan julkisilla onnistuneesti, perjantaina kävin pyörähtämässä töissä juhlistamassa osastomme 1-vuotisjuhlia ja perjantaina matkasin myös pikkusiskon kyyditsemänä viikonlopuksi Poriin tädille vierailulle. Torstaina mulla kävi täällä myös yksi kaveri pitämässä seuraa muutaman tunnin ajan ja tämä oli ihana piristys kotona itsekseen löhöilyyn. Nopea pyörähtäminen töissä teki tosi hyvää ja oli kiva nähdä työkavereita lähes kuukauden jälkeen. Aluksi jännitin töissä käymistä, koska siellä vain lähimmille työkavereille olen kertonut sairaslomani luonteesta ja nyt yhtäkkiä ilmestyin paikalle lähes kuukauden jälkeen lökäreissäni ja Filan läpsyttimet jalassa. Lopulta töissä pyörähtäminen meni tosi hyvin ja ei ahdista

Nyt on tullut kolme viikkoa leikkauksesta täyteen ja samalla myös reilun viikon ajan oon ollut itsekseen kotona. Kotiin lähteminen oli ehkä paras lääke tähän mennessä henkiselle jaksamiselle ja fyysisellekin toipumiselle. On ollut ihanaa olla omassa kodissa ja elää omaan tahtiin päiviä. Samalla on ollut hieno huomata, kuinka päivä päivältä oma liikkuminen menee parempaan suuntaan, kun esimerkiksi vaatteet saa puettua helpommin päälle, matalalla olevista kaapeista pääsee ottamaan tavaroita vähän helpommin kumartumalla ja sängylle ja sohvalle pääsee alas ja myös ylös helpommin ja ilman isompia kipuja. Portaissa pääsee myös kulkemaan jo lähes normaalisti, mutta tietysti vielä vähän hitaasti.  Välillä oma kunto tietty turhauttaa, kun kovasti haluaisi jo pystyä tekemään enemmän asioita kuin mihin kunto riittää. Parempi kuitenkin ottaa rauhakseen ja kokeilla hiljalleen omia rajoja. Kotiutumispäivänä kokeilin ensimmäistä suurta harppausta ja kävin parinsadan metrin päässä apteekissa ja kaupas