Because this is all I want

Otsikostakin voi jo lukea, että se epämääräinen vuoto teki paluun uudelleen. Ensimmäinen vuoto silloin n. kk leikkauksen jälkeen loppui viikossa ja pysyi poissa, kunnes alkoi uudelleen taas pari viikkoa sitten. Tällä kertaa vuoto ei onneks ollut suoranaista verta vaan veristä limaa lähinnä. Kun tuo vuoto alkoi uudelleen, huomasin jalkoväliin peilillä katsoessa, että emättimen haava näytti olevan auki kunnolla. Tästä ahdistuneena soitin heti Taysiin asiasta ja sain leikanneen lääkärin puhelimen päähän. Lääkäri halusikin, että tulisin näyttämän haavaa, jotta tilanne saataisiin kunnolla tutkittua. Onneks mulla sattui tuossa vaiheessa olemaan loma ja olin etelään täältä Oulusta matkalla niin sain Taysiin ajan parin päivän päähän tuosta puhelinsoitosta. Taysissa kävin 25.10. Siellä tutkittiin tuo haaroväli ja se teki aika kipeetä kun lääkäri aika kovaa sieltä ronkki haavan seutua. Emättimen haava olikin sitten auennut siitä suulta n. puolen millin verran, mutta muuten sisältä entinen em

Viikko sitten kun tuli neljä viikkoa leikkauksesta niin toipuminen tuntui olevan hyvällä mallilla. Puolisen viikkoa taaksepäin aloin kuiteskin huomata, että haaroja pyyhkiessä paperiin jäi välillä verensekaista limaa. Alkuun en tuosta huolestunu sen enempää, mutta viikonlopun jälkeen limaa alkoi tulla useemmin ja runsaammin. Eilen lima alkoi olla entistä verisempää ja muistutti lähinnä kuukautisvuotoja. Luurasin siinä sitten peilin kanssa haaroihin ja huomasin, että emättimen haava näytti olevan muutaman millin auki ja sieltä tuli veristä limaa aika paljon. Yö yli oottelin jos vuoto ois pienentyny, mutta aamulla meno jatkui samana ja pönttöön putoili myös hyytyneitä veren paloja niin päätin ottaa yhteyttä Taysiin sinne osastolle, missä olin leikkauksen jälkeen hoidettavana. Sairaalasta lähtiessä ku sain ohjeen ottaa yhteyttä sinne, jos jotain toipumiseen liittyvää ilmenee. Sain ekana kiinni hoitajan, jolle selitin tilanteen. Kyselin samalla myös hikoilusta, mitä mulla tässä nyt vi

Tänään on nyt neljä viikkoo tuosta leikkauksesta ja sairaslomakin on virallisesti ohi! Viime viikolla en kolmen viikon kohdalla päivitelly kuulumisia ollenkaan, koska siinä vaiheessa ei kauheen suuria muutoksia voinnissa edelliseen päivittelyyn ollu. Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta. Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla. Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni v

Tänään nyt on jo kaks viikkoo tullu leikkauksesta ja toipuminen se taas on menny eteenpäin tosi paljon viikon takasesta! Viime viikolla lopetin katetroinnin ihan kokonaan keskiviikkoaamuna, koska ne jäännösvirtsan määrät oli jo parin päivän ajan ollu maksimissaan 40-50ml. Sen kateroinnin lopettamisen jälkeen muutaman päivän ajan pissaaminen teki vähän ilkeetä, mutta aika pian sekin helpotti. Oon nyt tässä viikon ajan juonu aika runsaasti ja tyhjänny rakkoa aika usein, koska kusemalla tuo virtsarakon toiminta on normalisoitunu. Tällä hetkellä ei oikein oo enää mitään ongelmaa paitsi aamuisin, milloin ekalla kerralla ei ihan niin sujuvasti kusi kulje. Muutenkin kivut haarovälissä on loppunu oikeestaan kokonaan jo! Veikkaan et tuo katetroinnin lopettaminen on suurin syy tähän ku ei virtsaputki oo kokoajan kipeenä. Suolikin toimii jo ihan normaalisti eikä paskalla käyminen satu enää oikeestaan ollenkaan tai ei oo tunnetta, että haarat repee samalla. Napapiikin pistäminen käy jo ihan r

Ensimmäinen viikko leikkauksesta on nyt ohi ja toipuminen on ollu aika tasasta. Torstaina pääsin Taysista pois ja jatkoin siitä matkaa muutamaks päiväks porukoille. Alkuun vähän ärsytti tuo porukoille meno, koska oisin halunnu mennä jo omaan kotiin Ouluun, mutta en ois kyllä yksinäni vielä pärjänny ihan vielä silloin. Tällä hetkellä oon nyt matkalla jo Ouluun kotiin, koska  nyt on sellanen olo et pärjään hyvin yksin jo. Oulun päässä saan onneks kyydin junalta kotiin ja  vähän apua esim. kaupassa käymiseen, että en sinnekään ihan oman onneni nojaan joudu. Ihan alkuun kerrottakoon tärkein edistyminen, mistä kunnian saa napapiikki ja se, että oon uskaltautunu ite pistään sitä! Ensimmäinen kerta oli kauheen työn ja tuskan takana, mutta niinkun muidenkin pistämänä ei tuo pistos itsekään laitettuna sattunu ollenkaan. Se vaati tuon yhden kerran, että sai sen kynnyksen ylitettyä ja sen jälkeen ei oo tuonkaan pistämisessä ollu mitään ongelmaa. Kerkesin jo maalata piruja seinille siitä, ette

Kolmanteen päivään heräilinkin täällä nyt tosi hyvissä fiiliksissä, koska tänään pääsen pois sairaalasta! Toipuminen meni eilen hurjasti eteenpäin, mistä "syytän" eilisen vanhempaa hoitajatätiä, joka potki mua perseelle täällä eikä antanu vaan maata itsesäälissä sängyn pohjalla. Eilen täällä mua hoiti koko päivän tuo samainen hoitaja, joka aamusta lähtien oli tosi paljon tässä läsnä, kertoi asioita ja auttoi kaikessa. Tuo hoitaja käytännössä ilmoitti eilen aamulla, että tänään mä vielä osaan katetroida ja pissaan iteksenikin. Ei mulla silleen valittamista muistakaan hoitajista täällä oo, mutta se toissapäivänä kaikkeen turhautunu naama norsun vitulla sängyn pohjalla makoillu meitsi tarvi tuollasen tsemppaajan, joka oikeesti oli ottanu selkeesti työkseen saada mut ylös sängystä ja laittaa hommat toimimaan. Aamupäivällä kävin siis suihkussa ja sen jälkeen päivä aikataulutettiinki niin, että join paljon nesteitä ja muutaman tunnin välein menin aina pissalle. Ekalla yrittämäll

Eilen aamu alko lupaavasti ja lääkärikin käynnillään puhui, että tänään voisin päästä jo potilashotelliin yöks ja torstaina sit kotiin. Potilashotelliin oisin menny sen takia, että olisin tässä hollilla kuiteski vielä, koska asun niin kaukana. Itse ehdotin tähän, että menisin kuiteski porukoille yöks potilashotellin sijaan, koska sekin on tuossa aika lähellä. Tämä kävi myös lääkärille. Ehtona tälle porukoille pääsemiselle oli se, että pääsen hyvin liikkeelle ja pystyn itsenäisesti käymään vessassa ilman katetria. Siinä sitten aamupäivästä nousin ensin sängystä ylös. Aluks siinä huimas vähän, mutta kyl se siitä lähti sujumaan ihan hyvin eikä tuntunu kauheen pahalta muualla, kun tuossa navan viereisessä haavassa. Seuraavaks multa otettiin katetri pois ja pääsin peseen vähän itteeni vessaan. Sitten alotinkin juomaan vaan nesteitä vähän runsaammin, että saatiin mulle rakko täyteen. Muutaman tunnin päästä kokeilin käydä vessassa. Pissahätä tuntu kyllä ja tuntu siltä, että olis ollu lähe

Nyt päivä leikkauksen jälkeen olo on yllättävän hyvä! Eilinen meni pääasiassa nukkuessa pätkittäin, mikä olikin odotettavissa sen nukutuksen jäljiltä. Neljän aikaan koitin nautiskella kolmen ruokalajin päivällistä eli mehukeittoo, pillimehua ja vettä, mutta ei oikein tuntunu menevän ku mehukeitto alas. Mulle tuotiin kohta siitä vielä ihan kunnon päivällinenkin, mutta siitäkin sain syötyä vaan pari lusikallista kiisseliä ja muutaman kurkkuviipaleen. Koska tuo mun syöminen ei oikein onnistunu, tuotiin mulle tipan kautta jotain Plasmalyte Glucosia, että sain vähän sokeria ja suolaa. Meinasin ensin, että en iltapalallakaan yritä edes muuta mun mehukeittoo, mutta siinä ku nukuin tovin niin alko tekeen jotain suolastakin mieli. Otin sit iltapalalla mehukeittoo, jugurttia, leipää ja teetä, mutta muutaman suupalan jälkeen iski noistakin huono olo. Siinä vaiheessa muistin, että taisin viimeks sairaalassa saada jotain pahointivointilääkettä nukutuksen jälkeen, joten pyysin sellasta. Paho

Nyt on leikkaus ohi ja tästä lähteekin sit vaan enää toipuminen käyntiin! Viime yön nukuin aika levottomasti. Vähän ehkä jännittikin alitajuntaisesti, mutta osa syy huonoon nukkumiseen oli kuuma hotellihuone. Aamulla heräilinkin sit kuuden jälkeen ja en siinä sit muuta tehny ku laitoin vaatteet päälle, keräilin kamat kasaan ja lähdin osastoa kohti. Seiskan pintaan pääsinkin sit osastolle ja heti vaihtaan sairaalakamppeet päälle ja kiskoon tukisukat jalkaan. Hoitaja vielä mittaili siinä verenpaineen ja kertoi, koska saan esilääkkeet. Näillä oli tänään maanantaina joku osastopalaveri aamulla, joten leikkaukseen pääsinkin vasta 8.30 eli vähän myöhässä annetusta aikataulusta. Kahdeksan jälkeen mulle tuotiin esilääkkeenä särkylääke ja joku rentouttava siihen päälle. Tuo rentouttava rentouttikin olon aika nopeesti ja varoiteltiin, että omat jalat ei välttämättä kannata täysin sen jälkeen. Pääsin kuiteski käveleen ihan hyvin leikkaussaliin, vaikkakin oli kyllä vähän höpsö olo. Salissa s

Tänään nyt sitten saavuin potilashotelliin Taysiin. Tulin tänne äiten kyydillä ja äite olikin mun kans täällä sen aikaa, että kävin tuolla osastolla verikokeissa ja ottamassa Cytotec -lääkkeet. Käytiin vielä syömässä tässä hotellilla, koska mulla tähän huoneen hintaan kuuluu kaikki ruokailut. Tähän väliin voisin kertoo vähän siitä, miten tällä viikolla ylipäätään on tän leikkauksen tiimoilta asiat menny! Tiistaina mulle siis soittoi hoitaja ja kertoi kaikkia viime hetken asioita, mitä pitää tietää ja ottaa huomioon. Tuo puhelu oli tosi kätevä siinäkin mielessä, että pääsin vielä kyseleen itekkin kaikkee, mitä tässä on tullu mietittyä. Yks asia oli esimerkiks se, että saiko Nebidoa pistää vielä paria päivää ennen leikkausta. Oli hyvä et pääsin kysyyn asiasta, koska sitä ei nimenomaan saa pistää kahta viikkoa ennen tai kahteen viikkoon leikkauksen jälkeen. Tässä tulee nyt sit parin viikon viivästys Nebidolle ku se ois tällä viikolla pitäny pistää, mut tuollekaan ei voi mitään eikä maa

Tässä on nyt muutaman viikon ajan ollut harkka ohi ja kerkesinkin vähän jo kutsua leikkaukseen odottelemaan. Toissa viikolla Taysista mulle soiteltiinkin ja kyseltiin tarvetta potilashotellille ennen leikkausta, koska edeltävänä päivänä pitää mennä ja osastolle käymään. Hotelli varattiin, koska pääsee helpommalla ja porukoillekin on Tampereelta sen verran matkaa et turhaa käydä yön verran siellä kääntymässä. Tuon potilashotellin varauksen jälkeen mulle tulikin sitten postissa varsinainen kutsu leikkaukseen 26.8. ja tuota edeltävän yön oon nyt sitten Taysin yhteydessä potilashotellissa. Kutsun yhteyteen oli laitettu vielä leikkausta edeltävälle viikolle päivä, jolloin hoitaja soittelee mulle viime hetken asioista. Tällä viikolla pitää myös käydä vielä verikokeissa täällä Oulun päässä. Tällä hetkellä fiilikset leikkausta kohtaan on tosi odottavaiset ja oon innoissani siitä, että hommat etenee taas. Samalla vähän jännittää, mikä on ihan normaalia kylläkin. Toisaalta myös ahdistaa k

Viime tiistaina eli 2.4. kävin Taysissa naistentautien poliklinikalla esikäynnillä tuota tulevaa kohdun, munasarjojen ja emättimen poistoleikkausta varten. Vastaanotolla oli sama lääkäri, joka tuon leikkauksenkin sitten tekee aikanaan. Vastaanotolla käytiin läpi leikkauksen kulku ja käytännön asiat. Leikkaus tehdään siis nukutuksessa tähystysleikkauksena. Vatsaan tehdään muutama aukko, joiden kautta irrotellaan ensin munasarjat ja kohtu. Alakautta irrotellaan sitten nuo loppuun ja lopuksi emätin. Toisin kun Evan lääkäri antoi ymmärtää, leikkaus on tehtävä Taysissa, koska emättimen poistoja ei täällä Oysissa tehdä ollenkaan. Koska leikkaus on nyt sitten Taysissa ja tulen täältä Oulusta sinne niin laikkausta edeltävä yö menee sairaalahotellissa. Edeltävänä iltana tehdään jotakin tutkimuksia ja verikokeita tms. ja saan todennäköisesti jotain kohdun kaulaa suurentavaa lääkettä, koska kuukautisten loppumisesta on niin pitkä aika. Leikkauksen jälkeen sairaalassa menee sitten päivä tai pa

Kirjottelin ekaa kertaa tämän päivityksen osittain jo helmikuun alussa, mutta julkaisen tekstin vasta nyt, kun olen asiaa hieman selvitellyt enemmän ja päässyt suurimman vitutuksen yli. Viime vuoden kesäkuussa kävin siis Taysissa lääkärin vastaanotolla saadakseni lähetteen sinne kohdun, munasarjojen ja emättimen poistoleikkaukseen. Sitä lähetettä varten täytyi käydä Helsingin yksiköstä hakemassa toinen lääkärin lausunto siitä, että psyykkisesti olen valmis aloittamaan alapääkirurgian prosessissa. Puoltavan lausunnon sain Helsingistä ja se toimitettiin Taysiin. Tämän jälkeen oli Taysin lääkärin tarkoitus lähete laittaa lausuntoineen eteenpäin. Käydessäni Taysissa lääkäri sanoi, että voin soittaa sinne käytyäni Helsingissä, jolloin sain nopeutettua homman etenemistä. Helsingissä käytyäni soitinkin Taysiin, mutta vastaukseksi sain, että lausunto tulee sinne kun tulee ja lähete laitetaan eteenpäin sitten. Koko syksyn odottelin, että jostain suunnasta jotain leikkauksesta kuuluisi, mut