Because this is all I want

Tänään on nyt neljä viikkoo tuosta leikkauksesta ja sairaslomakin on virallisesti ohi! Viime viikolla en kolmen viikon kohdalla päivitelly kuulumisia ollenkaan, koska siinä vaiheessa ei kauheen suuria muutoksia voinnissa edelliseen päivittelyyn ollu. Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta. Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla. Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni v

Tänään nyt on jo kaks viikkoo tullu leikkauksesta ja toipuminen se taas on menny eteenpäin tosi paljon viikon takasesta! Viime viikolla lopetin katetroinnin ihan kokonaan keskiviikkoaamuna, koska ne jäännösvirtsan määrät oli jo parin päivän ajan ollu maksimissaan 40-50ml. Sen kateroinnin lopettamisen jälkeen muutaman päivän ajan pissaaminen teki vähän ilkeetä, mutta aika pian sekin helpotti. Oon nyt tässä viikon ajan juonu aika runsaasti ja tyhjänny rakkoa aika usein, koska kusemalla tuo virtsarakon toiminta on normalisoitunu. Tällä hetkellä ei oikein oo enää mitään ongelmaa paitsi aamuisin, milloin ekalla kerralla ei ihan niin sujuvasti kusi kulje. Muutenkin kivut haarovälissä on loppunu oikeestaan kokonaan jo! Veikkaan et tuo katetroinnin lopettaminen on suurin syy tähän ku ei virtsaputki oo kokoajan kipeenä. Suolikin toimii jo ihan normaalisti eikä paskalla käyminen satu enää oikeestaan ollenkaan tai ei oo tunnetta, että haarat repee samalla. Napapiikin pistäminen käy jo ihan r

Ensimmäinen viikko leikkauksesta on nyt ohi ja toipuminen on ollu aika tasasta. Torstaina pääsin Taysista pois ja jatkoin siitä matkaa muutamaks päiväks porukoille. Alkuun vähän ärsytti tuo porukoille meno, koska oisin halunnu mennä jo omaan kotiin Ouluun, mutta en ois kyllä yksinäni vielä pärjänny ihan vielä silloin. Tällä hetkellä oon nyt matkalla jo Ouluun kotiin, koska  nyt on sellanen olo et pärjään hyvin yksin jo. Oulun päässä saan onneks kyydin junalta kotiin ja  vähän apua esim. kaupassa käymiseen, että en sinnekään ihan oman onneni nojaan joudu. Ihan alkuun kerrottakoon tärkein edistyminen, mistä kunnian saa napapiikki ja se, että oon uskaltautunu ite pistään sitä! Ensimmäinen kerta oli kauheen työn ja tuskan takana, mutta niinkun muidenkin pistämänä ei tuo pistos itsekään laitettuna sattunu ollenkaan. Se vaati tuon yhden kerran, että sai sen kynnyksen ylitettyä ja sen jälkeen ei oo tuonkaan pistämisessä ollu mitään ongelmaa. Kerkesin jo maalata piruja seinille siitä, ette