Because this is all I want

Tää kirjottelu tulee vähän tälleen päivän viiveellä, koska en päässytkään eilen ton pakkasen takia lähteen vkl reissusta kotiin, kun auto päätti olla liikkumatta :D Muuta joo, eilen tuli siis 12 viikkoo täyteen testoilla ja taas on yks kuukaus täynnä! Aika on menny tosi nopeesti ja muutokset alkaa oleen jo tosi selkeitä. Ääni on madaltunu taas entisestään. Joululoman eli vajaan kolmen viikon jälkeen kun taas näin joitaki kavereita koulussa, niin ykskin sano et pitää kattoo muhun päin ku puhun ku ei meinaa ääntä tunnistaa! Äänen madaltumisesta oon myös nyt vähän ajan sisällä kuullut parilta sellaselta kaverilta, joita en ollu nähny sitten varmaan puoleen vuoteen. Sellasille kavereille se ääni kuulostaa varmaan viel enemmän matalalta, jos on viimeks kuullu mun äänen ihan silloin ennen testojen alottamista :D Muita muutoksia on noiden karvojen jatkuva kasvaminen edelleen ja aina vaan. Jaloissa karvat tuntuu kasvavan törkeen nopeeta vauhtia ja reisinkin asti on alkanu kasvaan tummempi...

Kelasin aluks että kirjottaisin 3kk testoilla postauksen kylkeen tästä, mut ku tarkemmin aloin miettiin koko aihetta, niin päätin tehä tästä ihan oman jutun. Joskus tuon transsukupuolisuuden diagnosointitutkimusten alussa sairaanhoitaja kyseli, että tunnenko ketään muita samassa tilanteessa olevia tai samoin kokevia ihmisiä. Silloin en tiennyt oikeesti kun vaan ihan pari ja mulla oli jotenkin sellanen olo, että no eihän 'meikäläisiä' nyt oo ees Suomessa juuri ollenkaan. Sairaanhoitaja ehdotti, että kävisin joskus nuorille suunnatussa Setan transtukiryhmässä, jossa olis muita mun ikäluokkaa olevia ja samassa tilanteessa olevia nuoria. Sanoin vaan silloin, että en koe tarvitsevani sellasia ja olis ihan turhaa sellanen, en kaivannut mitään vertaistukea. Ajatus tuoliringissä istumisesta ja omien kokemusten lätisemisesta oli kaikin puolin typerän kuuloinen idea... En sitten tiennyt, että puolen vuoden jälkeen tästä tutustuisin aika erikoistakin käyttä yhteen toiseen, mua vuotta...