Yhdeksän päivän metsässä olon jälkeen
Muutama päivää sitten loppui se yhdeksän päivän partioleiri, josta aiemmin tänne kirjottelin.
Lupailin siinä kirjotuksessa myös kirjotella leiristä tälleen jälkeenpäinkin tänne.
Leiri alkoi siis tosi mukavissa merkeissä. Sain oman telttani pystyyn ja jo ekan päivän aikana nautin siitä omasta yksityisestä tilasta, jonne sai rauhassa mennä ja olla vaikka ilman binderiä hetken helteisen päivän keskellä.
Illalla sitten lähdin etsimään sitä suihkua ja se yksityinen suihku löytykin kätevästi siitä yleisten suihkujen lähettyviltä. Yksityinen suihku oli hyvin suunniteltu ja suihkussa käynnin yhteydessä myös testojen levitys onnistui hyvin, eikä niiden kanssa tarvinnut sitten teltassa alkaa säätämään.
Muutamana ekana päivänä tuo suikussa käyminen toimi täysin ongelmitta. Sunnuntai-iltana kuitenkin kaikki suihkut oli huoltokatkolla, eikä suihkuun päässyt ollenkaan. Olishan sinne suihkuun ollut hyvä päästä helteisen päivän päätteeks, mut tilanteelle ei voinu mitään ja eipähän päässy muutkaan suihkuun et ei kukaan tosta tilanteesta varmasti nauttinu.
Maanantaina illalla lähdinki sit suihkulle siinä luulossa et se on taas käytössä, mut eipä ollu ne yksityiset suihkut käytössä vaik ne yleiset suihkut oli jo. Kävelin sitten leirin toisella puolella olleille suihkuille ja siellä ei ollu yksityisten suihkujen ovissa mitään "ei käytössä"-lappuja, joten menin sitten helpottuneena yhteen niistä. Siinä sitten kun olin ihan valmiina meneen sinne suihkuun, selvis mun iloks et sieltä suihkusta ei sit vettä tullukkaan. Sit puin vaatteet vaan takas päälle ja lähin ettiin jotai, joka tietäis niistä suihkuista jotain. Jollain infotiskillä kävin kyselemässä niistä yksityisistä suihkuista ja infolla olleella tyypillä ei kuulemma ollut tietoo milloin ne taas toimii. Jouduin siis oleen toisen päivän putkeen ilman suihkua.
Tiistaina pääsinkin jo onneks normaalisti käymään suihkussa ja olo helpottu huomattavasti.
Toi suihkussa käyminen ei siis menny ihan ongelmitta, mut oon silti aika tyytyväinen tohon suihkujärjestelyyn, joka tuolla oli. Ennen ei oo Suomessa tollasilla suurleireillä yksityisten suihkujen käyttönahdollisuutta ollu, joten parempi toi kun ei mitään.
Tuolla leirillä näin myös monia partiokavereita, joita en ollu nähny testojen alotuksen jälkeen. Myös monet ihan oman lippukunnan jäsenistä ei oo mua nähny testojen alotuksen jälkeen.
Kellekkään ei onneks tullu mitenkään yllätyksenä se, et oon muuttunu aika paljon. Kaikki myös osas ja muisti kutsua mua Sipeks enkä kuullu vanhaa nimee kenkään suusta kertaakaan!
Pari partiokaveria vähän kauempaa kyseli, onks mulla nyt tyytyväinen olo ja oonko nyt onnellinen, johon vastasin et todellakin oon tyytyväinen ja onnellinen. Tän jälkeen sain kuulla, että musta ollaan ylpeitä. Noi oli taas niitä hetkiä, ku muistaa sen kuinka hienolta tuntuu jonkun toisen kehu ja se että ei tuomita vaan ollaan ylpeitä ja ilosia toisten puolesta.
Torstaina kotimatkalla jäin bussista vähän aiemmin pois ja menin sitten vähän ennen sitä poisjäämiskohtaa bussin eteen istumaan. Lippukunnanjohtaja sitten kuskille siinä opasti, kuinka "yks nuori mies jää tässä kohta jo pois kyydistä".
Taas jäi mieleen tollanen pieni asia, joka ois saattanu toiselle olla lausahdus muiden joukossa. Mut musta tuntu hienolta se, et sellaset ihmiset jotka on mut tyttönä jo tuntenu ja tienny, kutsuu mua nyt "nuoreks mieheks".
Loppuun vielä haluisin mainita myös siitä, kuinka musta oli hienoo, miten paljon vähemmistöjen asemaa partiossa oli korostettu tuolla leirillä. Leirin "pääkadulta" eli leirisuoralta löytyi muistaakseni ainakin kaksi pistettä, joissa oli asiaa esteettömyydestä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Leirillä ilmestyi myös leirilehti, jonka yhdestä numerosta bongasin myös artikkelin, jossa kerrottiin juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta leirillä ja partiossa ylipäätään. Tätä artikkelia lukiessa huomasin yhden kohdan, josta tunnistin itseni. Kahvilassa istuessa näytin kohtaa kaverille, joka tietää mun prosessista ja kaikesta ja osas heti tätä mun blogia lukeneena yhdistää mut siihen. Vieressä ollut toinen uudempi partiokaveri, jolle menin täysin pojasta, halus myös nähdä sen, mutta eipä tainnut tajuta miks tän tekstin pätkän näytin. :D
Kaikin puolin leiri meni siis aika moitteetomasti ja on hienoo, että partiossa aletaan entistä enemmän ottamaan kaikki vähemmistöt ja rajoitteelliset ihmiset huomioon järjestelyissä!
Lupailin siinä kirjotuksessa myös kirjotella leiristä tälleen jälkeenpäinkin tänne.
Leiri alkoi siis tosi mukavissa merkeissä. Sain oman telttani pystyyn ja jo ekan päivän aikana nautin siitä omasta yksityisestä tilasta, jonne sai rauhassa mennä ja olla vaikka ilman binderiä hetken helteisen päivän keskellä.
Illalla sitten lähdin etsimään sitä suihkua ja se yksityinen suihku löytykin kätevästi siitä yleisten suihkujen lähettyviltä. Yksityinen suihku oli hyvin suunniteltu ja suihkussa käynnin yhteydessä myös testojen levitys onnistui hyvin, eikä niiden kanssa tarvinnut sitten teltassa alkaa säätämään.
Muutamana ekana päivänä tuo suikussa käyminen toimi täysin ongelmitta. Sunnuntai-iltana kuitenkin kaikki suihkut oli huoltokatkolla, eikä suihkuun päässyt ollenkaan. Olishan sinne suihkuun ollut hyvä päästä helteisen päivän päätteeks, mut tilanteelle ei voinu mitään ja eipähän päässy muutkaan suihkuun et ei kukaan tosta tilanteesta varmasti nauttinu.
Maanantaina illalla lähdinki sit suihkulle siinä luulossa et se on taas käytössä, mut eipä ollu ne yksityiset suihkut käytössä vaik ne yleiset suihkut oli jo. Kävelin sitten leirin toisella puolella olleille suihkuille ja siellä ei ollu yksityisten suihkujen ovissa mitään "ei käytössä"-lappuja, joten menin sitten helpottuneena yhteen niistä. Siinä sitten kun olin ihan valmiina meneen sinne suihkuun, selvis mun iloks et sieltä suihkusta ei sit vettä tullukkaan. Sit puin vaatteet vaan takas päälle ja lähin ettiin jotai, joka tietäis niistä suihkuista jotain. Jollain infotiskillä kävin kyselemässä niistä yksityisistä suihkuista ja infolla olleella tyypillä ei kuulemma ollut tietoo milloin ne taas toimii. Jouduin siis oleen toisen päivän putkeen ilman suihkua.
Tiistaina pääsinkin jo onneks normaalisti käymään suihkussa ja olo helpottu huomattavasti.
Toi suihkussa käyminen ei siis menny ihan ongelmitta, mut oon silti aika tyytyväinen tohon suihkujärjestelyyn, joka tuolla oli. Ennen ei oo Suomessa tollasilla suurleireillä yksityisten suihkujen käyttönahdollisuutta ollu, joten parempi toi kun ei mitään.
Tuolla leirillä näin myös monia partiokavereita, joita en ollu nähny testojen alotuksen jälkeen. Myös monet ihan oman lippukunnan jäsenistä ei oo mua nähny testojen alotuksen jälkeen.
Kellekkään ei onneks tullu mitenkään yllätyksenä se, et oon muuttunu aika paljon. Kaikki myös osas ja muisti kutsua mua Sipeks enkä kuullu vanhaa nimee kenkään suusta kertaakaan!
Pari partiokaveria vähän kauempaa kyseli, onks mulla nyt tyytyväinen olo ja oonko nyt onnellinen, johon vastasin et todellakin oon tyytyväinen ja onnellinen. Tän jälkeen sain kuulla, että musta ollaan ylpeitä. Noi oli taas niitä hetkiä, ku muistaa sen kuinka hienolta tuntuu jonkun toisen kehu ja se että ei tuomita vaan ollaan ylpeitä ja ilosia toisten puolesta.
Torstaina kotimatkalla jäin bussista vähän aiemmin pois ja menin sitten vähän ennen sitä poisjäämiskohtaa bussin eteen istumaan. Lippukunnanjohtaja sitten kuskille siinä opasti, kuinka "yks nuori mies jää tässä kohta jo pois kyydistä".
Taas jäi mieleen tollanen pieni asia, joka ois saattanu toiselle olla lausahdus muiden joukossa. Mut musta tuntu hienolta se, et sellaset ihmiset jotka on mut tyttönä jo tuntenu ja tienny, kutsuu mua nyt "nuoreks mieheks".
Loppuun vielä haluisin mainita myös siitä, kuinka musta oli hienoo, miten paljon vähemmistöjen asemaa partiossa oli korostettu tuolla leirillä. Leirin "pääkadulta" eli leirisuoralta löytyi muistaakseni ainakin kaksi pistettä, joissa oli asiaa esteettömyydestä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä.
Leirillä ilmestyi myös leirilehti, jonka yhdestä numerosta bongasin myös artikkelin, jossa kerrottiin juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta leirillä ja partiossa ylipäätään. Tätä artikkelia lukiessa huomasin yhden kohdan, josta tunnistin itseni. Kahvilassa istuessa näytin kohtaa kaverille, joka tietää mun prosessista ja kaikesta ja osas heti tätä mun blogia lukeneena yhdistää mut siihen. Vieressä ollut toinen uudempi partiokaveri, jolle menin täysin pojasta, halus myös nähdä sen, mutta eipä tainnut tajuta miks tän tekstin pätkän näytin. :D
Kaikin puolin leiri meni siis aika moitteetomasti ja on hienoo, että partiossa aletaan entistä enemmän ottamaan kaikki vähemmistöt ja rajoitteelliset ihmiset huomioon järjestelyissä!
Kommentit
Lähetä kommentti