Because this is all I want

Tänään oli puolen vuoden tauon jälkeen taas käynti hormonipolille ja samalla myös kävin Evassa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Aamusta ensimmäisenä ajelin Pitkäniemeen Evaan, missä ovella sairaanhoitaja tulikin jo vastaan ja pääsin sinne vastaanotolle ilman oottelua. Aluks puhuttiin kuulumisia ja kaikkee miten mulla nyt on mennyt testojen kanssa ja ylipäätään. Siinä juttelun ohella tuli puheeks myös seuraava prosessin vaihe, eli niin sanottu second opinion, joka käytännössä meinaa sen mulle vuos sitten asetetun transsukupuolisuuden diagnoosin vahvistamista. Tää vahvistaminen tapahtuu siis siten, että myös toinen psykiatri, tosin Helsingissä HYKSissä, toteaa saman kun mulle TAYSissa psykiatri on todennut silloin vuos sitten eli siis sen diagnoosin F64.0 transsukupuolisuudesta. Tuohon second opinioniin vaaditaan siitä ekasta diagnoosin saamisesta n. vuoden kestänyt "tosielämänvaihe", jonka aikana oon nyt ne hormonihoidot alottanu ja alkanu niin sanotusti tosissaan elämä...

Nyt pääsenki jo loppuun tän, mitä oli enne transsukupuolisuuden diagnosointutkimuksiin hakeutumista. Nyt siis vielä vähän siitä ajalta, kun olin yläasteella. Ala-asteen lopulla olin jo alkanut käyttää paljon niitä löysiä vaatteita eikä mulla nähnyt päällä koskaan mitään ns. tyttöjen vaatteita. Seiskaluokan alussa mun pukeutumistyyli koostuikin aina hupparista, collegehousuista, tennareista ja piposta, joka oli mulla lähes aina päässä. Pipolla sain pidettyä piilossa mun hiukset, jotka oli kuitenkin lähes lapaluiden alapuolelle ulottuvat. Muut tytöt oli jo alkanut meikkaamaan edellisenä kesänä, mut ite muistan kun kokeilin joskus meikata ja se ripsari vaan sattu silmiin. Muistaakseni parina päivänä taisin kouluun tulla jotain ripsaria silmissä, mut muistan myös et silloin niinä päivinä mulla oli jotenki epämukava ja vieras olo sen meikin kanssa. Tässä angstikuvassa kiteytettynä se mun pukeutumistyyli yläasteen alussa Seiskan keväällä mulle sitten tapahtu jotain, mistä en oo t...

Elikkäs nyt voisin jatkaa tosta, mihin edellisessä kirjotuksessa jäin. Kun siis menin kouluun, mulla oli kaverit pääasiassa tyttöjä. Leikittiin niin sanotusti tyttöjen leikkejä ja samalla luokalla olleet pojat leikki keskenään niitä poikien leikkejä. Välillä salaa muistan haaveilleeni siitä, että oisin voinu siellä poikien mukana sotia puukepeillä ja rakennella majoja koulun pihalla olleessa rinteessä. Muistan kyllä, että tytötkin pääsi tuohon leikkiin mukaan, mutta tyttöjä ei päästetty sotimaan vaan tytöt olivat siellä majoissa periaatteella "naisen paikka on kotona". Ekan luokan lopulla äidin ehdotuksesta mulle leikattiin lyhyet hiukset, koska mulla on niin paksut hiukset, että ne lyhyet oli helpot. Itse en olis halunnut välttmättä niitä lyhyitä hiuksia, koska halusin koittaa olla tyttömäinen niinkun muutkin mun ikäset tytöt. Noista lyhyistä hiuksista halusinkin sitten nopeesti et ne kasvais takasin, koska niistä seurauksena oli se, että mua luultiin pojaks moneenkin...