Aika ennen transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin hakeutumista 3/3

Nyt pääsenki jo loppuun tän, mitä oli enne transsukupuolisuuden diagnosointutkimuksiin hakeutumista.
Nyt siis vielä vähän siitä ajalta, kun olin yläasteella.

Ala-asteen lopulla olin jo alkanut käyttää paljon niitä löysiä vaatteita eikä mulla nähnyt päällä koskaan mitään ns. tyttöjen vaatteita. Seiskaluokan alussa mun pukeutumistyyli koostuikin aina hupparista, collegehousuista, tennareista ja piposta, joka oli mulla lähes aina päässä. Pipolla sain pidettyä piilossa mun hiukset, jotka oli kuitenkin lähes lapaluiden alapuolelle ulottuvat.
Muut tytöt oli jo alkanut meikkaamaan edellisenä kesänä, mut ite muistan kun kokeilin joskus meikata ja se ripsari vaan sattu silmiin. Muistaakseni parina päivänä taisin kouluun tulla jotain ripsaria silmissä, mut muistan myös et silloin niinä päivinä mulla oli jotenki epämukava ja vieras olo sen meikin kanssa.

Tässä angstikuvassa kiteytettynä se mun
pukeutumistyyli yläasteen alussa

Seiskan keväällä mulle sitten tapahtu jotain, mistä en oo tähänkään päivään mennessä ihan varma et mistä se kaikki johtu tai alko.
Päätin leikata hiukset lyhyiksi ja vannoin, etten koskaan enää niitä pitkiksi kasvata.
Myöhemmin keväällä myös tulin kavereilleni ns. kaapista, kerroin siis että olin kiinnostunut poikien sijaan vaan tytöistä. Itseasiassa tuo kaapista tuleminen oli aluks vähän vahinko, koska en itekkään ollut tuosta suuntautumisesta vielä täysin varma tuolloin.
Mulle tuli siis joskus seiskaluokan kevään lopussa riitaa kaveriporukan kanssa jostain, mistä loppujen lopuks ollu itekkään ihan varma. Jatkoin vaan kavereille mököttämistä ja sitten kun alettiin kyselemään mikä mulla oli, piti mun joku syy keksiä kun en sitä alkuperästä syytä itekkään enää tiennyt.. Jotenkin silloin tuli sellanen olo, et tohon väliin voisin heittää ton kaapista tulo -kortin. Se oli hyvä selitys sille, et olin ollu tosi paljo yksinäni ja mököttäny kaikille sen jonkun riidan päätteeks.
Kerroin sitten parille kaverille ensin ja koska pelkäsin niiden reaktiota, en halunnut silti mennä takaisin siihen meidän kaveriporukkaan. Vaikka ne kaverit oli ihan vaan ilosia mun puolesta ja muistaakseni tsemppaskin vielä, olin ite tyhmä teiniangsti ja syrjäytin itseni sitten lähes kokonaan siitä porukasta.

Seiskaluokan jälkeinen kesä menikin sitten aika pimennossa. Mulla ei niitä kavereita ollut, koska olin tuolla tyhmällä angstaamisellani saanut lähes kaikki kaverit pois siitä ympäriltä.
Mulla oli myös tosi paha olla ja en aluks ees tienny minkä takia. Tosta kesästä en muista paljon mitään, mut ne asiat mitä muistan, on jostain mun huoneesta peiton alta, missä makasin ison osan tosta kesästä. Muistan kun googlailin kaikkia masennustestejä ja totesin itseni masentuneeksi. Ajattelin myös et ei mun elämästä tuu mitään ja tulevaisuus oli mun silmissä tosi epätodellinen ja turhauttava. Mulla ei mun mielestä ollut mitään tulevaisuutta tai tarkoitusta edes elää.
Googlailin ton kesän aikana omassa huoneessa syrjäytyneenä siis aika paljon kaikkee ja en ees ihan tiedä mistä tai miks googlailin jotain, minkä avulla löysin vastauksen siihen "mikä mua vaivas". Löysin blogin Selviytymistarina tytöstä mieheksi.
Tajusin silloin, että en ollutkaan ehkä vaan "tyttö joka tykkää tytöistä" vaan olin ehkä "poika joka tykkää tytöistä".

Sen jälkeen aloin haaveilla prosessin aloittamisesta, mut vaikeeta kaikesta haaveilusta teki se, että en edes kaapista ollut kotona tullu.
Kasiluokan alussa kuitenkin aloin jo ostella aika paljon miesten vaatteita netistä, koska kauppaan miesten osastolle en uskaltanut mennä. Äidin muistan kyseenalaistaneen tarpeet niille miesten vaatteille, mutta ei kuiteskaan pakottanut niistä luopumaan.
Kasiluokan puolivälissä kun olin siitä omasta ahdistuksesta päässyt yli aika hyvin, sain myös välit niihin vanhoihin kavereihin kuntoon. Kaikki kaverit piti mua ihan samana tyyppinä kun ennenkin ja tajusin kuinka tyhmää se porukasta lähteminen silloin seiskan lopussa sit oikeesti oliki ollu.

Kasiluokan jälkeen kesällä oli edessä rippijuhlat, joihin äidin mielestä mun piti mekko laittaa. Pitkin kevättä tästä mekkoasiasta saatiin monta isoo riitaa aikaan ja loppujen lopuks sain tahtoni läpi ja rippipäivänä mulla oli suorat housut ja kauluspaita päällä.

Ysiluokan syksy meni muistaakseni jo aika hyvin ja äitikään ei oikein jaksanut enää kyseenalaistaa käyttämiäni miesten vaatteita. Tähän ysiluokkaankaan mennessä en kuiteskaan kotona ollut uskaltautunut kertomaan suuntautumisesta tai siitä, että tunsin oikeasti itseni pojaksi. Muutama kaveri yritti mua saada kertomaan noista kotona, mut en oikein tiennyt miten tollaset asiat pitää kertoo.
Tammikuulla sitten hyvän tilaisuuden tultua sain kerrottua äidille vihdoin tykkääväni tytöistä ja äiti kertoikin jo aavistelleensa asiaa. Pelkäsin siis ihan turhaan äidin suhtautumista.

Maaliskuulla olin päättänyt, että ennen yläasteen loppumista haluan lähetteen sinne transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Aluks luulin, että lähetteen saa vain täysikäsenä. Laitoin kuiteskin Setan transtukipisteeseen sähköpostia ja kyselin tutkimuksiin hakeutumisesta. Vastauksessa olikin, että hakeutua saa jo alaikäisenä ja pian sen vastauksen jälkeen sitten meninkin terveydenhoitajan luo pyytämään sen lähetteen laittamista.

Ihan tän blogin ensimmäisissä kirjotuksissa tuosta lähetteen hakemisesta oonkin jo kertonut ja kertonut myös sen, kuinka koululääkärin ehtona lähetteelle oli se, että kerron äidille siitä myös. Äidille kerroin siis ihan ensimmäistä kertaa tuntevani itseni pojaksi vasta tuolloin, kun oli ihan pakko.

Tässä oli siis nyt tää viimenen osa tästä tarinoinnista! Jotkut kohdat saattaa olla vähän epäselvästi tai lyhyesti selitettyjä, mut toivottavasti sain annettua hyvän kokonaiskuvan mun menneisyydestä.