Neljä viikkoa leikkauksesta
Tänään on nyt neljä viikkoo tuosta leikkauksesta ja sairaslomakin on virallisesti ohi! Viime viikolla en kolmen viikon kohdalla päivitelly kuulumisia ollenkaan, koska siinä vaiheessa ei kauheen suuria muutoksia voinnissa edelliseen päivittelyyn ollu.
Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta.
Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla.
Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni viikonloppuna ohi!
Kusemisen kanssa ei enää oo ongelmia muuten, paitsi silloin jos rakko pääsee ihan äärimmilleen. Silloin sitä ei ihan saa kerralla tyhjäks ja pitääkin mennä kohta uudelle tyhjennykselle.
Virtsarakko tuntuu myös täyttyvän entistä nopeemmin, mikä johtunee varmaan siitä, että se rakko on vaan päässy kutistumaan sen verran tässä. Vähän useemmin pitää siis muistaa vaan käydä kusella, ettei se rakko pääse tuohon äärimmilleen täyttymiseen.
Viime viikolla uskaltauduin myös alkoholia muutaman kaljan verran nautiskelemaan. Siinä ei sinällään ollu mitään ongelmaa muuten, mutta kuserakko vaan täytty jo puolikkaasta kaljasta täyteen, joten vessassa piti ravata aika usein ja sen takia en muutamaa enempää jaksanu juodakaan.
Suoli toimii myös muuten normaalisti, mutta viime viikolla oli muutaman päivän ajan tosi kivuliasta pistoksen tunnetta silloin ku ties et kohta alkaa myyrä kurkkia. Muutaman kerran tuo kipu meni niin pahaks, että on pitäny ihan huutaa kivusta, mutta loppujen lopuks ne pistokset meni nopeesti ohi ja helpotti sit kun se suoli oli taas tyhjennetty.
Äiteltä kyselin tuosta pistokivusta ja se epäili niitten johtuvan jostain leikkauksesta aiheutuneista kiinnikkeistä. Ajan kanssa tuokin vaiva pitäis siis mennä ohi, joten en tuosta nyt silleen jaksanu huolestua.
Haavat on parantunu ihan täysin tuossa vatsalla ja ne on alkanu myös haalistumaan silleen, että niit ei mahakarvojen seasta edes erota. Viime viikolla bongasin vielä muutamassa haavassa töröttäviä tikkejä ja nypin ne vaan pois. Tikit irtos tosi hyvin ja kivuttomasti, vaikka yhdestä haavasta tulikin sen jälkeen vähän verta päälle.
Tällä hetkellä arki rullaa siis ihan normaalisti ja kouluun palaaminen silloin kesken sairasloman jo ei oo ollu ollenkaa huono juttu. Tuntuu siltä, että toipuminen on vaan menny enemmän eteenpäin ku on päässy takas kiinni normaaliin elämään eikä oo vaan maannu himassa neljän seinän sisällä.
Nyt tässä mulla on ajatuksena tän syksyn aikana vielä laittaa Evaan kyselyä lähetteestä seuraavaan leikkaukseen, että saisin sen sit vuoden päästä syksylle. Jotenki tällä hetkellä on silleen jännä olo siitä, että reilun vuoden päästä tässä prosessissa saattaa olla kaikki leikkaukset käytynä ja pääsen jatkaan elämää tästä. Tähän saakka kun tuntuu siltä, että pitää suunnitella elämää pelkästään sen mukaan, että miten saan opinnot, arjen ja leikkaukset soviteltua elämäntilanteeseen sopivasti.
Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta.
Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla.
Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni viikonloppuna ohi!
Kusemisen kanssa ei enää oo ongelmia muuten, paitsi silloin jos rakko pääsee ihan äärimmilleen. Silloin sitä ei ihan saa kerralla tyhjäks ja pitääkin mennä kohta uudelle tyhjennykselle.
Virtsarakko tuntuu myös täyttyvän entistä nopeemmin, mikä johtunee varmaan siitä, että se rakko on vaan päässy kutistumaan sen verran tässä. Vähän useemmin pitää siis muistaa vaan käydä kusella, ettei se rakko pääse tuohon äärimmilleen täyttymiseen.
Viime viikolla uskaltauduin myös alkoholia muutaman kaljan verran nautiskelemaan. Siinä ei sinällään ollu mitään ongelmaa muuten, mutta kuserakko vaan täytty jo puolikkaasta kaljasta täyteen, joten vessassa piti ravata aika usein ja sen takia en muutamaa enempää jaksanu juodakaan.
Suoli toimii myös muuten normaalisti, mutta viime viikolla oli muutaman päivän ajan tosi kivuliasta pistoksen tunnetta silloin ku ties et kohta alkaa myyrä kurkkia. Muutaman kerran tuo kipu meni niin pahaks, että on pitäny ihan huutaa kivusta, mutta loppujen lopuks ne pistokset meni nopeesti ohi ja helpotti sit kun se suoli oli taas tyhjennetty.
Äiteltä kyselin tuosta pistokivusta ja se epäili niitten johtuvan jostain leikkauksesta aiheutuneista kiinnikkeistä. Ajan kanssa tuokin vaiva pitäis siis mennä ohi, joten en tuosta nyt silleen jaksanu huolestua.
Haavat on parantunu ihan täysin tuossa vatsalla ja ne on alkanu myös haalistumaan silleen, että niit ei mahakarvojen seasta edes erota. Viime viikolla bongasin vielä muutamassa haavassa töröttäviä tikkejä ja nypin ne vaan pois. Tikit irtos tosi hyvin ja kivuttomasti, vaikka yhdestä haavasta tulikin sen jälkeen vähän verta päälle.
Tällä hetkellä arki rullaa siis ihan normaalisti ja kouluun palaaminen silloin kesken sairasloman jo ei oo ollu ollenkaa huono juttu. Tuntuu siltä, että toipuminen on vaan menny enemmän eteenpäin ku on päässy takas kiinni normaaliin elämään eikä oo vaan maannu himassa neljän seinän sisällä.
Nyt tässä mulla on ajatuksena tän syksyn aikana vielä laittaa Evaan kyselyä lähetteestä seuraavaan leikkaukseen, että saisin sen sit vuoden päästä syksylle. Jotenki tällä hetkellä on silleen jännä olo siitä, että reilun vuoden päästä tässä prosessissa saattaa olla kaikki leikkaukset käytynä ja pääsen jatkaan elämää tästä. Tähän saakka kun tuntuu siltä, että pitää suunnitella elämää pelkästään sen mukaan, että miten saan opinnot, arjen ja leikkaukset soviteltua elämäntilanteeseen sopivasti.
Kommentit
Lähetä kommentti