Phalloplastian esikäynti ja ajatuksia tulevasta

Vihdoin eteni hommat tuon pippelinkin osalta ja käväisin 1.10. pikavisiitin Helsingissä leikkauksen esikäynnillä. Tuon ajan piti alun perin olla jo keväällä, mutta koronan vuoksi se peruttiin ja siirrettiin nyt syksyyn. Vähän tuossa jossain vaiheessa alkoi jänskättää pitääkö taas siirtää, mutta onneksi ei venynyt enää enempää tämä nyt.

 

Helsingissä suuntasin Hussiin Töölön sairaalaan plastiikkakirurgian poliklinikalle. Alussa odottelin melkein 1,5h aulassa vastaanotolle pääsyä, koska tuolla oli ajat reippaasti myöhässä. Siinä jossain vaiheessa sairaanhoitaja toi mulle lueskeltavaksi jotain sukupuolen korjauksesta kertovia lappusia, mitä siinä sitten aikani kuluksi selailin jo ennen vastaanotolle pääsyä.

Oli kyllä ihan hyödyllisiä lappuja lueskella ja niistä sai hyvin jo tietoa ennen vastaanottoa, mutta vähän ehkä koin tilanteen kiusalliseksi siinä yleisessä odotustilassa handlata lappujen kanssa, missä lukee isolla kannessa "transsukupuolisten sukuelinkirurgia" ja seuraavilla sivuilla konkreettisia kuvia leikkaustekniikoista ja muusta. Onnistuin kuitenkin tehtävässäni sain taiteltua paperit ehkä silleen, ettei kaikki aulan mummot katselleet reidestä leikeltyjä pippeleitä odotustilassa.

Vastaanotolla sitten oli ensin tapaaminen lääkärin kanssa. Hän esitteli mulle kaikkia leikkaustekniikoita phalloplastiaan, mitä täällä Suomessa käytetään. Tässä pieni esittely näistä:

1. Yhden kielekkeen menetelmä, jossa nimensä mukaisesti yhdellä rullalle käärityllä kielekkeellä rakennetaan sekä virtsaputki että ulkopinta. Tässä kieleke otetaan tavallisimman karvattomalta alueelta joko nivusesta, kyynärvarresta tai reidestä ja kielekkeen verenkierto yhdistetään sitten nivuseen ja tunto alavatsaan tai klitorikseen.

Tässä ehdottomasti haittapuolina on ottokohdan näkyvät arvet ja mahdolliset mikrokirurgian komplikaatiot.

2. Kahden kielekkeen menetelmä eli kaksoiskielekephalloplastia, jossa penis rakennetaan kahdella erilaisella kielekkeellä rullaamalla. Suurin ero tässä menetelmässä ensimmäiseen on huomaamattomammat ottokohtien arvet ja pienempi riski kielekkeen reunakuolioon, virtsaputken ahtaumaan ja virtsafisteleihin.

3. Kolmen kielekkeen menetelmä eli funktionaalinen phalloplastia, joka on ollut viimeiset 10 vuotta Suomessa yleisin menetelmä. Tässä virtsaputki muotoillaan nivuskielekkeestä ja sen ympärille käännetään molemmista reisistä nivusten ja pakarapoimujen viiltojen kautta varrelliset hermotetut gracilislihakset. Lihasten päälle laitetaan sitten vielä osaihosiirre.

Tässä plussana on se, että noihin lihaksiin jää tunto ja tahdonalaisina lihaksina niitä pystyy mahdollisesti liikuttamaan eli toisin sanoen erektio voi onnistua ihan tuollakin vaan. Lihaksessa on myös heti tunto eli ihan tunnotonta kapistusta tällä tekniikalla ei tule.

Etuna tässä on vielä se, että kudoskuolioiden ja virtsafisteleiden määrä on pieni ja ottokohdat ovat myös huomaamattomat. Ihosiirre kuitenkin saattaa tarttua huonosti paikalleen, joten uusi ihonsiirtoleikkaus saattaa olla edessä tämän kanssa. Myöhemmin saatetaan joutua korjaamaan myös virtsaputken ulkosuun ahtaumaa.

Kaikissa tekniikoissa erektioproteesin asentaminen jälkikäteen on mahdollista, mutta se edellyttää tarpeeksi hyvää suojatuntoa rakennetun peniksen kärjessä. Varsinkin ensimmäisessä tekniikassa tunto on usein riittämätön erektioproteesin asentamiselle. Muistaakseni myös kivesten muotoilu ulkoisista häpyhuulista tapahtui kaikissa vasta jälkileikkauksessa, ainakin kivesten sisään laitettavat mahdolliset proteesit laitetaan jälkileikkauksessa.

(Huom. Edellä esitellyt tekniikat olen koonnut oman ymmärrykseni, muistini ja saamieni tietojen perusteella. Tiedot eivät täydellä varmuudella ole kaikissa kohdallaan, joten faktat kannattaa tarkastaa joltain viisaammalta)

Puhetta oli näiden lisäksi myös metaidoplastiasta, jossa hormonikorvaushoidon myötä suurentuneen klitoriksen ympärille muotoillaan mikropenis ainoastaan potilaan genitaalialueen kudoksia käyttäen. Tässä etuna on oikeastaan tunto, mutta seisaaltaan virtsaaminen tai yhdyntä ei tällä tule onnistumaan.

Tuossa kun kaikki tekniikat oli käyty läpi, keskusteltiin sitten siitä mikä noista olis mulle se mieluisin ja sopivin tekniikka. Heti alkuun tuli keskusteluun mm. se, että karvaisena mulla pitää laserilla poistaa karvoja melkein kaikista noista mahdollisista kielekkeiden ottopaikoista. Jo ennen käyntiä mulle oli selvää, että haluaisin tuon leikkauksen tehtävän tuolla kolmen kielekkeen tekniikalla ja lääkäri suositteli samaa tekniikkaa mulle myös.

 

Lääkärin kanssa sitten keskusteltiin vielä kaikista käytännön asioista leikkaukseen liittyen. Leikkaus tehdään Hussissa, muistaakseni tuolla samaisessa Töölön sairaalassa, mikäli mahdollista. Leikkauksen jälkeen sairaalassa tulee todennäköisesti ainakin muutaman viikon ajan oltua. Tämän jälkeen tarvittaessa jäädään vielä potilashotelliin, mikäli käynnit sairaalassa hoidettavana on vielä pakollisia ja hoitoa ei voida delegoida Ouluun Oyssiin.

Ennen leikkausta on noin kuukautta ennen vielä viime hetken esikäynti, jossa otetaan mm. verikokeita ja käydään käytännön asioita vielä läpi. Tuolloin myös täytyy läpäistä nikotiinitesti, jonka pitää olla täysin puhdas. Lääkäri kertoi hyvin selvästi tuolla käynnillä, että nikotiinia ei saa olla tuolloin tai leikkauksenkaan aikaan veressä ollenkaan. Tällaisen leikkauksen kohdalla ovat todella ehdottomia tässä asiassa, koska nikotiini vaikuttaa niin suuresti kudosten uusiutumiseen ja paranemiseen.

Oli myös puhetta henkisestä tuesta leikkausta ennen ja sen jälkeen. Onneksi itsellä on sen verran hyvä tilanne, että eiköhän tästä leikkausrulijanssista selvitä. Lääkäri käski erityisesti varoitella läheisiä jo valmiiksi mahdollisesta masennuskaudesta leikkauksen jälkeen. Tällainen on kuulemma hyvin yleistä, koska kyseessä on suuri toimenpide ja toipuminen vie jopa vuosia. Tulos ei ole heti leikkauksen jälkeen sellainen, mitä usein kuvitellaan mielessä. Tässä mielialan muutokset ja turhautuminen on siis hyvin yleistä.

 

Lääkärin vastaanoton jälkeen lähdin käymään labrassa ja jäin odottelemaan sairaanhoitajan vastaanotolle pääsyä. Ihan varma en labran merkityksestä ollut, mutta ilmeisesti jotain juttuja katsoivat valmiiksi jo nyt leikkausta varten.

Sairaanhoitajaa odottelin siinä aika kauan myös, koska nekin ajat oli myöhässä. Lopulta sitten sairaanhoitajan kanssa pääsin juttusiin ja keskusteltiin vähän "rennommin" tuosta leikkauksesta. Ennen kaikkea tuo vastaanotto oli sitä varten, että sairaanhoitaja näytti mulle kuvia eri leikkaustekniikoilla tehdyistä tuloksista. Oli kyllä hyvä nähdä ihan niin sanotusti oikeita kuvia leikkaustuloksista, joita jotkut potilaat ovat luvallaan antaneet ottaa näytettäväksi. Ihan eri asia nähdä tuollasia kuvia, jotka eivät ole jostain sivulta x netistä kaiveltuja.

Tuossa tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että mulle sopivin ja mieluisin tekniikka leikkaukseen olisi se kolmen kielekkeen tekniikka. Sairaanhoitajan kanssa juteltiin vielä myös kaikesta leikkaukseen liittyvästä, kuten aiemmin mainitsin niin vähän rennommassa tunnelmassa. Lääkärin kanssa keskustelu oli ehkä aika akateemista, mutta sairaanhoitajalle oli hyvä vielä esittää kaikki typerät kysymykset.

 

Ennen tätä koko Hussissa käymistä en laittanut odotuksia käynnin hyödyllisyydestä kovin korkealle, koska ennen sitä edellistä leikkausta eli kohdun, munasarjojen ja emättimen poistoa ollut esikäynti Taysissa oli pettymys. Lähdin Helsinkiin siis mukanani ajatus 15 minuutin käynnistä, jonka vuoksi matkustan toiselle puolen Suomea ja saan laskun perässä kotiin.

Nyt kuitenkin käynti oli enemmän kuin hyödyllinen ja ei jäänyt ollenkaan turha olo tästä. Vaikka kuinka olen ollut tämänkin leikkauksen suhteen yleisesti varma ja odottanut tulevaa innolla, on aina välillä mielessä ollut pieni epävarmuus. Epävarmuus on johtunut osittain siitä, että Taysissa ei Evan lääkäri ole osannut mulle kertoa tämän leikkauksen suhteen kuin pintapuolisia asioita. Ja kuten tuossa aiemminkin sivusin, en aiemmin ole nähnyt sellaisia luotettavia kuvia leikkaustuloksista, jotka olisivat saaneet täysin vakuutettua tähän ryhtymiseen.

Päällimmäinen ajatus tällä hetkellä on odottava ja samaan aikaan turvallinen tai levollinen. Nyt olen entistä viisaampi ja varmempi tästä. Tietysti hieman ärsyttää nyt se, että leikkaus venyy ainakin puolen vuoden päähän tästä eli ajankohtainen se tulee olemaan ehkä loppukeväästä 2021. Nyt ollaan siis aiempaa "suunnitelmaa" jäljellä tyyliin vuodella.

Taysissa lääkäri ei myöskään oikeastaan koskaan kertonut sitä, että tämä leikkaus vaatii uudemman leikkauksen noin puolen vuoden kuluttua tuosta ensimmäisestä leikkauksesta. Käytännössä en sitten tiedä siitäkään, että milloin se sitten ehtisi olemaan kun tämänkin kanssa on ollut näitä viivästyksiä niin alun perin viime leikkauksen lähetteen viivästymisen vuoksi kun nyt sitten vielä koronan takia.

Onneksi saan koulujutut sumplittua joka tapauksessa niin, että ehdin tekemään opintoja alku vuodesta pois alta vaikkapa sitten neljänneltä vuodelta. Muutenkin koko opintojen suhteen on mennyt tosi hyvin tämä leikkauksien ja koulun sovittaminen yhteen. Tästä osittain täytynee kiittää myös tuutoropettajaani koulussa, jonka kanssa ollaan saatu tehtyä nopeastikin suunnitelmiin muutoksia opintojen suhteen. Tästä esimerkkinä se, että laittelin tämän Hussin käynnin jälkeen heti hänelle sähköpostia alkukevään opinnoista ja seuraavana päivänä koulujutut olikin jo selvillä suurimmalta osin sille ajalle.

Koulun suhteen siis tällä hetkellä on jotenkin levollisin olo, koska olen sen verran ahkerasti noita opintoja suoritellut, että voin aika varmasti jo sanoa valmistuvani joka tapauksessa oikeassa ajassa eli neljässä vuodessa. Sen jälkeen eli kesällä 2022 oli alkuperäinen ajatus heti lähteä sinne varusmiespalvelukseen, mutta hieman alkaa nyt olla pieni pelko perseessä sen suhteen, koska nämä leikkaushommat nyt tuppaa venymään ja pitää saada sitä ennen otettua kunnolla aikaa toipumiseen.

Joskus olen pyöritellyt mielessä jo sitä, että ehkä se vaan on helpoin jättää koko varusmiespalvelus välistä jos alkaa näyttää siltä, ettei sitä pääse aloittamaan suhteellisen pian valmistumisen jälkeen. Sen verran ura edellä menen elämässä, että jos vaikka valmistumisen jälkeen sattuu heti löytämään hyvän työpaikan niin tuntuu jotenkin tyhmältä ajatukselta, jos olisi vuoden tai pari töissä ja lähtisi välissä käymään intissä.

Toisaalta ehkä ajattelen ja suunnittelen koko elämän aikatauluja joskus liikaa. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että tuollainen pitkän kaavan aikataulujen suunnittelu kuuluu "taudin kuvaan". Sitten kun leikkaukset on kaikki ohi, toivon ettei tarvitse suunnitella elämää vuoden tai parin päähän enää näin tarkasti. Nyt ehkä viimeiset 5 vuotta olen elänyt niin, että kaikkia valintoja ja tekemisiä pitää miettiä sen suhteen, että jossain vaiheessa täytyy ottaa aikaa jollekin leikkaukselle tai sairaslomalle. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa nämä opinnot.

Ehkä se aika vielä koittaa kun ei pidä miettiä elämää niin pitkälle ja sitä kohti tässä toivon mukaan ollaan matkalla. Nyt kuitenkin jään odottamaan, mitä ja milloin seuraavaksi tämän phalloplastian suhteen kuuluu.