Reilu kuukausi korjausleikkauksesta

Perinteiseen tapaan kirjoittelu jälleen jäänyt, kun en oo lähinnä saanut aikaiseksi. Toisaalta tässä ei silleen kauheena ole tapahtunutkaan pienen ajan sisällä mitään, joten tällainen pidempi kirjottelu toipumisesta on vähän kattavampi tehdä. 

Viimeksi oltiin siis siinä tilanteessa, että leikkauksesta oli kulunut noin viikko ja edessä oli ensimmäinen haavapoli 22. tammikuuta. Siellä ensimmäisellä kerralla haavapolilla otettiin katetri heti pois ja se helpotti elämää huomattavasti. Katetri oli ehkä se eniten kipua ja epämukavaa oloa aiheuttava asia. Katetrin poiston jälkeen helpottui myös kakalla käyminen, kun ei enää tarvinnut sen kanssa taiteilla pönpöllä istuessa ja varoa ettei se osu mihinkään likaiseen pöntön reunaan. Tuolla ekalla haavapolilla oikeastaan muuten sitten vaan tsekkailtiin haavoja ja sain lisää sidoksia kotiin mukaan. Tuolloin poistettiin myös joitakin sulamattomia tikkejä haavoilta ja sen jälkeen ne lähtikin sitten paremmin jo paranemaan. 

Haavat näytti vähän infoktoituneilta, joten sain ohjeeksi jatkaa suoraan mulla ollutta antibioottia loppuun saakka, vaikka lääkärin määräämä kuuri oli aluksi vain tuohon katetrin poistoon saakka. Kivespussien keskellä oli myös isompi aukko haavoissa, mistä tuli puristaessa haavaan jäänyttä verta. Sain siihen ohjeeksi käyttää hopeasidosta vähän siellä sisällä, että se imi sitä verta sieltä pois.

Sain tuolla ensimmäisellä haavapolilla myös vielä ohjeen välttää istumista, kun kivesten takana oli haavat vielä sen verran auki. Aloin kuiteskin varovasti istuskella sen viime keväältä tutun reikätyynyn kanssa ja kun ei haavat siitä erityisesti ottaneet itseensä niin hiljalleen aloin istumaan vaan enemmän normaalisti.

Seuraavalla viikolla mulla oli sitten seuraava haavapoli vielä ennen saikun loppumista 30. tammikuuta. Tuolloin tsekkailtiin taas haavoja ja otettiin bakteeriviljely, kun haavat näytti jälleen vähän infektoituneilta ja huomasin itsekin, että ne meni vähän huonompaan suuntaan heti, kun se ensimmäinen antibioottikuuri oli loppunut. Tuolloin peniksen juuressa olevat haavat oli tavallaan lähteneet vähän enemmän auki kuin edellisellä haavapolilla. 

Tuossa yhteydessä multa poisteltiin loppujakin sulamattomia tikkejä haavoilta ja se kivespussissa ollut onkalo puhdistettiin kunnolla. Sain ohjeeksi jatkaa edelleen haavoilla hopeasidoksen käyttöä ja sinne onkaloon sai jatkaa myös sen sidoksen laittamista, kun sieltä eritti edelleen sitä hyytynyttä verta. 

Seuraava haavapoli varattiin jälleen seuraavalle viikolle.

Palasin töihin sitten maanantaina 3. helmikuuta, mutta tuon ensimmäisen viikon tein kokonaan etänä kotoa käsin. Tämä helpotti huomattavasti haavojen kanssa operointia, kun vielä kakkaamisen yhteydessä piti esimerkiksi suihkutella kaikki paikat, kuivailla ja vaihtaa sidokset. Tuolla viikolla aloin myös vähän enemmän uskaltautumaan kotoa pois muutamiksi tunneiksi ja hiljalleen kun huomasi et pärjään muuallakin niin elämä helpottui myös henkisesti.

Haavapoli oli sitten jälleen 6. helmikuuta ja siellä tuli myös leikannut lääkäri tsekkaamaan tarkemmin paikat. Tuolloin selvisi, että sen edellisellä viikolla otetun bakteeriviljelyn kanssa oli ollut joku tietokatkos ja sen tulokset ei ilmeisesti koskaan selvinneet. Tuossa käynnillä otettiin jälleen uusi viljely, mutta lääkäri kirjotti mulle kuitenkin jo ennen tuloksien saamista reseptin uuteen antibioottiin, mitä sain ohjeeksi jatkaa kunnes toisin sanotaan. (Jatkoin sen sitten loppuun, kun muuta ohjetta ei tullut.) Lääkäri kävi paikat tuolloin tosi perusteellisesti läpi ja kauhoi myös sen kivespussissa olleen onkalon jälleen tyhjäksi. Sairaanhoitaja ajeli multa myös aika paljon karvoja pois leikkausalueelta, kun ne kasvoi niin hankalasti ja ns. hieroi haavoja auki peniksen juuressa varsinkin. 

Sain jälleen lisää haavatarpeita mukaan ja ohjeeksi jatkaa sidoksien käyttöä vanhaan malliin. Seuraava kontrolli varattiin vasta 20. päivälle.

Tuosta seuraavalla viikolla palasin sitten töihin normisti paikalle tekemään töitä ja kaikki alkoi mennä oikein hyvin. Selkeesti teki hyvää sekä fyysiselle että henkiselle toipumiselle olla muuallakin kuin kotona. Oli myös pakko opetella hoitamaan haavoja muaallakin kuin kotona, joten niiden hoitamisessa ollut neuroottisuus vähän hellitti. Haavat alkoi mennä hiljalleen parempaan suuntaan ja hiljalleen aloin myös aika normaalisti elelemään muutenkin elämää.

Seuraava haavapoli oli sitten tosiaan 20.pv. Tuota ennen ajelin itse haaroista karvoja pois, kun alkoi vähän paikat rehottamaan ja huomasin, että karvat meni jälleen ikävästi haavoihin. Haavapolilla hoitaja vähän jatkoi karvojen ajelua ja otti niitä pois syvemmin haavoilta, mistä en itse uskaltaunut ajelemaan. Muuten haavat käytiin jälleen läpi ja puhdisteltiin kauttaaltaan. Sieltä myös poisteltiin taas joitakin esiin nousseita tikkejä ja rapattiin pois arven liikakasvua. Haavat oli auki tuolloin vielä oikeastaan tuosta peniksen juuresta ja muuten sitten menneet myös se kivespussissa ollut onkalo mukaan lukien kiinni.

Tuolla käynnillä sovittiin, että alueelle olisi kyllä hyvä tehdä laserointia karvoille sitten, kun haavat on täysin parantuneet. Sain myös ohjeeksi olla yhteydessä nyt parin viikon päästä, jos haavat ei ole menneet vieläkään kiinni kauttaaltaan.

Kyselin tuossa käynnillä myös siitä peniksen tatuoimisesta. Sairaalan tatuoija oli sattumalta vapaana ja tuli tuossa sitten myös katsomaan, että mitä tuonne alueelle saa tehtyä. Peniksessä on puolet siis vähän tummempaa ihoa, joten tatuoimalla sitä värivaihtelua saadaan vähän häivytettyä. Sain Maisaan lähetteen siihen tatuointiin tai sellaisen ajanvarausluvan, mutta vapaita aikoja ei kuulemma ole nyt kuin ehkä syksyllä seuraavan kerran. Toisaalta tuolla ei nyt silleen kiire olekaan, kun ensin pitää haavojen parantua kunnolla ja sitten pitää tehdä se laserointi.  

Nyt tuosta viimeisimmästä haavapolista alkaa olla reilu viikko ja peniksen juuressa olevat haavat on edelleen auki. Muuten ei oikeastaan haavoja ole aukinaisena leikkausalueella ollenkaan. Oon vähentänyt haavoilla huomattavasti sidosten käyttöä, kun ei sieltä oikein varsinaisesti mitään erity enää. Tällaisen ohjeen sain myös edellisellä kerralla haavapolilla, mutta en sitten tiedä olisko ollut parempi jatkaa hopeasidoksen käyttöä tuolla peniksen juuressa edelleen, kun haavat ei meinaa mennä kiinni. Ensi viikolla pitää varmaan olla yhteydessä Hussiin ja varata aika haavapolille, että voidaan vähän tsekata et mistä kiikastaa. 

Muuten toipuminen on mennyt yllättävän kivuttomasti ja normielämään on päässyt palaamaan kivasti. Leikkausjälki näyttää hyvältä ja edellisellä haavapolillakin puhuttiin, että jos sinne ei nyt mitään kovin suurta häiritsevää jää niin ei ehkä sitten tarvitse enää enempää korjauksia tehdäkään. Tietty vielä kun on nuo haavat tuossa peniksen tyvessä auki niin täysin lopputulosta ei vielä tiedä, mutta aika näyttää. Odotan myös innolla sitä, että ei enää tarvitsisi käytä korjausleikkauksessa ja nämä kaikki leikkelyt olisi viimein tässä! Eli enää sitten vaan vähän karvojen laserointia ja peniksen tatuoimista.

Ja paikkojen verryttelyä, koska kovasti en oo uskaltanut vielä rehkiä tai lähinnä liikuntaa ja hikoilua oon vältellyt edelleen, kun tuolla on noita avoinaisia haavoja vielä. Ne kun tuosta menee kiinni niin sitten ajatuksena on aloittaa ns. kuntokuuri kesän pyöräilyä varten. Haaroissa tuntuu kiristystä vieläkin jonkin verran, mutta kesään mennessä olisi haaveena, että saan jotenkin verryteltyä paikkoja niin, että pyöräily onnistuu jälleen. Toista kesää en aio olla pyöräilemättä, koska viime kesänäkin se ajoittain tuntui ihan masentavalta kun ei päässyt pyörän selkään. :D 

Tässä minä matkalla kirpputorille tekemään löytöjä.