Korjausleikkaus ohi ja toipuminen käynnissä

Nyt on korjausleikkaus ohi ja toipuminen käynnissä. Kotiinkin oon jo päässyt sairaalasta, joten sen puoleen kaikki oikein mallikkaasti. Toipuminen sujuu fyysisesti ihan hyvin, mutta henkisesti tämä oli taas melko iso paukku tai eihän sitä etukäteen osannut tietää, että rankkoja juttuja nämä leikkaukset ja toipuminen aina on. Oon kirjotellut tätä postausta hiljalleen jaksaessani ja viimein tämä nyt alkaa olla julkaisukunnossa. Tässäpä nyt kuitenkin vähän sepostusta leikkauspäivältä ja näistä seuraavista päivistä. 

Keskiviikkoaamuna suuntasin siis kohti Puistosairaalaa ja korjausleikkausta. Paikalle piti mennä 8.30 ja aika pian sitten pääsinkin jo hoitajan mukaan vaihtamaan vaatteita jne. 

Alkuun annoin myös heti palautetta jälleen aulan ilmoittautumisautomaatista: Vuosi sitten varsinaiseen phalloplastiaan mennessä ihmettelin jo ilmoittautumisautomaattia, johon tuli operaation nimi kissan kokoisilla kirjaimilla näkyviin ja näyttö oli tietenkin aulaan kaikkien muidenkin silmille suunnattu. Tämä automaatti oli näin edelleen ja päivä lähti käyntiin jälleen sillä, että takana ilmoittatumisautomaatille jonottaneet ainakin näkivät kyllä myös, että nyt tultiin operaatioon nimeltä "muu siittimen korjaava tai muovausleikkaus". 

No mutta, tuossa kun sain vaatteet vaihdettua niin hoitajan kanssa käytiin vielä tietoja läpi. Leikkaus oli suunniteltu olemaan vasta klo 12.30, joten siirryin sitten muutamaksi tunniksi odotteluhuoneeseen lämpöpeiton alle. Tuossa välissä otin pienet päikkäritkin odotellessa. 

Tuolloin 12.30 aikaan suurin piirtein tuli leikkaava lääkäri hakemaan mut odottelutilasta ja käytiin vähän piirtelemässä leikkauksen suunnitelmaa haaroihin (palaan myöhemmin tähän, että mitä tuossa leikauksessa nyt sitten tehtiin). Tuossa yhteydessä lääkäri myös sanoi, että mut voisi laittaa jonoon tatuoijalle, että peniksessä olevan ihon värieroa saadaan häivytettyä. Nyt siis noin puolet peniksestä on tehty reiden ihosiirteestä eli iho on huomattavasti vaaleampaa kuin iho muualla haaroissa. 

Tuon tsekkauksen jälkeen palasin vielä hetkeksi odottelemaan, kunnes hoitaja tuli hakemaan mut joskus klo 13 jälkeen leikkaussaliin. Sielä laiteltiin kaikki mittarit paikoilleen jne. ja aika nopeasti sitten nukutettiinkin jo. Heräilin heräämöstä joskus 17–18 aikaan muistaakseni. Kun siinä pääsin tolpilleni niin huomasin, että mulla oli lakanat ihan märät ja huomattiin, että mulla oli katetrin letku irronnut ja kaikki pissat tulleet sängylle. Oikeastaan tuo koko irtoaminen johtui siitä, että salissa mulle oli laitettu katetrin päähän sellainen korkki, missä oli hämäävästi ns. reikä päässä eli siihen sai tungettua sen pissapussin pahaa aavistamatta kiinni. Rakko oli siis täyttynyt niin paljon, että korkki aukesi ja pissat tuli yli. Sinä sitten hoitajat käänteli mua ja vaihteli lakanat. Tuossa kääntelyssä huomasin, että kipuja ei oikeastaan juurikaan ollut ja se oli positiivinen yllätys. Siitä sitten mut siirrettiin osastolle joskus 18–19 välillä. 

Osastolla söin siinä aika pian sitten iltapalaa ja  muuten ilta meni oikeastaan siinä vaan telkkaria katsellessa ja välillä torkkuessa. Myöhemmin mulle tuli vielä uudelleen nälkä ja pyysin lisää syötävää. Sain toisen kierroksen leipää ja jugurttia, mutta ihmettelin kyllä vähän et olin ollut melkein vuorokauden syömättä ja osastolla ei ollut tarjota mitään muuta kuin aikataulun mukaan tulevat ateriat ja sitten erikseen sai ylimääräistä ruinata. Onneks olin kaukaa viisas ja otin sairaalaan mukaan vähän suklaata niin sillä sai vähän verensokeria nostettua siinä illalla ja yöllä. Nälän lisäksi alkuun oli ongelmaa myös nestehukan poikasen kanssa, kun ehdin olla niin pitkään ravinnotta. Sairaalassa aloinkin sitten tankkaamaan myös juotavaa, että pissa lähti kulkemaan ja muuttui tummasta vaaleammaksi.

Yö sairaalassa meni ihan mukavasti tai unta riitti melkein koko yön läpi. Kipuja ei ollut yön aikana juurikaan tai pahin inhottava tunne tuli ehkä katetrista. Hoitaja kävi yön aikana pariin kertaan tsekkaamassa haavat ja muuten sitten heräilin aamulla aamuhoitajan käyntiin. Aamupalan jälkeen aika pian tuli leikannut lääkäri hoitajien kanssa tsekkaamaan haavat ja siinä itsekin näin paremmin miltä haaroissa taas näytti. Sain lääkäriltä siunauksen kotiutukselle ja sitten hoitaja vielä vaihtoi ja näytti mulle miten haavanhoito tapahtuu tällä kertaa. Tuossa otettiin myös pissapussi pois katetrin päästä ja nousin käymää jalkeilla. Ilokseni huomasin et vaikka portaatkin onnistui kulkea heti jo ihan kivasti.

Tuon jälkeen palasin vielä huoneeseeni hetkeksi ja tuossa välissä ehdin torkkua pari tuntia ja joskus puoliltapäivin hoitaja tuli kertomaan kotiutusohjeet jne. Söin sairaalassa vielä lounaan ja sen jälkeen lähdin kotia kohti taksilla. 

Kotona toipuminen on mennyt ihan hyvin ja helpottaa elämistä kovasti, kun liikkumisen kanssa ei ole isoja ongelmia. Torstaina kotiin päästyäni soittelin kuitenkin toiselle pikkusiskolle, että kävisi mulle kaupassa ja apteekissa niin ei tarvinnut lähteä heti rehaamaan ominpäin, vaikka ne onkin tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä. Lääkitykseksi sain reseptille kahta eri antibioottia viikon ajaksi niin ne piti saada haetuksi. Särkylääkkeitä ei määrätty säännöllisesti otettavaksi, mutta oon ottanut buranaa tai panadolia ehkä kerran tai pari päivässä avuksi kun on alkanut kolottamaan.

Torstaina illalla kävin kotona ensimmäistä kertaa suihkussa leikkauksen jälkeen ja se teki tosi hyvää eikä haavojakaan ei huuhtelu kirvellyt tai muuta. Tuossa sai samalla vähän kokonaiskuvaa paremmin siitä, että mitä tuossa leikkauksessa nyt tehtiin: Ensimmäisen leikkauksen jälkeen ulkoiset häpyhuulet jäi tosi selvästi vielä näkyviin peniksen ympärille, joten niitä häivytettiin. En oo ihan varma leikattiinko niistä ns. siivut kokonaan pois vai onko niitä vaan siirretty muun kudoksen mukana. Häpykumpua myös pienennettiin tai siitä otettiin massaa pois, koska siinä oli ensimmäisen leikkauksen jälkeen aika iso kumpu. Peniksen alapuolella oli arpikudoksesta muodostunut sellainen muutaman sentin kokoinen "pahkura", mikä leikattiin myös pois tuossa niin saatiin peniksesta normaalin muotoinen. Näiden lisäksi kiveksiä vähän muotoiltiin paremmiksi, kun keväällä ne jäi sen pienemmän korjausleikkauksen ihosiirteen laiton jälkeen vähän vain parantumaan ja muotoutumaan. 

Oon käynyt kotona päivittäin suihkussa ja vaihdellut sen jälkeen leikkausalueelle sidokset. Siellä on nyt heti alusta saakka käytetty sitä hopeasidosta, että bakteerit ei pääsisi niin hyvin valloilleen haavoilla. Sen lisäksi myös vanha tuttu keittosuolaliina on kivesten suojana ja paniksen ympärillä tubicrippi, että se vähän pitää sitä kuosissa kovan turvotuksen takia. Haavojen hoitaminen menee onneksi aika hyvin vanhasta muistista.

Päivät kotona on menneet samaan aikaan tosi nopeaa ja samaan aikaan tuntuu, että aika ei kulje mihinkään. Odotan eniten nyt sitä, että ensi keskiviikkona eli viikko leikkauksen jälkeen pääsen ensimmäiselle haavapolille ja myös katetri otetaan pois. Se jätettiin paikalleen turvotuksen takia, että virtsa varmasti pääsee kulkemaan. Katetri on kuitenkin tällä hetkellä ehkä se joka aiheuttaa eniten kipua tai inhottavaa tunnetta eli sen kun saa pois niin olo varmasti helpottuu huomattavasti. Sairaalassa onneksi aloitettiin heti ne antibiootit niin ei ehkä pitäisi virtsatulehdusta päästä tulemaan.

Ennen leikkausta ei tehty mitään erityistä suolen tyhjennystä eli aika pian leikkauksen jälkeen aloinkin sitten odottelemaan kakkahätää. Sitä sai odotella lauantaihin saakka eli meni kolme yötä leikkauksesta ennen kuin siihen kykenin. Kävin kyllä muistaakseni ainakin perjantaina jo kokeilemassa pöntöllä, mutta silloin ei tullut vielä mitään tai en saanut ehkä lähinnä lihaksia rentoutettua. Positiivista oli kuitenkin se, että tuosta pöntöllä ähertämisestä ei tuntunut erityisemmin kipua. Sitten kun lauantaina sain kun sainkin kakan ulos niin sekin meni oikein hyvin. Sen jälkeen menin suoraan suihkuun pesemään paikat huolella niin saadaan ehkä nyt tällä kerralla vältettyä sen kakkabakteerin pääsy haavoille. 

Fyysisesti toipuminen menee siis ihan jees, mutta henkisesti tämä on taas osoittautunut melko raskaaksi. Jotenkin kun ehti tuossa reilun puolen vuoden ajan elää normaalia elämää niin tällainen toipilaaksi palaaminen turhauttaa, vaikka olihan tätäkin jo odotettu että saa paikkoja korjailtua. Samaan aikaan myös jännittää, ettei tästä nyt tulisi mitään komplikaatioita ja haavat paranisi ongelmitta. Mielialaan vaikuttaa myös se, että leikkauksen jälkeen on ollut myös jotenkin aika huono olo ja tekisi mieli vaan nukkua että huono olo menee ohi, mutta sitä oon koittanut saada korjattua vaan syömällä useammin pieniä määriä niin ei ainakaan ehdi nälkä yllättää. 

Mutta näin täällä siis. Kohta alkaa ollakin jo viikko leikkauksesta takana ja tosiaan sen haavapolin jälkeen on sitten taas viisaampi sen suhteen, että miten äkkiä tässä uskaltaa lähteä liikkumaan ja istumaan jne. 

Tässä minä ennen leikkausta.

Ja tässä leikkauksen jälkeen.