Because this is all I want

Blogissa on päästy takaisin normaaliin selvästi, kun aloittelen taas uuden postauksen sanoilla, että vähän on jäänyt taas kirjottelu tänne. Edellisen kerran päivittelin kuulumisia toukokuun lopulla ja silloin jäätiin odottelemaan tulevaa lääkärin tarkastusta kesäkuun loppuun. Tässä välissä olin myös neljä viikkoa kesälomalla ja laitoin kyllä muistutuksen muistiinpanoihin blogiin kirjoittamisesta, mutta lomahuumassa tuota muistutusta oli mukava siirrellä vain eteenpäin. Oon kyllä' kirjoitellut muistiinpanoihin puhelimeen asiaa ylös viikkojen aikana, joten sen puoleen asiaa on muistissa ja nyt on hyvä sauma kirjoitella niitä tännekin! Leikkausalue on tähän mennessä parantunut oikeastaan täysin eikä haavoja ole missään. Toukokuisen haavapolin jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että vasemmassa nivusessa oli sellainen vajaan sentin kokoinen reikä, mistä valutti toisinaan verta ja kudosnestettä. Kesäkuun alussa soitin tästä Hussiin ja kysyin, että pitääkö siitä olla huolissaan, kun se ei...

Niinhän siinä kävi, että kun normaali arki alkoi ja palasin töihin, niin en enää oo saanut aikaiseksi päivitellä toipumiskuulumisia tänne. Nyt asiaa siis viiden viikon edestä. :D  Korjausleikkauksesta toipuminen tapahtui lopulta tosi nopsaan ja ihosiirre onneksi tarttui tuonne paikoilleen ongelmitta. Viimeisimmän kerran kävin haavapolilla 2. toukokuuta. Käynnillä tsekkailtiin paikkoja ja sain sieltä mukaan Haavavex-voidetta, mitä oon siitä asti kivesten taakse laitellut. Tuohon saakka käytin siellä kuivaa hopeataitosta, mutta sen kanssa oli lopulta vähän ongelmia paikallaan pysymisen suhteen. Kivesten takana oli tuossa vaiheessa vielä pienesti haavaa, mutta tuon voiteen ansiosta se on sieltä hyvin mennyt umpeen. Vähän vielä ajoittain tulee verta jostain kohdista satunnaisesti, mutta ei varsinaista haavaa enää ole onneksi missään. Kivekset näyttää vähän rajuilta kylläkin tai jos kivesten taustaa kuvailee niin se on vähän rosoinen. Sitä onneksi toivon mukaan vielä saadaan siistittyä ...

Kaksi viikkoa on jälleen kulunut aikaa lisää edellisestä postauksesta ja nyt on kulunut yhdeksän viikkoa leikkauksesta. Korjausleikkaus oli kaksi viikkoa sitten ja siitäkin toipuminen on ihan hyvällä mallilla.  Korjausleikkaus sujui hyvin ja se oli nopea parin tunnin operaatio. Menin leikkaukseen aamulla yhdeksäksi ja pääsin melkein heti saliin. Ennen tätä mua kävi katsomassa vielä leikkaava kirurgi ja hän merkkaili uuden ihosiirteen kohdan vasempaan reiteen edellisen ihosiirteen kohdan viereen. Hän kirjoitti mulle myös jo valmiiksi viikon lisää sairaslomaa edellisen jatkeeksi, kun tuolloin sairaslomaa oli reilun viikon ajan leikkauksen jälkeen enää. Tuossa yhteydessä kyselin myös siitä, että tsekataanko niitä mahdollisia fisteleitä leikkauksen yhteydessä. Tuo kirurgi sanoi, että niitä voi tsekata, mutta ne saattaa myös ajan kanssa mennä itsestään kiinni. En tiedä onko sieltä nyt suljettu mitään, mutta ainakaan leikkauksen jälkeen pissaa ei ole tullut muualta kuin sieltä mistä pitä...

Viimeiset kaksi viikkoa toipumisessa on sujuneet alkuun vähän heikommin, mutta loppua kohden aina vaan paremmin. Viiden viikon jälkeen peniksestä poistettiin katetri ja aloin opettelemaan alateitse pissaamista. Aluksi pissasin ohjatusti istuen pöntöllä käsisuihkulla samalla lämmintä vettä suihkutelle, koska se auttaa turvotukseen ja näin ollen pissa kulkee paremmin. Katetrin poistamisesta seuraavana päivänä en voinut vastustaa kiusausta kokeilla seisaaltaan pissaamista, joten kokeilinkin sitten muutamaan kertaan pissata niin, että otin vain peniksen ulos housuista, päästin siihen lämmintä vettä ja pissasin menemään. Pissaaminen onnistui todella hyvin seisaaltaankin, mutta sen jälkeen huomasin, että kivesten takana suojana ollut keittosuolaliina oli virtsasta märkä.  Hätäännyin pissan tulemisesta muualtakin kuin peniksestä ja seuraavana päivänä, mikä oli perjantai, niin soittelin Puistosairaalaan asiantuntijasairaanhoitajalle tuloksetta. Sain iltapäivällä kiinni Puistosairaalan ylei...

 Viimeisin viikko on ollut todella iso harppaus toipumisessa ja olo on ollut pääasiassa tosi hyvä, vaikkakin alkuun olikin vähän virtsavaivoja. Viime viikon polikäynnillä valittelin jo sairaanhoitajalle hieman sitä, että virtsa on tosi sumeaa ja haisee todella pahalle, mutta sain tosiaan alkuun ohjeeksi juoda karpalomehua virtsatieinfektion estämiseksi ja hoitamiseksi. Seuraavana päivänä virtsaputkessa tuntui todella kovaa kipua ja virtsa oli niin sumeaa, että siitä ei nähnyt läpi, joten soitin sitten sairaanhoitajalle tästä vielä. Sain ohjeeksi pidättää virtsaa neljä tuntia ja mennä labraan antamaan virtsanäyte.  Neljän tunnin pidättely osoittautui isoksi hommaksi, sillä rakko tuntui räjähtävän ja samalla kivut ja inhottava tunne virtsaputkessa kasvoivat kasvamistaan. Sain kuitenkin pidäteltyä ohjatun ajan ja olin lähtemässä labraan julkisilla, mutta takaisku tuli heti kotipihassa, kun yhtäkkiä tuli erikoisen lämmin olo housuissa ja virtsat valahtivat housuun. Olin edellisell...

Kuukausi on kulunut ja toipuminen alkaa olemaan ihan hyvällä mallilla. Viimeisen viikon aikana oon uskaltautunut tekemään myös monia harppauksia, jotka on selkeesti tehneet hyvää niin henkiselle kuin fyysisellekin toipumiselle. Viikko sitten keskiviikkona uskaltauduin kulkemaan terapiaan julkisilla onnistuneesti, perjantaina kävin pyörähtämässä töissä juhlistamassa osastomme 1-vuotisjuhlia ja perjantaina matkasin myös pikkusiskon kyyditsemänä viikonlopuksi Poriin tädille vierailulle. Torstaina mulla kävi täällä myös yksi kaveri pitämässä seuraa muutaman tunnin ajan ja tämä oli ihana piristys kotona itsekseen löhöilyyn. Nopea pyörähtäminen töissä teki tosi hyvää ja oli kiva nähdä työkavereita lähes kuukauden jälkeen. Aluksi jännitin töissä käymistä, koska siellä vain lähimmille työkavereille olen kertonut sairaslomani luonteesta ja nyt yhtäkkiä ilmestyin paikalle lähes kuukauden jälkeen lökäreissäni ja Filan läpsyttimet jalassa. Lopulta töissä pyörähtäminen meni tosi hyvin ja ei ahdista...

Nyt on tullut kolme viikkoa leikkauksesta täyteen ja samalla myös reilun viikon ajan oon ollut itsekseen kotona. Kotiin lähteminen oli ehkä paras lääke tähän mennessä henkiselle jaksamiselle ja fyysisellekin toipumiselle. On ollut ihanaa olla omassa kodissa ja elää omaan tahtiin päiviä. Samalla on ollut hieno huomata, kuinka päivä päivältä oma liikkuminen menee parempaan suuntaan, kun esimerkiksi vaatteet saa puettua helpommin päälle, matalalla olevista kaapeista pääsee ottamaan tavaroita vähän helpommin kumartumalla ja sängylle ja sohvalle pääsee alas ja myös ylös helpommin ja ilman isompia kipuja. Portaissa pääsee myös kulkemaan jo lähes normaalisti, mutta tietysti vielä vähän hitaasti.  Välillä oma kunto tietty turhauttaa, kun kovasti haluaisi jo pystyä tekemään enemmän asioita kuin mihin kunto riittää. Parempi kuitenkin ottaa rauhakseen ja kokeilla hiljalleen omia rajoja. Kotiutumispäivänä kokeilin ensimmäistä suurta harppausta ja kävin parinsadan metrin päässä apteekissa ja ka...

Nyt olen tarkoituksella pitänyt taukoa ahkerasta tilannepäivittelystä tänne ja keskittynyt toipumiseen. Ajattelin, että kirjottelen sitten taas pidemmin päivittelyä, kun on enemmän motivaatiota. Kun leikkauksesta oli kulunut ensimmäinen viikko, niin silloin toipuminen tuntui olevan hyvällä mallilla. Muutamassa päivässä kunto sitten romahtikin henkisesti ja vähän fyysisestikin aika paljon. Mitä pidemmälle aikaa on mennyt, niin sitä raskaampaa kaikki on varsinkin henkisesti ollut, kun koko prosessin rankkuus on konkretisoitunut. Viimeksi jäätiin siihen, että pääsin ensimmäistä kertaa suihkuun ja uskaltauduin katsomaan penistäni ensimmäistä kertaa myös itse. Dreenit saatiin viikko leikkauksen jälkeen pois ja niiden poistaminen helpotti kyllä oloa tosi paljon, sillä kaikki ylimääräiset härpäkkeet ahdisti, kun piti yrittää nousta sängystä.  Sain myös kystofixin korkille ja aloin opettelemaan taas itse pissalla käymistä ja pissahädän tunnistamista. Pissahädän tunnistaminen oli ja on edel...