Yhdeksän viikkoa leikkauksesta ja tilannepäivitys asepalveluksesta

Kaksi viikkoa on jälleen kulunut aikaa lisää edellisestä postauksesta ja nyt on kulunut yhdeksän viikkoa leikkauksesta. Korjausleikkaus oli kaksi viikkoa sitten ja siitäkin toipuminen on ihan hyvällä mallilla. 

Korjausleikkaus sujui hyvin ja se oli nopea parin tunnin operaatio. Menin leikkaukseen aamulla yhdeksäksi ja pääsin melkein heti saliin. Ennen tätä mua kävi katsomassa vielä leikkaava kirurgi ja hän merkkaili uuden ihosiirteen kohdan vasempaan reiteen edellisen ihosiirteen kohdan viereen. Hän kirjoitti mulle myös jo valmiiksi viikon lisää sairaslomaa edellisen jatkeeksi, kun tuolloin sairaslomaa oli reilun viikon ajan leikkauksen jälkeen enää. Tuossa yhteydessä kyselin myös siitä, että tsekataanko niitä mahdollisia fisteleitä leikkauksen yhteydessä. Tuo kirurgi sanoi, että niitä voi tsekata, mutta ne saattaa myös ajan kanssa mennä itsestään kiinni. En tiedä onko sieltä nyt suljettu mitään, mutta ainakaan leikkauksen jälkeen pissaa ei ole tullut muualta kuin sieltä mistä pitääkin. 

Leikkauksen jälkeen heräämöstä heräilin muistaakseni jo puoliltapäivin. Tuossa multa kyseltiin, että onko mulla ketään joka tulisi vahtimaan mua seuraavan yön ajaksi, kun nukutuksen jälkeen näin pitäisi olla, mutta en osannut etukäteen tuollaista järjestää niin mut vietiin sitten osastolle seuraavaksi yöksi toipumaan.  Tuon lyhyen nukutuksen jälkeen mua ei väsyttänyt niin paljoa kuin edellisen isomman leikkauksen jälkeen, joten koko aika ei mennyt nukkuessa osastolla. Kivesten alueella tuntui jonkun verran kipua ja kirvelyä, mihin jouduin pyytämään ylimääräistä kipulääkettä. Pääsin kuitenkin samana iltana jo ensimmäistä kertaa jalkeille ja se onnistui ihan hyvin, kun varovasti nousi sängyltä ylös. Seuraava yö meni aika levottomasti nukkuessa, kun hyvää nukkumisasentoa ei meinannut löytyä ja en oikeastaan edes tiennyt, että kuinka paljon sain liikkua ja liikutella leikkausaluetta. 

Seuraavana aamuna mua kävi sitten vielä lääkäri katsomassa ja he antoivat mulle hoitajan kanssa ohjeita kotiutumiseen. Sain jälleen reseptin Inhixaan eli siihen napapiikkiin kymmeneksi päiväksi leikkauksen jälkeen. Sain sairaalasta myös vähän sidoksia matkaan, että sain kotona vaihdella sitten päällimmäistä keittisliinaa kivesten paketin päälle. Leikkauksen jälkeen sain taas istumiskieltoa ja kotimatkan istuin taksin takapenkillä paino toisella kankulla. 

Leikkauksen jälkeen aloitin kokonaan seisaaltaan pissaamisen, kun kivesten sidokset kiristi pöntölle istumaan mennessä. Kivesten päälle ommeltiin siis kiinni sidokset paketiksi niin, että ihosiirre pysyi hyvin paikoillaan ja mun ei niitä tarvinnut heti alkaa vaihtelemaan itse. Kakkaamiseen sain ohjeeksi, että tuo sidospaketti pitää suojata hyvin esimerkiksi kädellä ja kotona suoritin kakkaamisen sitten niin, että laitoin toiseen käteen kumihanskan, pidin kiveksiä suojassa kädellä ja anooin kakan luisua hanskaa hipoen pönttöön. Tuo tekniikka osoittautui tosi hyväksi ja onnistuin pitämään kakat pois leikkausalueelta ja sidoksista. 

Kotona toipuminen jatkui pääasiassa sohvalla jälleen makoillessa. Tuossa vaiheessa tuli taas aika iso turhautuminen tilanteeseen, kun juuri oli jo päässyt alkuperäisen leikkauksen jäljiltä paremmin kulkemaan ja vähän harjoittelemaan istumista. Kipuja ei ollut ihan kamalasti paikoillaan ollessa, mutta liikkeessä haaroja kiristi aika paljon. Yön oli ihan tuskaa, kun haaroja kirveli jotenkin kaikki pienimmätkin liikkeet eikä missään asennossa tuntunut oikein saavan unta. 

Kiveksiin ommellut sidokset kävin poistattamassa sitten seuraavan viikon keskiviikkona eli viisi päivää leikkauksen jälkeen. Sain myös huojentavia uutisia siitä, että ihosiirre oli pääosin hyvin tarttunut paikoilleen ja näin ollen siirteen reinoilta otettiin joka toinen hakanen pois. Tuo helpotti huomattavasti kiristystä ja kirvelyn tunnetta. Seuraava aika varattiin jälleen viikon päähän polille ja siihen saakka sain ohjeeksi laittaa ihosiirteen päälle rasvataitoksen ja kuivan haavalapun ilmavasti rypistettynä suojaksi. Tuon käynnin jälkeen pääsin jälleen taas melkein viikon jälkeen suihkuun, kun tuota paikoilleen ommeltua sidosta ei saanut päästää kastumaan.

Kun kiristyksen tunne helpotti ja liikkuminen alkoi olla helpompaa taas, niin en sitten malttanut enää jäädä kotiin makaamaan, vaan lähdin seuraavana päivänä tädille Poriin ja sieltä viikonloppuna äidille Jämsään. Tuon vajaan viikon aikana toipuminen tuntui menevän taas parempaan suuntaan, kun henkinen jaksaminen oli parempi muualla kuin kotona yksin möllöttäessä. 

Ainoa takaisku reissun aikana oli virtsatietulehdus, joka alkoi noin viikko leikkauksen jälkeen. Tiesin heti tunteesta ja virtsan hajusta ja ulkonäöstä, että tulehdus siellä taas on. Kystofix alkoi myös kipuilla aika paljon pissatessa, kun se imaisi itsensä ns. sisälle rakon tyhjentyessä ja kiristi alavatsalla. Kystofixistä tuli myös jonkin verran epämääräistä eritettä. Tuo virtsatietulehduksen tunne meni viikonlopun aikana niin pahaksi, että sunnuntaina illalla jouduin lähtemään Jämsässä ensiapuun hakemaan antibioottia avuksi. Pissanäytteet laitettiin eteenpäin tutkittavaksi, kun niissä oli niin selviä merkkejä tulehduksesta. Sain antibiootin ja ohjeen soitella näytteen tuloksista alkuviikosta takaisin. Tuo saamani antibiootti ei auttanut tulehdukseen juuri ollenkaan ja jatkoin olon helpottamista karpalomehulla ja runsaalla juomisella. 

Eilen keskiviikkona mulla oli sitten täällä Helsingissä taas haavapolille aika, missä kerroin tuosta virtsatietulehduksesta. Sain sieltä mukaan uuden näytepurkin ja putkilot, kun sen Jämsässä otetun näytteen tuloksia ei vieläkään näkynyt mulla Kannassa. Lopetin Jämsässä aloitetun antibiootin ja kävin tänään viemässä näytteet täällä labraan tutkittavaksi. Toivon mukaan huomenna tulee jo tulokset ja saisin uuden toimivan antibiootin, kun olo on melko tukala ollut tässä jo melkein viikon. Pissakin on edelleen ihan sumeaa ja haisee ihan kamalalle, joten ei tuolla oikein muuta voi olla kuin tulehdus.

Polilla tsekkailtiin jälleen myös leikkausalue ja kivekset oli taas paremmassa kunnossa. Yksi mua leikanneista kirigeista kävi myös vilkaisemassa aluetta ja kehui, että näyttää oikein hyvältä jälki kokonaisuudessaan. Nyt sain ohjeeksi laittaa kivesten ihosiirteelle kuivaa hopealappua suojaksi ja vaihtaa sitä päivittäin tai vessakäyntien yhteydessä tarpeen mukaan. Peniksen tilanne on myös muuten hyvä, mutta kärjen lähellä on vähän haavoja, jotka vuotaa pieniä veripisaroita kuivuessaan liikaa. Hoitaja sanoi, että siinäkään ei tarvitsisi enää pitää rasvataitosta, mutta oon sitä kuitenkin nyt jatkanut kun se selvästi auttaa noiden haavojen paranemisessa, kun ne ei pääse kuivumaan. Jospa ne siitä kohta paranee, niin on sitten helpompi pissatakin kun ei tarvitse jokaisella kerralla vaihtaa uutta rasvataitosta paikalleen. Peniksen päällä on vielä myös pidetty sellaista tubigrippiä, että se pysyy myodossaan. En tiedä kuinka kauan tuon pitämistä jatketaan, mutta sen ansiosta joka tapauksessa penis on pysynyt hyvän muotoisena ja rasvataitos paikoillaan, joten mikäs tuota käyttäessä.

Ihosiirteen ottokohtaa ei tuolla käynnillä katseltu sen tarkemmin, mutta kerroin, että jouduin siihen sidoksen kertaalleen itsekseni vaihtamaan kun alkuperäinen pääsi jostain välistä kastumaan suihkussa käydessä. Silloin kohdasta tihkui vähän verta, mutta muuten se oli jo tosi siistin näköinen. Hoitaja ohjeistikin mulle, että sen sidoksen voi siitä hiljalleen ottaa pois ja alkaa rasvaamaan kohtaa niin se siitä sitten taas paranee. 

Kerroin myös kystofixin kipuilusta ja lääkäri antoi käydessään luvan ottaa sen jo pois onneksi, kun pissaaminen onnistuu normaalia kautta ongelmitta. Jäännösvirtsaakaan ei ole jäänyt kuin ihan pieniä tippoja. Aluksi kun sitä mittailin, niin jäänöksen oli alle puolta desiä. Lopulta en jaksanut jäännöspissaa edes mitata, kun määrät oli niin pieniä. Kystofixin poistaminen tuntui ihan kauhealta ja hetken aikaa jomotti oikein kunnolla virtsarakkoon. Kystofixin reiän päälle laitettiin suojaksi haavataitos ja sen saa ottaa siitä pois sitten, kun reikä alkaa näyttämään siltä, että se alkaa umpeutumaan. Jotenkin luulin, että reikä olisi jouduttu tyyliin tikkaamaan kiinni, mutta vatsanpeitteet menee kuulemma heti kiinni itsestään ja ihossakin oleva reikä umpeutuu usein äkkiä. Nyt on ihanaa kun kystofix on pois niin huomaa, että housuja on mukavampi käyttää ja ne ei ala ahdistaa jalassa. Pystyn myös käyttämään normaaleja boksereita vihdoin sairaalan tenapöksyjen sijaan, kun kystofixi ei hierro juuri bokserin reunan kuminauhan kohdalla.

Tuon käynnin yhteydessä sain myös vielä viikon lisää sairaslomaa, kun kerroin siitä, että mua nyt vähän ahdistaa tämä tulehdus ja se, että nyt vielä joutuu tekemään niin paljon haavahoitoa. Nyt kun kystofixi saatiin myös vasta pois, niin pitää opetella jälleen uusi vessarutiini, kun pissaaminen tapahtuu vain pippelin kautta. Huomaan myös vielä väsähtäväni helposti esimerkiksi kaupungissa tai kaupassa käydessä eli tulee siis vain sellainen uupunut tunne ja on pakko päästä makaamaan, joten viikko sairaslomaa tekee vielä ihan hyvää. 

Nyt on aikaa vielä opetella olemaan ns. normaalisti tässä sairasloman loppuun ja tuohon vessassa käymiseen pitää vielä hakea hyvää rutiinia. Toivon myös, että nyt reilussa viikossa peniksen haavat paranee niin, että uskaltaa olla pois kotoa pidemminkin ja käydä vessassa muuallakin. Tähän mennessä oon kyllä käynyt muutaman kerran julkisessa vessassa pissalla, mutta siellä on jotenkin stressannut kun ei saa sidoksia vaihdettua ja toisaalta myös pelottaa, että pääsee käsistä jotain bakteereja haavoihin. Oon nyt ehkä vähän heikkohermoinen, mutta parempi ehkä pelata vielä varman päälle. Kakkaamista en ehkä uskalla vielä hetkeen suorittaa muualla kuin kotona, kun kaikki paikat pitää suihkutella hyvin sen jälkeen, mutta ehkä sekin sitten aikanaan. Pitää vaan toivoa, että ei iske mikään himohätä muualla nyt hetkeen. :D Jos jotain hyvää tästä todennäköisestä virtsatietulehduksesta on niin se, että runsaasti juodessa tulee käytyä paljon pissalla ja tässä saa jo hyvää rutiinia siihen opeteltua.  

Nyt seuraavan kerran mulla on polille aika vasta vapun jälkeen, mikä sekin kertoo hyvästä tilanteesta leikkausalueella, kun nyt ei taas tarvitse haavahoitoa siellä pariin viikkoon. Tuolloin ajattelin kysellä vähän tarkemmin aikataulua tuleville korjauksille, kun penistä vielä jonkun ajan päästä nostetaan hieman korkeammalle, kiveksiä siistitään ja häpykummun kohdalta otetaan rasvakudosta pois. Myöhemmin myös on ehkä edessä peniksen pään laserointia, kun siinä olevassa ihosiirteessä kasvaa häiritsevästi tummia karvoja ja niitä tulee myös vähän virtsaputken suulta peniksen päästä. En niitä itsekseni oo uskaltanut siitä nyppiä tai muuten eliminoida, mutta pitänee kysellä tuostakin vielä lisätietoa seuraavalla kerralla, että mikä tuossa olisi järkevin ratkaisu. 

Pääosin olo on nyt aika hyvä ja tuntuu päivä päivältä enemmän siltä, että kyllä tästä kohta on hyvä lähteä takaisin arkeen kiinni ja kesää kohti. On ollut myös mukavaa, kun viimeisten viikkojen aikana oon saanut pitkästä aikaa palautetta blogista ja aktiivisesta kirjoittelusta toipumisen suhteen. Mukava huomata, että lukijoita riittää ja sisältö kiinnostaa! :) 

Kirjoittelenpa myös tähän yhteyteen asepalveluksen tilanteesta asiaa, kun sekin on tässä ajankohtainen taas kerran, kun sain määräyksen saapua kutsuntoihin 25.4. Kävin tällä viikolla terveyskeskuksessa lääkärin tarkastuksessa sitä varten ja hänen kanssaan keskusteltiin, että hän suosittelisi mulle vuoden lykkäystä lisää. 

Tuo asepalvelus on tässä taas mietityttänyt tosi paljon, kun ikääkin alkaa olla jo aika paljon, mutta kuitenkin se asepalveluksen suorittaminen intissä kiinnostaa vähän vieläkin. Tässä on iästä huolimatta kuitenkin sen vuoden loppuun asti aikaa mennä inttiin, kun täytän 30 vuotta eli tässä olisi vielä nelisen vuotta aikaa tuohon. Ajattelinkin nyt tuosta vuoden lykkäyksestä, että tässä on nyt vuosi aikaa kun kaikki leikkaukset on takana ja voi kypsytellä ajatusta siitä, että meneekö suorittamaan sen asepalveluksen vielä vai pyydänkö siihen vapautuksen kokonaan. Tällä hetkellä enemmän on sellainen olo, että miksei sitä vuoden päästä voisikin lähteä inttiin, mutta sen näkee sitten kun tietää millainen tilanne elämässä on vuoden päästä jne. Vähän aina mietityttää se, että siellä muut on suurimmalta osin paljon nuorempia kuin itse, mutta samaan aikaan jotenkin harmittaa jo valmiiksi ajatus siitä, että oon aina sinne inttiin halunnut ja olisi toisaalta tyhmää jättää se käymättä jos sinne kuitenkin haluaa.

Tähän liittyen mulle tuli myös ihan uusi asia vastaan tässä, kun olin hakemassa uutta passia. Sen hakemuksen yhteydessä oli kohta, missä piti valita onko asepalvelus suoritettu vai asia kesken. Kävin tunnistautumassa hakemuksen tekemisen jälkeen vielä poliisiasemalla, kun vanha passi on mennyt jo pari vuotta sitten vanhaksi, ja tuossa yhteydessä virkailijalta sain tiedon, että mulle myönnetään passi nyt vain sen vuoden loppuun saakka, kun täytän 28. Siihen mennessä jos asepalveluksen suhteen asia ei ole ratkennut joko niin, että oon suorittanut sen tai saanut vapautuksen, niin mulle ei kuulemma välttämättä myönnetä uutta passia ennen kun täytän 30 vuotta ja asepalveluksen yläikäraja tulee täyteen. Aina oppii siis uutta. :D 

Tässä on ensimmäisenä naamakuva osastolta korjausleikkauksen jälkeen.

Tältä uusi ihosiirrekohta näytti sairaalassa. Tuo paketti oli jalassa reilun viikon ajan ja toisin kuin alkuperäisen leikkauksen ihosiirrekohta, niin tämä kutisi tosi paljon tuon sidoksen alla.

Tältä näyttää nyt nuo kaikki jalkojen ihosiirrekohdat ja arvet. Uudempi kohta on selvästi punaisempi, mutta siitä sekin vaalenee parantuessaan. Nyt pitää vaan jaksaa rasvailla noita kaikkia ahkerasti, ettei ne pääse kuivumaan tai jää koviksi.

Oon myös päässyt haitelemaan kevättä tässä ulkonakin. Jotenkin hassua kyllä, miten yhtäkkiä on tullut kevät ja kohta on toukokuu. Helmikuun puolivälistä saakka on suurin osa ajasta mennyt sisällä makoillessa, niin ei jotenkin tänä vuonna oo päässyt kokemaan talven loppumista ja kevään alkua kunnolla. Ensi vuonna sitten. :D