Kolme viikkoa leikkauksesta

Nyt on tullut kolme viikkoa leikkauksesta täyteen ja samalla myös reilun viikon ajan oon ollut itsekseen kotona.

Kotiin lähteminen oli ehkä paras lääke tähän mennessä henkiselle jaksamiselle ja fyysisellekin toipumiselle. On ollut ihanaa olla omassa kodissa ja elää omaan tahtiin päiviä. Samalla on ollut hieno huomata, kuinka päivä päivältä oma liikkuminen menee parempaan suuntaan, kun esimerkiksi vaatteet saa puettua helpommin päälle, matalalla olevista kaapeista pääsee ottamaan tavaroita vähän helpommin kumartumalla ja sängylle ja sohvalle pääsee alas ja myös ylös helpommin ja ilman isompia kipuja. Portaissa pääsee myös kulkemaan jo lähes normaalisti, mutta tietysti vielä vähän hitaasti. 

Välillä oma kunto tietty turhauttaa, kun kovasti haluaisi jo pystyä tekemään enemmän asioita kuin mihin kunto riittää. Parempi kuitenkin ottaa rauhakseen ja kokeilla hiljalleen omia rajoja. Kotiutumispäivänä kokeilin ensimmäistä suurta harppausta ja kävin parinsadan metrin päässä apteekissa ja kaupassa ostamassa pienet ostokset. Selvisin reissulta, mutta tuon jälkeen olo oli todella voimaton ja reissu oli selvästi liikaa vielä tuolloin.

Seuraavan kerran lähdin isommin kotoa liikkeelle vajaan viikon jälkeen tuosta, kun pikkusisko käytti mua Prismassa hakemassa isommat ostokset. Tuolta reissulta selvisin huomattavasti paremmin, vaikka kävelyä tulikin enemmän. Kunto oli selvästi mennyt jo parempaan suuntaan.

Viimeisimpänä kokeilin jo itsekseen julkisilla kulkemista ja onnistuinkin tässä tosi hyvin. Pääsin onnistuneesti kulkemaan metron ja ratikan avulla terapiakäynnille ja takaisin kotiin. Matka meni kivuttomasti ja pystyin matkustamaan seisaaltaan molemmissa kulkuvälineissä.

Autossa kulkeminen on sujunut ongelmitta, kun olen istunut sillä sairaalasta saadulla reikätyynyllä. Muuten en oikestaan ole istumista vielä harjoittanutkaan tai oon kyllä kokeillut istumista esimerkiksi keinutuolissa reikätyynyn päällä, mutta toistaiseksi skippaan tuon vielä. Parhaimman asennon saa sohvalla makoillessa tai puoli-istuvassa asennossa ollessa. Sohvalle olenkin tehnyt oman ”pesän” ja asetellut tyynyt oikeisiin asentoihin niin, että ei tarvitse kuin lysähtää hyvään asentoon oleskelemaan. Sohvapöydältä vierestä löytyy kaikki tarvittava seuraavista lääkkeistä kaukossätimeen, pleikkarin ohjaimeen ja puhelimen laturiin. Tässä on ollut hyvä viettää aikaa kotona.

Vaikka olen kotona ollutkin niin oon käynyt polilla haavanhoidossa nyt tähän mennessä neljään kertaan, ja näille käynneille olen kulkenut tähän mennessä taksilla. Polilla käyminen helpottanut omaa stressiä leikkausalueen hoitamisen ja paranemisen suhteen, kun haavojen hoitamisen on tehnyt joku, joka oikeasti osaa asiansa, saa puhdistettua haavat kunnolla ja tietää, jos siellä on jotain ongelmia.

Leikkausalue on muuten lähtenyt hyvin paranemaan, mutta takaa revenneet kivekset on vielä tarkemman hoidon alla. Varsinaisesti kivesten suhteen tilanne ei ole vakava, mutta siellä olevat haavat vaatii vielä enemmän hoitamista. Polilla leikkausalueelta on poistettu huonoa kudosta ja myös hakasia, joita tulee esiin kun turvotus alueella laskee. Samalla huomaa myös, että kiristävä tunne leikkausalueella on helpottanut niiden poistamisen myötä ja liikkuminenkin on helpompaa. 

Hakaset on poistettu myös reisissä ja pakaroissa olevista haavoista. Näitä haavoja ja dreenien ulostulokohtia ja vatsalta otetun siirteen haavaa olen hoitanut kotona rasvailemalla ahkerasti. Osasta haavoista ruvetkin on alkaneet irtoamaan tämän johdosta.

Viimeisimpänä polilla otettiin myös reiden isomman ihosiirteen päällä ollut haavataitos pois kokonaan, koska tuo kohta oli jo niin hyvin parantunut. Nyt sitäkin hoitelen ahkerasti rasvaamalla, ettei kohta pääse kuivumaan. Rasvaamisen ansiosta tästä kohdasta on irronnut runsaasti kuivunutta ihoa irti, mutta tämäkin on vain hyvä merkki, kun iho uusiutuu.

Tähän saakka kivesten takana on pidetty hopeasidosta, mikä hoitaa haavan bakteereja ja auttaa paranemisessa. Hopeasidosta voi pitää vaihtamatta useita päiviä, joten ne ja myös peniksen ympärillä olevat sidokset on vaihdettu uusiin nyt aina tuolla polilla. Kotona olen vaihtanut leikkausalueelle ainoastaan päällimmäiseksi tulevia keittosuolaliinoja ja pyyhkinyt leikkausalueen ympärille kertyvää mönjää taitoksilla aamuin ja illoin tai tarpeen mukaan. Toistaiseksi käytän myös vielä sellaisia Tenan harsomaisia alkkareita, joita oon saanut polilta mukaan. Keittosuolaliinojen lisäksi leikkausalueen vuodon suojana oon alkanut pitämään polilta saamani vinkin mukaisesti miesten inkontinenssisuojaa tuolla takapuolella, koska se suojaa juuri sopivalta alueelta kiveksistä tulevalta vuodolta.

Kivut on pysyneet pääosin hyvin hallinnassa ja kipulääkkeitä otankin säännöllisesti päivittäin. Muutaman päivän aikana on alkanut tulla uudenlaista kipua tuonne kivesten ja nivusten alueelle, kun siellä alkaa ehkä tunto palautua ja näin ollen haavoissa tuntuu vähän kirvelyä ja nipistävää kipua ajoittain. Samoin myös virtsaputkessa on alkanut tuntua epämiellyttävältä ja olo on tavallaan kuin olisi virtsatietulehdus koko ajan. Odotankin sitä hetkeä, kun katetrin saa pois ja tämä olo helpottaa. Nämä kivut tuntuvat pääasiassa seisaaltaan ollessa ja seisaaltaan tulee vielä oltua aika vähän, joten makuulla ollessa ei onneksi kipuja ole riesana.

Vatsakin on toiminut aika normaalisti jo ja pöntöllä istuminen ei tee kipeää ollenkaan. Tähän varmasti vaikuttaa juuri niiden hakasten poistaminen leikkausalueelta.

Hermokipu jalassa ja peniksessä on pääosin helpottanut, mutta vasemmassa jalassa on polvitaipeen kohdalla ja säären edessä polven alapuolella tunnottomat kohdat. Tästä johtuen tuntuu, että varsinkin pitkään paikallaan makoillessa vasemmassa jalassa tuntuu levottomalta ja jalkaa pitää vähän ravistella tunteen pois saamiseksi. Tunnon pitäisi kuitenkin palautua hiljalleen normaaliksi, joten sitä odotellessa.

Leikkausalueella tunto on palautunut kivesten alueelle jonkin verran, mutta peniksessä ei varsinaisesti ole vielä tuntoa. Sidoksia vaihtaessa ja penistä koskiessa tuntuu jännältä sisäreisissä, koska aivot ajattelee koketuksen tuntumaan vielä penikseen otettujen gracilislihaksien vanhalla paikalla. Tuo tunne ei ole varsinaisesti kipua, mutta tuntuu vähän epämiellyttävältä. Tämäkin onneksi ajan kanssa tasoittuu, kun aivot tajua missä mikäkin kosketus pitää tuntua. Penikseenkin toivon mukaan tulee tuntoa vielä ajan kanssa. 

Kotona ollessa on ollut siis hyvä olla, vaikkakin välillä turhauttaa kun kaikkea ei pysty vielä omatoimisesti tekemään tai asioissa kestää vähän kauemmin. 

Kivesten haavanhoidon vuoksi suihkussa käyminen on ollut myös aika vähäistä tai oon käynyt nyt kotona ollessa kerran suihkussa yhtenä aamuna ennen polille lähtöä. Tätä lukuun ottamatta päivittäiset pesut olen hoitanut lavuaarilla, kosteilla liinoilla pyyhkimällä ja hiukset pessyt suihkuttamalla vettä vain hiusten alueelle suihkulla. Tämä ei tavallaan ole haitannut kotona itsekseen ollessa, mutta kyllähän tuo oikeasti suihkussa peseytyminen virkisti oloa huomattavasti. Odotankin nyt sitä, että nuo haavat paranisi sen verran, että niitä uskaltaa itse jo hoitaa paremmin ja siellä ei tarvitsisi pitää noita usean päivän pidettäviä hopeasidoksia ja samalla pääsee sitten useammin ja helpommin käymään suihkussa. 

Kotona päivien rytmi on myös kääntynyt parempaan suuntaan, kun päivisin on muutakin tekemistä kuin nukkua aikansa kuluksi. Päivät oon kuluttanut oikeastaan elokuvia ja sarjoja katsellessa tai pelaamalla. Tämän lisäksi oon jaksanut mukavasti tehdä ruokaa ja leiponut sämpylöitäkin aikani kuluksi. Viimeisimpänä suorituksena sain siivottua kodin ensimmäistä kertaa, vaikka tähän menikin tavallista enemmän aikaa. Paras apuväline kotona ollessa on keittiöpihdit, joilla oon saanut noukittua lattialla olevia tavaroita ongelmitta käsiini. :D

Kuten alussa mainitsin, niin kotiutuminen on ollut paras lääke henkiselle jaksamiselle. Mieliala ja ajatukset ovat tästä huolimatta vaihdelleet tosi paljon suuntaan ja toiseen. Pääasiassa mieli on ihan positiivinen ja koko ajan innostun lisää kuntoutumisesta siitä, kun huomaa pystyvänsä joihinkin asioihin tai joku liike ei enää satu. 

Huonoja hetkiä on kuitenkin ollut myös jonkin verran. Tästä olen puhunut polillakin käydessä ja huonot fiilikset on myös normaaleja näin isossa toipumisessa. Edelleen joskus käy mielessä ajatus siitä, että oliko tämä nyt kaiken tämän kivun ja olon arvoista. Tämä ajatus helpottaa kuitenkin myös sitä mukaa, kun huomaa toipumisen etenemisen ja tietää, että se ns. normaali elämä on lähempänä päivä päivältä. 

Tässä minä kotona.

Reiden takana oleva ihosiirteen kohta. Toisessä reisessä näkyy myös gracilislihaksen siirrosta tullut pieni haava.

Tältä näyttää virtsaputken siirteen haava tällä hetkellä. Haava on vielä aika kova ja kiristää vatsalla, mutta rasvailemalla ja hieromalla tuo tuosta pehmenee ajan kanssa.