Kuulumisia ja seuraavia kuvioita leikkauksien suhteen

Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt pitkä tovi ja paljon on tapahtunut tässä välissä. Viimeksi korjausleikkauksesta oli kulunut reilu kuukausi. Silloin toipuminen oli vielä melko vaiheessa ja itseasiassa jatkui vielä jonkin aikaa tuosta eteenpäin. Vaikka tänne kirjottelu on jäänyt niin oon onneksi tehnyt joitakin muistiinpanoja asioista, joten koitan palata niiden avulla vähän ajassa taaksepäin.

Peniksen juuressa olevat haavat lähti aluksi paranemaan, kun niitä ylimääräisiä tikkejä poistettiin. Haavat ei kuitenkaan menneet kokonaan kiinni ja syynä oli liika karvoitus häiritsemässä haavojen alueella. Kävinkin sitten keväällä muutaman kerran epiloinnissa, missä näitä peniksen juuressa ja myös peniksen kärjessä olevia karvoja laseroitiin pois. Tämän jälkeen haavat lähti jo vähän parempaan suuntaan, mutta eivät siitä huolimatta menneet kokonaan kiinni. 

Kävinkin sitten lisäksi pariin kertaan haavapolilla, missä haavoilta kaavittiin pois arven liikakudosta ja laitettiin hopeaa avuksi. Samalla tuolla käydessä sain yhden käynnin yhteydessä lähetteen peniksen tatuointiin, kun puolet siitä oli vaaleampaa ihoa ihosiirteen vuoksi.

Haavat oli peniksen juuressa kaikkiaan auki heinäkuulle saakka. Lopulta ne meni umpeen, kun muistin itse niistä raaputtaa kudoksen pintaa rikki. En tiedä oliko ehkä paras vaihtoehto hoitaa tuota omin avuin, mutta sillä ainakin haavat sai kiinni viimein. 

Nyt tuohon peniksen juureen ja itseasiassa myös kärkeen on kasvanut kasvoja melko paljon takaisin ja keväällä laseroinnissa käydessä puhuttiin, että pitää niitä sitten laseroida vielä lisää sieltä peniksen juuresta varsinkin, jos lisää korjausleikkauksia vielä on tulossa. Ja uusi korjausleikkaus on itseasiassa tulossa, joten laserointiakin on edessä.

Heinäkuulla aloin kyselemään korjausleikkauksen jälkitarkastuksen ja tatuointiajan perään, kun mitään ei ollut Hussista kuulunut. Asialla ei varsinaisesti ollut kiire muuten, mutta sain kesällä ajatuksen siitä, että pitäiskö mun sittenkin käydä intti vielä kun iän puolesta on mahdollista ja leikkaukset alkaa olla takana. Erityisesti mua kiinnostaisi taistelukameramiehen palvelustehtävä, joka olisi haettavissa heinäkuun saapumiserässä. Tästä syystä aloin kysellä Hussista loppujen aikojen ja toimenpiteiden perään, että olisi heinäkuuhun 2026 mennessä hommat lopulta paketissa. 

Sainkin sitten ajan tatuointiin syyskuun alkuun ja lokakuun alkuun ajan lääkärin tarkastukselle. 

Tatutointi tehtiin Hussissa puistosairaalassa ns. tavallisella poliklinikkakäynnissä. Sairaalassa on siis oma tatuoija, joka tekee esim. rintasyöpäpotilalaille nännejä jne. Tatuointi meni melko kivuttomasti, kun ei peniksessä ole sillä tavalla tuntoa. Ainoastaan se tuntui sisäreisissä, mistä siitä gracilislihaksesta on käännetty haarakkeet peniksen sisälle. Kipu siis jotenkin heijastui sinne sisäreisiin ja tatuoinnin jälkeen jalat oli itseasiassa jotenkin kireän tuntuiset muutaman päivän. Tatuoinnissa peniksestä puolet eli ihosiirrekohta väritettiin vastaamaan samaa väriä kuin sen juuressa on. Tuo toimenpide kesti noin pari tuntia ja tatuointia pitää vielä jatkaa myöhemmin, kun loppua kohden iho ei enää imenyt väriä sisään, kun sitä oli väritetty jo niin laajalta alueelta. Peniksen kärki jätettiin myös vielä värittämättä, kun siitä pitää laseroida karvoja vähän vielä lisää.

Tatuoinnin parantumisessa ei ollut mitään sen ihmeempiä. Tuossa mentiin hyvin samanlaisilla ohjeilla kuin minkä tahansa muunkin tatuoinnin kanssa, mutta alkuun siihen laitettiin pääle rasvataitoksia ja kuivia taitoksia. Lähinnä siksi nuo, että tatuoinnista ei irronnut väriä housuihin ja rasvataitoksen avulla kuiva taitos ei tarttunut tatuointiin kiinni. Alkuun penis oli parin päivän ajan melko turpea ja käytin siinä sidosten paikallaan pitämiseksi tubicrippiä. Sitten tatuointia rasvailtiin niin pitkään, että iho oli parantunut kunnolla. Kokonaisuudessaan tähän paranemiseen meni aikaa vajaa pari viikkoa ja sen aikana kuivaa ihoa irtosi tatuoidulta alueelta jonkin verran. Tatuoinnin väri on haalentunut vähän ajan kuluessa, mutta se on ihan normaalia. Tatuointi tehtiin alun alkaenkin vähän tummempana tästä syystä, että väri haalenee vähän tatuoinnin parantuessa. 

Lääkärin tarkastus oli sitten lokakuun alussa. Siellä käytiin perusjuttuja läpi, että tyhjeneekö virtsarakko kunnolla ja onko virtsaamisessa ollut ongelmia, onko ollut kipuja ja miten muuten elämä sujuu peniksen kanssa. Tuossa tuli puheeksi myös se, että onko peniksen kanssa onnistunut yhdyntä kortsun kanssa tai jollain muulla tuella. Tuossa on vielä vähän harjottelemista, joten lääkäri laittoi mulle lähetteen asiaan perehtyneelle seksuaalineuvojalle niin siellä vitten voidaan perehtyä aiheeseen vähän paremmin ja miettiä asiaan ratkaisuja. Ostin kesällä sellaisen silikonisen erektiotuen, mutta sen käytössä on vähän ollut ongelmia tai lähinnä se tai kortsu on vähän hankala laittaa paikoilleen. Erogeeniset alueet on hiljalleen oppinut löytämään paremmin eli sen puoleen asiat on kyllä hyvällä mallilla.

Lääkäri katseli myös sitten vielä leikkausaluetta läpi ja tultiin siihen tulokseen, että toinenkin korjausleikkaus on vielä tehtävä. Muuten ei siis ole ongelmia ja oon itsekin tosi tyytyväinen leikkaustulokseen, mutta penis on edelleen vähän alhaalla ja erityisesti kivekset on jotenkin epämääräisen muotoiset. Kivekset on myös tosi alhaalla ja esim. pyöräillessä tai salilla haara-asennossa istuessa ne menee vähän jotenkin turhan paljon pakaroiden alle ja tuntuu epämukavalta. Leikkauksessa korjaillaan siis vähän penistä korkeammalle, otetaan häpykumpua matalammaksi ja muotoillaan kiveksiä paremmiksi. Pääsin nyt leikkausjonoon ja kerroin, että mulle voi nopeallakin aikataululla taas tarjota peruutusaikoja jos sellaisia tulee, mutta leikkaus tulee olemaan sitten taas joskus kevään puolella. 

Lääkärin tarkastuksen jälkeen kävin vielä sairaalalla kuvauksessa, missä peniksestä otettiin kuvat ja lyhyet videot, missä näkyy se liike mikä lihaksien ansiosta siinä on. Annoin myös suostumuksen kuvien ja videoiden käyttämiseen esimerkkimateriaaleissa.

Koska leikkaus on vielä siis tulossa niin ainakin nyt tällä erää laitoin ajatuksen intin käymisestä jälleen sivuun. Tilannetta voi katsoa sitten myöhemmin vielä, mutta luulisin ettei toipuminen sinne heinäkuun alkuun mennessä ole siinä vaiheessa et inttiin lähteminen olisi järkevää. Joka tapauksessa siis vaikka mulla onkin jo vapautus intistä niin selvittelin asiaa nyt kesällä sen verran, että vapautuksen jälkeenkin sinne voi vielä hakeutua ja se vaatii lääkärin todistuksen muuttuneesta terveydentilasta. Todistus sitten vain toimitettaisiin aluetoimistoon ja siellä tekevät päätöksen palveluskelpoisuudesta. En nyt kokonaan vielä hautaa ajatusta tai ymmärtääkseni inttiin voisi vielä mennä sen vuoden aikana kun täyttää 30 vuotta, joten on tässä muutama vuosi vielä aikaa jäljellä.

Muuten elämä rullaa siis oikein mukavasti ja kuten mainittua, pyöräilykin on onnistunut jälleen. Tämä vaati kyllä vähän satulan päivittämistä tai juuri kivesten takia vanha satula tuntui tosi epämukavalta ja itseasiassa ensimmäisen pyöräilyn jälkeen kivesten alta hankautui vähän ihoakin. Lopulta sopiva satula löytyi, kun vanhassa satulassa oli sopivasti pieni kuoppa keskellä. Senkin kanssa ja ekasta kerrasta oppineena oon myös laittanut kivesten alle vähän rasvaa ennen pyöräilyä niin eivät hankaa sitten niin pahasti. Kivekset saa myös asetella ennen satulaan istumista tai niitä pitää vähän nostaa eteenpäin, että homma onnistuu. Tähän toivottavasti tulee sitten apua uuden korjausleikkauksen myötä. 

Oon myös alkanut käymään salilla kesällä ja sen myötä oon huomannut, että erityisesti jaloissa oleviin lihaskipuihin tai jäykkyyteen on tullut apua. Erityisesti sisäreidet siis ovat ajoittain kireät ja niihin on tullut herkästi kramppeja. En tiedä onko ajan kuluminen syynä vai onko salista ollut apua myös siihen, että joka tapauksessa tunto säärissä on myös palautunut tosi hyvin.

Muuten mitä tulee yleisesti ottaen prosessiin ja muutoksiin kehossa niin oon nyt viimeisen vuoden aikana alkunut kipuilemaan kaljuuntumisen kanssa. Mulla oli pidemmät hiukset muutaman vuoden ajan ja leikkasin ne lyhyeksi alkuvuodesta 2024 ennen tuota isompaa leikkausta. Syynä oli oikeastaan se, että ajattelin et on helmpompi pidemmällä sairauslomajaksolla lyhyiden hiusten kanssa kun suihkuun pääseminen oli mitä oli, mutta leikkasin ne lyhyeksi myös sen takia kun olin huomannut kaljuuntumista hiuksia nyttyralla jatkuvasti pitämisen seuraksena. Nyt sitten tänä kesänä halusin leikata hiukset ihan lyhyeksi siiliksi ja sen myötä kaljuuntuminen paljastui oikein kunnolla. Olin aiemmin ajatellut, että lähinnä vain kaljuunnun hiusrajasta, mutta tosiasiassa kaljuuntumista on ihan koko päälaen alueella. 

Jossain vaiheessa oon käyttänyt sitä Rogaine-suihketta kaljuuntumiseen ja siitä onkin ollut vähän apua, mutta nyt tuntuu ettei sekään enää pure tähän tilanteeseen. Ehkä sitten joskus edessä on hiustensiirto, mutta toistaiseksi koita selvitä tästä pitämällä hiuksia päältä pidempinä ja se peittää tuota kaljuuntumista ihan hyvin onneksi.

Mutta nyt jäädään odottelemaan siis seksuaalineuvontaa, laserointia ja sitten leikkausta. Tatuoinnin jatkosta en itseasiassa vielä tiedä, mutta sen varmaan ehtii leikkauksen jälkeenkin sitten.

Aloitetaan kuvalliset kuulimiset tässä tekoäly-haasteella, jonka itsekin tein. Eli pyysin Google Geminiä tekemään kuvan itsestäni nykyään ja lapsena niin, että halaan itseäni lapsena kuvassa. Lopputulos on jotenkin todella suloinen prosessi huomioon ottaen, vaikka kasvojen piirteissä onkin vahva tekoäly havaittavissa :D

Seuraavaksi mennään kuviin kaljuuntumisesta. Tämä kuva kesältä Ruotsin roadtripiltä, ja tässä näkyy hiusten kaljuuntuminen erityisesti etualalta.

Ja sitten kuva samaiselta reissulta, missä näkyy kaljuuntuminen päälaen koko alueelta. Tämä kuva oli ehkä se järkyttävä herätys siihen, että kuinka pahasti se kaljuuntuminen tosiaankin on edennyt.

Sitten vielä päivitystä myös ihosiirrealueista reidessä. Tässä valossa ne näkyy vähän selvemmin kuin ns. luonnon valossa. Ovat siis haalistuneet tosi paljon ja niitä tuskin huomaa edes karvojen seasta.