Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin tekemään asian eteen oikeesti jotain. Eihän tässä ole kun muutama vuosi jo mietitty ja pohdittu.
Viime viikolla sitten laitoin sähköpostia Setan Transtukipisteestä löytämääni osoitteeseen. Kerroin sähköpostissa vähän taustojani ja kyselin, onko alaikäisenä mahdollista lähteä vaihtamaan sukupuoltaan ja muuta aiheeseen liittyvää. Vastaus sähköpostiin tuli yllättävän nopeasti, koska netissä luki, että vastauksessa voi mennä muutamia viikkoja. Vastaus tuli näin:
Hei, Olet siis jo todella pitkään miettinyt asiaa. Kuulostat varmalta.
Kyllä transsukupuolisuutta voi lähteä jo alaikäisenä selvittämään. Silloin pitää hakeutua lääkärin lähetteellä (vaikka koululääkäri?) nuorten trans-työryhmään eli nuorisopsykiatrian erityisyksikköön, joita on Tampereella TAYSin EVA ja Helsingissä HYKS:in nuorisopsykiatriassa. Lähete pyydetään transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Iso prosessi ja kestää pidempään sen arvion teko ennen kuin hoito voisi alkaa. Yli vuosi on varmasti vain keskustelua ja vanhempiakin pyydetään sinne keskustelemaan. Kyllä vanhemmat yleensä sitten kypsyy siinä siihen, kun saavat tietoa ja joutuvat asiaa kohtaamaan ja miettimään.
Samaan aikaan kannattaa käydä tukiryhmässä, jos ei ole trans-kavereita.
Miltä kuulostaa? Olisiko sinua varten?
Koko viikonlopun odotin maanantaita ja mietin, mitä pitäis sanoo kun terkkarille kun menen sinne sen huoneeseen. Stressasin yllättän paljon tuota asiaa ja siksi en maanantaita edeltävänä yönä nukkunut kovin hyvin.
Maanantaina aamulla menin sitten normaalisti kouluun ja kaksi ensimmäistä tuntia mietin samaa kun viikonloppunakin, mitä siis sanoisin terkkarille. Sitten klo 10.30 loppui toinen tunti ja silloin alkoi myös terkkarin vapaa vastaanotto. Heti kun sieltä tunnilta pääsin niin lähdin koulun pihan poikki terkkarille. Siinä ovella sitten vielä ajattelin, että ei tuu mitään ja että mitä mä sille sanon ja olin kääntymässä pois. Sitten jotenkin vaan sain itteeni niskasta kiinni ja menin siihen raollaan olleelle ovelle ja koputin.
Terkkari kyseli heti et mikä asia mulla on ja kysyin vaan silleen että onks koululääkäri miten tavattavissa, et pystyykö terkkarin kautta varaan sille ajan ilman vanhempien lupaa. Sitten kun ton olin sanonu niin se pyys mut sinne huoneeseen sisälle. Siinä se sitte kyseli silleen et onks mulla joku sairaus vai mistä syystä mä sen koululääkärin haluu nähä. Siinä vaiheessa mun kädet tärisi ihan kamalasti ja sain sitte sanottua kumminki, et haluun lähetteen transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Terkkari kuunteli vähän outona ja sano vaan et aika rohkee oon ku uskallan tulla näin henkilökohtasesta asiasta puhuun yksinäni. Siinä sitten juttelin hetken aikaa sen terkkarin kans ja se varas mulle toukokuulle ajan koululääkärille.
Vihdoin sain tän asian eteenpäin ja toivon et ei nyt tuu mitään mutkia matkaan.Tästä se siis lähtee toivottavasti!
Viime viikolla sitten laitoin sähköpostia Setan Transtukipisteestä löytämääni osoitteeseen. Kerroin sähköpostissa vähän taustojani ja kyselin, onko alaikäisenä mahdollista lähteä vaihtamaan sukupuoltaan ja muuta aiheeseen liittyvää. Vastaus sähköpostiin tuli yllättävän nopeasti, koska netissä luki, että vastauksessa voi mennä muutamia viikkoja. Vastaus tuli näin:
Hei, Olet siis jo todella pitkään miettinyt asiaa. Kuulostat varmalta.
Kyllä transsukupuolisuutta voi lähteä jo alaikäisenä selvittämään. Silloin pitää hakeutua lääkärin lähetteellä (vaikka koululääkäri?) nuorten trans-työryhmään eli nuorisopsykiatrian erityisyksikköön, joita on Tampereella TAYSin EVA ja Helsingissä HYKS:in nuorisopsykiatriassa. Lähete pyydetään transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Iso prosessi ja kestää pidempään sen arvion teko ennen kuin hoito voisi alkaa. Yli vuosi on varmasti vain keskustelua ja vanhempiakin pyydetään sinne keskustelemaan. Kyllä vanhemmat yleensä sitten kypsyy siinä siihen, kun saavat tietoa ja joutuvat asiaa kohtaamaan ja miettimään.
Samaan aikaan kannattaa käydä tukiryhmässä, jos ei ole trans-kavereita.
Miltä kuulostaa? Olisiko sinua varten?
Vastaus tuli siis perjantaina. Olin odottanut sitä tosi paljon ja kun sähköposti sitten tuli, niin reaktioni oli sen mukainen. Siinä vaiheessa kun tuon luin, niin en tiennyt pitäiskö itkee vai nauraa. Päätin samantien, että maanantaina menen koulussa terkkarille kyselemään koululääkärille aikaa. Koko viikonlopun odotin maanantaita ja mietin, mitä pitäis sanoo kun terkkarille kun menen sinne sen huoneeseen. Stressasin yllättän paljon tuota asiaa ja siksi en maanantaita edeltävänä yönä nukkunut kovin hyvin.
Maanantaina aamulla menin sitten normaalisti kouluun ja kaksi ensimmäistä tuntia mietin samaa kun viikonloppunakin, mitä siis sanoisin terkkarille. Sitten klo 10.30 loppui toinen tunti ja silloin alkoi myös terkkarin vapaa vastaanotto. Heti kun sieltä tunnilta pääsin niin lähdin koulun pihan poikki terkkarille. Siinä ovella sitten vielä ajattelin, että ei tuu mitään ja että mitä mä sille sanon ja olin kääntymässä pois. Sitten jotenkin vaan sain itteeni niskasta kiinni ja menin siihen raollaan olleelle ovelle ja koputin.
Terkkari kyseli heti et mikä asia mulla on ja kysyin vaan silleen että onks koululääkäri miten tavattavissa, et pystyykö terkkarin kautta varaan sille ajan ilman vanhempien lupaa. Sitten kun ton olin sanonu niin se pyys mut sinne huoneeseen sisälle. Siinä se sitte kyseli silleen et onks mulla joku sairaus vai mistä syystä mä sen koululääkärin haluu nähä. Siinä vaiheessa mun kädet tärisi ihan kamalasti ja sain sitte sanottua kumminki, et haluun lähetteen transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Terkkari kuunteli vähän outona ja sano vaan et aika rohkee oon ku uskallan tulla näin henkilökohtasesta asiasta puhuun yksinäni. Siinä sitten juttelin hetken aikaa sen terkkarin kans ja se varas mulle toukokuulle ajan koululääkärille.
Vihdoin sain tän asian eteenpäin ja toivon et ei nyt tuu mitään mutkia matkaan.Tästä se siis lähtee toivottavasti!
Kommentit
Lähetä kommentti