Kirje, binderi ja ajatuksia

Nyt aattelin tylsän perjantain kunniaks kirjotella vähän ajatuksia ja jotain mitä on pitäny kirjotella mut on jostai syystä jääny...

Ensinnäkin, piti jo kesällä kirjottaa tänne sellasesta kirjeestä minkä sain yllättäen. Muistaakseni heinäkuun alkupuolella tulin yks päivä töistä kotiin ja isosisko sanoi et olin saanu postia. Sisko ei suostunu kertoon kuka lähettäjä oli vaik se sen kuulemma tiesi, koska tämä lähettäjä oli siskolta mun osotetta aiemmin kysyny facebookissa. Siinä vaihees mietin et kukahan mulle ihan kirjeen haluu lähettää. Ku nykypäivänä voi helposti laittaa viestiä tai vaikka soittaa. Kun sitten kirjeen avasin ja näin lähettäjän, niin tajusin heti että siinä kirjeessä on varmaan jotain tärkeetä ja sellasta asiaa, mikä kerrotaan kirjottamalla kirje.
Kun luin sitten kirjeen niin menin aika sanattomaks. Kukaan ei koskaan oo lähettäny mulle mitään sellasta, missä lukee tollasia asioita. Kirjottaja kertoi kirjeessä siitä kuinka jo tutustuessaan muhun tajus sen, että oon pohjimmiltani mies. Olen saanut kirjoittajan arvostamaan jotain asiaa, mitä vastaan hän on aiemmin ollut jyrkästi. Hän kertoi arvostavansa mua juuri tälläsenä kun oon. Hän oli löytänyt mun blogin ja toivotti onnea prosessiin ja kertoi olevansa ylpeä.
Mulla meni pitkään, ennen kun osasin vastata kirjeeseen. Menin aika sanattomaks kaikesta siitä mitä siinä luki ja mietin että miten tollaseen vastataan. Vastasin sitten vähän ajan kuluttua jo kirjeeseen. Sanoin vastauksessa lähettäjälle, että mulla on sellanen kansio missä säilytän kaikkia prosessiin liittyviä tärkeitä papereita. Se kirje kuuluu myös sinne. Ja siellä se on edelleen. Oon muutaman kerran lukenu kirjeen uudestaan ja aina siitä tulee yhtä hyvä mieli kun silloin, kun luin sen ekaa kertaa.
Ja jos kyseinen kirjeen lähettäjä luet tätä tekstiä, kiitos vielä.

Toinen asia, mistä piti vielä kirjotella on se binderi. Sain sen siis jo heinäkuun puolivälissä, mutta ne kuvat siitä on jääny vaikka sain puhelimenkin jo vähä aikaa sitten takasin. Binderi on ollut käytössä tosi hyvä ja ei oo mun mielestä ainakaan kauheesti löystyny ja tissejä ei pahemmin erota edelleenkään binderin kanssa. Ainoo asia minkä miinuksena huomasin alussa, oli se että binderin alareuna rullautu silleen ärsyttävästi ja sitä piti kokoajan olla suoristelemassa. Nyt vähän enemmän ku oon tota binderiä käyttäny, niin ei oo ollu enää tota ongelmaa.
Siinä kauansitten jo luvattu kuva kyseisestä binderistä!
Lopuks vielä vähän ajatuksia diagnoosin jälkeen ja sellasta. 
Silloin kun sain diagnoosin, niin laitoin ekaa kertaa facebookkiin tilapäivityksen prosessiin liittyen. Uskon että monet facebookin kaverit on kyllä saattanu tajuta mun profiilikuvista yms., että mitä on meneillään. Ja niin pieni asia kun tykkäykset facebookin tilassa tuntu helvetin hienolta! Tästä tilasta tykkäs jotkut sellaset sukulaiset tai vaan tutut, että olin jotenki kuvitellu että ne tyyliin poistais vaan kavereista tollasen päivityksen jälkeen. Eihän tykkäis yhessä facebookin tilassa kerro mitään suhtautumisesta prosessiin, mut ainakin ne on lukenu sen tilan ja kavereitakaan en oo ainakaan huomannu menettäneeni.
Tän tilan lisäks jotkut on tullu ihan kasvotusten onnittelemaan ja toivottanu onnea ja kertonu että oon rohkea ja kertonu olevansa ylpeitä. Kiitokset siis kaikille näillekkin vielä! 
Niinkun jo ehkä siinä tekstissä missä diagnoosin saamisesta kerroin, niin edelleen mulla on tosi helpottunu olo. Nyt kun puoltoista viikkoo sitten diagnoosin sain, niin oon huomannu et oon nukkunu paremmin ja en oo ihan niin pahalla päällä kokoajan.. :D

Mutta, ei enempää tälläerää ja loppuun vielä uusin koulukuva, joka tuli maanantaina! Taas oon vähän muuttunu ja ehkä ens syksynä vielä isompi muutos kun nyt vuoden aikana on ollu :)



Kommentit

  1. Go, Sipe! :)) Tuli muuten mieleen, että ois kiva lukee siitä, miten opo ja opet on tähän sun prosessiin suhtautuneet. Jos se siis on sellanen aihe, minkä koet mieleiseksi kirjoittaa. Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muute sellane eihe, mistä oon meinannu et voisin kirjotella kunha on aikaa! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puolentoista vuoden hiljaiselon päätös

Phalloplastian esikäynti ja ajatuksia tulevasta

Neljä viikkoa leikkauksesta