Kuulumisien päivittelyä
Tällä viikolla havahduin siihen et en oo kirjotellu tänne ku kesäkuun lopulla viimeks. Toisaalta ei oo oikeen ollu mitään prosessiin liittyvää kirjoteltavaa, kun ei tuosta leikkauksen ekasta vaiheesta oo mitään Taysista kuulunu. Mun on monesti pitäny peräänkuulutella sinne et mikä homma mut toisaalta ei mulla tässä oo mihinkään kiire edelleenkään.
Ettei tää blogi ihan hiljasuudessa ois kokoajan niin aattelin kirjotella vähän kuulumisia täältä Oulusta tänne.
Alotin tuon medianomikoulun siis elokuussa ja tähän asti koulu on ollu tosi kivaa ja meillä on tosi hyvä porukka koulussa! Tarkalleen ottaen opiskelen journalismia ja pääasiassa tää alkusyksy on ollu journalistiseen viestintään perehtymistä ja tekstien kirjottelua. Kirjottaminen ei oo mikään mun lempparihomma mut kyllä tääkin on ollu tosi mielenkiintosta. Ens syksynä meillä on eessä radiotoimittajakurssi niin sitä ootan kyllä eniten, koska sinne radioalalle mulla on ajatuksena pyrkiä tästä joskus sit lähtemään.
En oo tuolla koulussa luokkalaisille tai koululla muillekkaan lähteny salaileen tätä mun prosessia ja taustoja ja porukka on ottanu kaiken tosi hyvin. Mun oli pakko päästä jo ekalla kouluviikolla avautumaan osalle meijän luokkalaisille aiheesta ja sen avautumisen jälkeen oon itekki osannu olla rennompi ku ei oo tarvinnu salailla mitään tai oo tarvinnu miettiä et kerronko juttuja siitä ku pienenä oon hengaillu mekko päällä ja kattellu prinsessaleffoja...
Tuo kulttuuriala missä opiskelen nii on muutenki aika pitkälti kaikkia sateenkaaren värejä et meen tuolla joukossa mukana täydellisesti! Oon myös käyny opolla ja meijän tutoropettajan luona puhumassa tästä prosessista ja siitä, että mulla tulee tässä nyt vielä näitä leikkauksia. Kattellaan opiskeluja sit ku tiiän milloin on ja mitä on nii sitä mukaa et saan tehä ainaki jotain pientä, vaikka olisinkin sairaslomalla hetkiä.
Tänne Ouluun oon muutenki sopeutunu aika hyvin, vaikka vähän tuo välimatka perheeseen ja kavereihin onki pitkä. Kaiken kanssa onneks oppii elämään ja ei tuo 5-6 tunnin bussimatka nyt loppujen lopuks niin paha oo, ainakin kerkee kuunteleen kaikki lempibiisit Spotifysta eikä tarvi valikoida muutamia parhaita :)
Kyllä on pakko myöstää, että ku tulin tänne elokuussa viikko ennen ku koulu alko ja en tuntenu ketää ja joka paikkaan piti suunnistaa mapsin avulla nii olin vähän hukassa ja koti-ikävä iski päin näköö urakalla. Nyt pikkuhiljaa ku paikat alkaa olla tuttuja ja tuntee ihmisiä niin kyllä täällä viihtyy! Alunperin suunnittelin et oisin voinu ens keväänä hakee siirtohaulla pääkaupunkiseudulle opiskelemaan täältä ku tää pohjoinen sijainti oli jotenki niin hirvittävä, mut tällä hetkellä musta tuntuu et emmä täältä taida mihinkään pois hakee, on täällä sen verran kivaa ja koulussa porukka on niin kivaa et ei täältä mihinkään malta lähtee! Uraa kerkee rakentaan sit valmistumisen jälkeen muuallaki vielä.
Muistin tässä kirjotellessa et mulla tulee tässä kuussa myös kolme vuotta testoilla täyteen! Aika on menny kyllä ihan sika nopeesti. Mitään muutosjuttuja en nyt jaksa alkaa tarkemmin kirjotteleen ku ei mulla oikeestaan mitään erityistä kirjoteltavaa ole. Yhtä karvanen oon ku enneki ja parta kasvaa ehkä pikkuhiljaa vaan paremmin eikä oo sellasia epämääräsiä teinipojan ekoja haituvia vaan enää.
Toivon mukaan tuosta leikkauksesta alkaa tässä pikkuhiljaa jotain kuulumaan, mutta sitä ootellessa! Silloin sit viimestään kirjottelen taas lisää.
Ettei tää blogi ihan hiljasuudessa ois kokoajan niin aattelin kirjotella vähän kuulumisia täältä Oulusta tänne.
Alotin tuon medianomikoulun siis elokuussa ja tähän asti koulu on ollu tosi kivaa ja meillä on tosi hyvä porukka koulussa! Tarkalleen ottaen opiskelen journalismia ja pääasiassa tää alkusyksy on ollu journalistiseen viestintään perehtymistä ja tekstien kirjottelua. Kirjottaminen ei oo mikään mun lempparihomma mut kyllä tääkin on ollu tosi mielenkiintosta. Ens syksynä meillä on eessä radiotoimittajakurssi niin sitä ootan kyllä eniten, koska sinne radioalalle mulla on ajatuksena pyrkiä tästä joskus sit lähtemään.
En oo tuolla koulussa luokkalaisille tai koululla muillekkaan lähteny salaileen tätä mun prosessia ja taustoja ja porukka on ottanu kaiken tosi hyvin. Mun oli pakko päästä jo ekalla kouluviikolla avautumaan osalle meijän luokkalaisille aiheesta ja sen avautumisen jälkeen oon itekki osannu olla rennompi ku ei oo tarvinnu salailla mitään tai oo tarvinnu miettiä et kerronko juttuja siitä ku pienenä oon hengaillu mekko päällä ja kattellu prinsessaleffoja...
Tuo kulttuuriala missä opiskelen nii on muutenki aika pitkälti kaikkia sateenkaaren värejä et meen tuolla joukossa mukana täydellisesti! Oon myös käyny opolla ja meijän tutoropettajan luona puhumassa tästä prosessista ja siitä, että mulla tulee tässä nyt vielä näitä leikkauksia. Kattellaan opiskeluja sit ku tiiän milloin on ja mitä on nii sitä mukaa et saan tehä ainaki jotain pientä, vaikka olisinkin sairaslomalla hetkiä.
Tänne Ouluun oon muutenki sopeutunu aika hyvin, vaikka vähän tuo välimatka perheeseen ja kavereihin onki pitkä. Kaiken kanssa onneks oppii elämään ja ei tuo 5-6 tunnin bussimatka nyt loppujen lopuks niin paha oo, ainakin kerkee kuunteleen kaikki lempibiisit Spotifysta eikä tarvi valikoida muutamia parhaita :)
Kyllä on pakko myöstää, että ku tulin tänne elokuussa viikko ennen ku koulu alko ja en tuntenu ketää ja joka paikkaan piti suunnistaa mapsin avulla nii olin vähän hukassa ja koti-ikävä iski päin näköö urakalla. Nyt pikkuhiljaa ku paikat alkaa olla tuttuja ja tuntee ihmisiä niin kyllä täällä viihtyy! Alunperin suunnittelin et oisin voinu ens keväänä hakee siirtohaulla pääkaupunkiseudulle opiskelemaan täältä ku tää pohjoinen sijainti oli jotenki niin hirvittävä, mut tällä hetkellä musta tuntuu et emmä täältä taida mihinkään pois hakee, on täällä sen verran kivaa ja koulussa porukka on niin kivaa et ei täältä mihinkään malta lähtee! Uraa kerkee rakentaan sit valmistumisen jälkeen muuallaki vielä.
Muistin tässä kirjotellessa et mulla tulee tässä kuussa myös kolme vuotta testoilla täyteen! Aika on menny kyllä ihan sika nopeesti. Mitään muutosjuttuja en nyt jaksa alkaa tarkemmin kirjotteleen ku ei mulla oikeestaan mitään erityistä kirjoteltavaa ole. Yhtä karvanen oon ku enneki ja parta kasvaa ehkä pikkuhiljaa vaan paremmin eikä oo sellasia epämääräsiä teinipojan ekoja haituvia vaan enää.
Toivon mukaan tuosta leikkauksesta alkaa tässä pikkuhiljaa jotain kuulumaan, mutta sitä ootellessa! Silloin sit viimestään kirjottelen taas lisää.
Kommentit
Lähetä kommentti