Puolentoista vuoden hiljaiselon päätös

Tässä on nyt vierähtänyt aikaa tuhottoman kauan siitä, kun viimeksi olen täällä blogissa elon merkkejä näyttänyt. Edellinen kirjoittelu on näköjään tapahtunut oikeasti n. puolitoista vuotta sitten silloin, kun kävin phalloplastian esikäynnissä Hussissa Helsingissä. Vaikka aikaa on kulunut niin prosessi ei suinkaan ole edennyt tuosta minnekään. Kiitos tästä kuuluu suurimmalta osin koronalle ja toisaalta myös sille, että elämän muut aikataulut ja asiat on pitänyt laittaa prosessin edelle sen muuttuneen etenemisaikataulun vuoksi. 

Tässä hiljaiselon aikana on kyllä ollut itsellä tosi huono omatunto siitä, millaiseen roikkumatilaan oon tän blogin jättänyt. Viimeksi tänään sain kiitoksia blogin olemassaolosta, joten ehkä nyt viimein olikin oikeasti korkea aika antaa tännekin elon merkkejä. Oon tässä oikeesti pohtinyt jossain vaiheessa myös sitä, että oman kirjoittelun vähentymisen vuoksi voisin poistaa koko blogin. Pitää kuitenkin koittaa aina muistuttaa mieleen se, että tästä voi joku muu saada maailman tärkeintä apua ja tietoa. Se tuntuu kovin kaukaiselta nyt, mutta itsekin silloin kymmenisen vuotta sitten olin siinä pisteessä, että sain avun vastaavasta blogista. Tätä tietoa ei kuitenkaan ole liikaa tarjolla ja niin, että joku kertoo näin suoraan prosessiin liittyvistä asioista. 

Sekin on ehkä ihan inhimillistä, että tällainen hiljaiselo voi jossain vaiheessa vaan tapahtua, jos prosesin suhteen ei tapahdu mitään. On kuitenkin häkellyttävää tietää, että teitä lukijoita on siellä toisessa päässä edelleen. Kiitos teille siitä! Jotenkin on hienoa kuulla teistä, koska kaikesta tästä on itselle tullut ehkä vähän kaukaista. 

Tämä blogiin kirjoittelu on ollut mielessä kyllä monet kerrat, mutta nyt viimein sain oikeasti tämän aikaiseksi ja muistin (muistutuksen avulla). Mennäänkin nyt sitten asiaan ja seuraavaksi vähän kuulumisia tästä puolentoista vuoden ajalta:

Lähdetään liikkeelle keväästä 2021, kun vielä odottelin yhteydenottoa leikkaukseen liittyen, kun phalloplastian esikäynnillä syksyllä yhteydenottoa ja leikkausta lupailtiin tuonne loppukeväälle 2021. Huhtikuussa sain kuitenkin työtarjouksen sijaisuuteen omalta alalta touko-elokuuksi, joten otin tässä vaiheessa itse yhteyttä Hussiin, että tuleeko leikkausta vai ei. Piti tuossa vaiheessa tietää se, että kannattaako tässä ottaa mitään sijaisuutta vastaan jos on heti jäämässä pois. Tuo työ oli myös muualla täältä Oulusta, joten se vaati hieman muitakin järjestelyjä toteutuakseen niin tuollainen epätietoisuus leikkauksesta alkoi käydä hermoille. Hussista sitten kerrottiin, että tuskin tulee nyt kevääksi ja menee loppukesälle uusi mahdollinen yhteydenotto ja ajankohta leikkaukselle. Sovittiin sitten siis vaan, että palataan asiaan loppukesällä. Minä otin työn vastaan ja se oli hyvä veto tuohon kohtaan.

Kesän ehdin sitten elellä normaalia elämää ja oikeastaan unohdin koko mahdollisesti lähenevän leikkauksen. Valmistauduin kohti viimeistä opintovuotta ja ehdin kesän aikana buukata aiheen opinnäytetyölle, mikä oli tarkoitus aloittaa sitten heti opintojen jatkumisen aikaan. Elokuussa muistaakseni sitten Hussista soitteli hoitaja, että nyt leikkausjonot ovat ehkä siinä vaiheessa, että leikkaus voidaan saada ajoitettua syksylle. Mitään varmuutta ei tuossakaan vaiheessa siitä ollut, joten sanoinkin suoraan hoitajalle, että palataan asiaan keväällä 2022 kun opinnot on paketissa. 

Mun korkekouluopinnot oli suunniteltu alusta saakka niin, että kesken voin käydä leikkaukset läpi ilman valmistumisen viivästymistä. Tuossa kohtaa oli pakko tehdä tällainen ratkaisu, koska viimeisen vuoden pakolliset opinnot sijoittuivat tuonne syksylle ja ne oli pakko hoitaa siinä pois alta. Muuten olisi valmistuminen venynyt ja se ei ole ollut itselle vaihtoehto. Jotenkin myös samalla oli sellainen väsymys ja kyllästyminen leikkauksen aikataulujen muuttumiseen ja olin myös ehtinyt kuopata ajatukset siitä, että olisi mitenkään mahdollista lähteä sinne inttiin valmistumisen jälkeen suoraan. Päätin siis rauhottaa loput opinnoista niin, että ei tarvitse miettiä ja stressata leikkauksia ja niiden sijoittelua tai sairaslomia opintojen keskelle. 

Nyt sitten eletään kevättä 2022 ja odottelen Hussista yhteydenottoa nyt tässä ihan hetkenä minä hyvänsä. Sovittiin siis, että sieltä ollaan yhteydessä nyt touko-kesäkuussa leikkauksen tiimoilta. 

Nyt on myös opinnot tutkintohakemusta vaille paketissa, joten sen puoleen leikkaus on tervetullut elämään hyvinkin. Tässä on myös hyvä tilanne sen puoleen, että vuoden alusta saakka olen oon ollut myös töissä tässä opintojen ohella ja hommat jatkuu vielä valmistumisen jälkeenkin. Ei tarvitse jäädä siis pyörittelemään peukaloita ja odottelemaan vain leikkausta nyt valmistumisen jälkeen. Se leikkaus tulee kun tulee, nyt sillä ei oikeastaan ole itselle enää väliä milloin se on. Kunhan tietty nyt mahdollisimman pian olisi pois alta niin ehkä vielä joku päivä voi sitten alkaa elää sellaista elämää, että ei pidä miettiä kaikkia elämän suunnitelmia sen mukaan, että joku iso leikkaus tai sairasloma on tiedossa kohta tai joskus.

Tuossa aiemmin mainitsinkin siitä, että olen haudannut nyt ne haaveet inttiin lähtemisestä suoraan valmistumisen jälkeen. Sinne olisi pitänyt alkuperäisen suunnitelman mukaan nyt siis lähteä, jos leikkaukset olisi menneet myös alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tässä vaiheessa oli ajatus siis, että olisin ehtinyt jo toipua genitaalialueen leikkauksista ja olisin sen puolesta valmis lähtemään inttiin.

Itseasiassa tällä viikolla maanantaina kävin jälleen kutsunnoissa ja siellä keskusteltiin tästä, että mitä tuon intin kanssa ylipäätään pitäisi tehdä. Toisaalta on olo, että eiköhän se sen käyminen ole omalta osalta taputeltu kun ikääkin alkaa olla jo ja muu elämä ympärillä. Olisi toisaalta hassua lähteä siis parhaimmillaan vuodeksi inttiin tästä. Samaan aikaan harmittaa ja ärsyttää, että tässä on mennyt nyt näin kauan aikaa, koska halua samaan aikaan inttiin lähtemiseen on edelleen. Sainkin nyt sitten äkkiseltään laskettuna ehkä kolmatta kertaa lykkäystä tämän kanssa. 

Inttiin palataan taas kutsuntojen merkeissä keväällä 2024 ja sovittiin, että silloin sitten tehdään lopullinen päätös siitä, että otanko vaan vapautuksen koko hommasta. Tässä on nyt sitten kaksi vuotta aikaa saada leikkausasiat etenemään ja muutenkin pohtia ehkä vielä asiaa. Ajattelin nyt lähinnä ehkä niin, että jos leikkauksien puolesta inttiin lähteminen olisi ok tuolloin kahden vuoden päästä ja muukin elämä antaa periksi niin sama kai se olisi vielä sitten lähteä. Tuo on kuitenkin ollut niin iso haave koko ajan, että voi jäädä sitten harmittamaan jos skippaa silloin vielä kun olisi ehkä muuten mahdollista. 

Kiteytyksenä tästä puolentoista vuoden hiljaiselon ajalta siis, että kaikki on hyvin ja oikeastaan suurin syy hiljenemiselle täällä on se, että ei vaan ole ollut mitään kerrottavaa prosessista. Samaan aikaan oon ehkä huomannut eläneeni sellaista elämää, että prosessi ei ole läheskään joka päivä tai edes joka viikko mielessä. Vaikka leikkauksien suhteen asiat on vielä kesken, on ehkä kuitenkin tullut sellainen ajatus myös omasta kehosta, että tässä on nyt hyvä olla toistaiseksi. 

Muuten jos kuulumisia sitten kiteyttää niin opinnot on tosiaan nyt oikeastaan paketissa, vuoden loppuun jatkuu työt ainakin Oulussa ja kotona on kaikki hyvin tyttöystävän ja kissan kanssa. Oulussa siis edelleen ja sitä ei tiedä minne tästä elämä vierähtää tulevaisuudessa. 

Tulevaisuudessa toivottavasti tännekin on enemmän asiaa kerrottavana, joten pysytään kuulolla!

ps. Tässä meikästä kuvakin päivittelyn kunniaksi. Tukka on kasvanut, parta tuuheutunut ja muut karvat rehottaa ennallaan! (joskus sitä niitäkin toivoi niin kovasti, mutta nyt voisin osan ryijystä kyllä luovuttaa pois)