Because this is all I want

Kuten otsikosta jo voi lukee, niin sain siis hormonipolilta kirjeen vähän aikaa sitte. Sinne on nyt sitten aika tiistaina 20.10. ja ootan sitä aika paljo! Ei pitäs laittaa mitää kauheita odotuksia tolle ekalle käynnille vielä kuiteskaan, koska veikkaan et se on vaan sellanen käynti et tilanne kartotetaan yms. Samana päivänä on sitten ton hormonipolin vastaanoton jälkeen heti EVA:ssa joku käynti myös, mut sen tarkotusta en ihan oo älynny... Ihan ettei tää jää pelkästään tuosta hormonipolin ajasta infoomiseks, niin voisin vähän kirjotella koulusta ja opettajien suhtautumisesta ja sellasesta, kun sitä aihetta mulle ehdotettiin! Joskus viime syksynä, kun lukion alotin, niin taisin jo jotain koulusta kirjotella, mut kirjotellaas ny vähä lisää. Koulussa lukion alusta lähtien oon siis ollut Sipe vaikka se virallisesti mun nimi onkin ollu vasta huhtikuun alusta. Opettajat ainakin viime vuonna tiesi kaikki tästä mun prosessista, mut tästä lukuvuodesta en oo varma et onko uudet opettajat ...

Nyt aattelin tylsän perjantain kunniaks kirjotella vähän ajatuksia ja jotain mitä on pitäny kirjotella mut on jostai syystä jääny... Ensinnäkin, piti jo kesällä kirjottaa tänne sellasesta kirjeestä minkä sain yllättäen. Muistaakseni heinäkuun alkupuolella tulin yks päivä töistä kotiin ja isosisko sanoi et olin saanu postia. Sisko ei suostunu kertoon kuka lähettäjä oli vaik se sen kuulemma tiesi, koska tämä lähettäjä oli siskolta mun osotetta aiemmin kysyny facebookissa. Siinä vaihees mietin et kukahan mulle ihan kirjeen haluu lähettää. Ku nykypäivänä voi helposti laittaa viestiä tai vaikka soittaa. Kun sitten kirjeen avasin ja näin lähettäjän, niin tajusin heti että siinä kirjeessä on varmaan jotain tärkeetä ja sellasta asiaa, mikä kerrotaan kirjottamalla kirje. Kun luin sitten kirjeen niin menin aika sanattomaks. Kukaan ei koskaan oo lähettäny mulle mitään sellasta, missä lukee tollasia asioita. Kirjottaja kertoi kirjeessä siitä kuinka jo tutustuessaan muhun tajus sen, että oon ...

Tänään eli 19.8. mulla oli viimeinen vastaanotto tässä tutkimusvaiheessa Taysissa. Tälle viimeiselle käynnille menin äiten kans ja tää viimenen käynti oli siis yhteenveto vuoden transtutkimuksesta ja sain tietää dignoosini... joka oli myönteinen! Eli täytän siis transsukupuolisuuden dignoosin kriteerit! Käynti kesti tänään vaan puolisentuntia ja puhuttiin siitä, mitä nyt sitten tapahtuu. Voin nyt siis vaihtaa ihan miehen nimen itselleni jos haluan ja nyt on mahdollista hakeutua hormonihoitoihin. Nimen piden näillä näkymin 'Sipenä' tästäkin eteenpäin ja hormonipoliklinikalle laitettiin lähete menemmään! En koe mitään syytä pitkittää hormonihoitoihin hakeutumista, vaikka hormonihoidot vois alottaa nyt sit myöhemminkin, koska tuolla transsukupuolisuuden diagnoosilla oon oikeutettu niihin tästä edespäin aina. En tiiä selitinkö ton asian ny kuin sekavasti mut kai pointin tajuaa! :D Nyt kun lähete hormonipoliklinikalle on laitettu, niin menee 2-3 kuukautta siihen, kun siellä alkaa ...

Tänään eli 29.7. oli viimeinen lääkärin vastaanotto ja nyt oli siis viimeinen käynti tutkimusvaiheessa ennen itse dignoosin saamista! Tämä viimeinen vastaanotto oli pääosin tietojen päivitystä ja kuulumisten kyselyä vielä ennen dignoosin saamista. Ekaa kertaa mulla oli tänään ihan kivaa tän lääkärin vastaanotolla! Vastaanotolla ei ollut niin kireä ilmapiiri kun aiemmilla kerroilla ja lääkäri itse oli paljon mukavempi kun aiemmin, eikä tentannut olemattomista asioista liikaa. Kuulumisten kyselyn ja tietojen päivittämisen jälkeen lääkärin kans vielä juteltiin kaikkee siitä, miten mun elämä voi muuttua jos saan sitten seuraavalla käynnillä sen transsukupuolisuuden diagnoosin. Lopuksi kerrattiin vähän taas sitä, että mitä hoitoja yms. sitten voidaan oikeen alottaa transsukupuolisuuden diagnoosin saamisen jälkeen ja lääkäri muistutteli edelleen sitä, että psosessi on monen vuoden juttu ja ei tuu oleen helppoa.. Nyt on enää alle kuukaus siihen, että on se viimeinen käynti ja mahdollinen tr...

Pienen kesän hiljaiselon jälkeen aattelin kirjotella tälläsestä jokakesän riesasta.. Eli siis nyt ei oo kyl kauheen kuuma kesä ollutkaan, mutta viimekesältä on kyllä kirjaimellisesti selkärangassa muistissa mitä tulee siitä kun on kamalat helteet ja urheilurintsikoita muutamat päällekkäin... toisinsanoen seurauksena niskojen kohdalta nahka rullautuu irti ja selkä on saatanan kipeenä. Tänä kesänä niskat ja selkä ei oo ollu kovien helteiden ansiosta vielä kauheen kovilla, mutta kun nyt oon noin kuukauden ollut kesätöissä pesemässä ikkunoita, niin alkaa pikkuhiljaa olkapäät oleen sen näköset. Aamupäivisin töissä menee vielä ihan kivasti, mutta sit kun alkaa kello läheneen sitä kolmea kun työt loppuu, niin niskat alkaa kyllä oleen jo aika pitkälti puhki työpäivältä. Sitten kun pääsee kotiin niin melkeinpä ekana kävelen omaan huoneeseen ja otan ne urheilurintsikat helvettiin... Tänään pyysin pikkusiskoa kuvaan vähän mun niskoja työpäivän jälkeen ja kun ite katoin kuvaa mun selkäpuolel...

Aloin tylsyydessäni tutkiin lompakkooni ja löysin sieltä tarrakuvia seiskaluokalta viime syksyyn asti eli lukion ekan luokan kuvaan asti! Huomasin niitä vertaillessa et oon muuttunu tosi paljo kolmen, tai no kohta neljän vuoden aikana, koska viimesimmänkin kuvan ottamishetkestä oon muuttunu ulkonäöltäni huomattavasti.. :,D Ihan sen takia et tännekkin vähän useemmin kirjottelisin, niin aattelin jakaa tän kolmen vuoden muutoksen tänne :D Loppuun vielä nyt äsken otettu kuva mun pärstästä niin näkyy se nyt viimesimmänkin tarrakuvan jälkeen muuttuminen!

Muutaman päivän viiveellä kirjottelen nyt viimesimmästä tutkimuskäynnistä Taysissa, joka oli 28.5. Tällä käynnillä mulla oli ensin tunnin tapaaminen ylilääkärin kans, jonka tapasin ekaa kertaa. Tässä tapaamisessa puhuttiin suurinpiirtein samoja asioita, kun lääkärin ja sairaanhoitajankin kans. Eli siis ylilääkäri kyseli kaikkee musta ja miten koen sukupuoleni yms. Tästä tapaamisesta jäi kauheen epävarma olo sen suhteen, että saanko nyt sitten elokuulla millasen diagnoosin. Kuuluu tietenki varmaan ylilääkärin työn kuvaan olla sellanen jämäkkä ja kyseenalaistava jollain tapaa, mut mulle jäi sellanen olo et tää tyyppi vähätteli koko juttua ja kyseenalaiti kaiken mitä sille sanoin... Ylilääkärin tapaamisen jälkeen oli tunnin tapaaminen sairaanhoitajan kans taas sitten. Aluks puhuttiin tosta ylilääkärin tapaamisesta ja mun ajatuksista siitä. Sairaanhoitajalle kun sanoin tosta että jäi vähän huono maku ylilääkäristä niin se sano että se on ihan normaalia ja et ei kannata jäädä sitä murehti...