Because this is all I want

Lueskelin tossa aikasempia kirjotuksiani ja tuli mieleen sitä usein kysyttyjä juttuja -postausta lukiessa sellanen asia, mikä tavallaan menee sen postauksen kategoriaan. Siinä postauksen alussa mainitsen siitä kuinka joillakin on kauhee kynnys tulla jutteleen mulle tästä prosessista ja kysellä jos haluu tietää jotai. Kavereista läheisimmät nyt nykyään jo puhuu ihan avoimesti mun kans prosessista ja kyselee melkeen mistä vaan asiaan liittyvästä suoraan, mut jotku sellaset vähemmän läheiset kaverit kyselee tai uskaltaa puhua mun kans aika paljon silleen, jos ne on mun kans kahestaan. Mutta mun tän kirjotuksen pääasia on avautua hauskasta asiasta, mitä oon huomannu nyt tässä puolen vuoden aikana! Lukion alun jälkeen oon nyt ollu kaksissa lukiobileissä ja uutena vuotena olin kans sellasissa vähän normi kotibileitä isommissa bailuissa. Tälläsissä on aina sellasia ihmisiä, jotka tietää mut jostain ja on sellasia ns. hyvän päivän tuttuja, joista jotku on eksyny tätä mun blogiaki jotain kau...

Nyt on vähä jääny tää tänne kirjottelu, mut siis olin 7. päivä viimestä kertaa psykologin vastaanotolla! Tällä kertaa tehtiin enää yhteenveto aiemmilla käynneilla käydyistä asioista ja testeistä. Aiemmilla kerroilla tehdyt testit tuntu aina niitä tehdessä lapselliselta pelleilyltä suoraan sanottuna ja en olis uskonu et niillä saa ihmisen luonteesta ja ajatusmaailmasta mitään pätevää selville. Mut olin väärässä! Vaik noi käynnit psykologilla on ollu mun mielestä turhia, niin silti oli kiva kuunnella, kun tää psykologi kerto nyt viimesellä kerralla eri testien pohjalta et millanen ihminen oon. Ja vielä ihan oikeita piirteitä musta se oli saanu niillä testeillänsä selville ja oli tavallaan huvittavaa kuunnella kun se kerto niitä tuloksia! Pääasia kummiskin oli tällä viimesellä käynnillä, että mulla ei todettu olevan mitään häikkää korvien välissä, josta tää sukupuoli asia johtuis! Ihan normaaliks ja täysjärkiseks psykologi mut luokitteli! Tästä edespäin tää tutkimusvaihe jatkuu muutam...

Viimeks kävin tutkimuksis viime keskiviikkona eli 12.11. Aluks kävin b-kromosomi laboratoriokokees. Sen tarkotuksena on tutkia Kliinisten löydösten perusteella herännyt epäily kromosomipoikkeavuudesta. Eli toisinsanoen katotaan onko mulla miehen vai naisen kromosomisto. Todennäkösesti naisen, mutta toi pitää kaikesta huolimatta tutkia. Tulokset ei kummiskaa vaikuta jatkoo ajatellen, eli periaattees vähän mun mielestä turha juttu. Tulosten perusteella sit vaan tiietään mitä hormonihoitoja yms. voidaan alottaa hetken päästä. Ton laboratoriakokeen jälkeen menin kaheks tunniks psykologin vastaanotolle. Siel tehtiin kaikkia aika naurettavanki olosia testejä ja juteltiin kaikkee. Psykologi on onneks sellanen rento ja hauska vanha mies ja ei siel tylsää ainakaa ollu! Lopuks sitten sovittiin uus käynti tammikuulle ja silloin se psykologi tekee yhteenvedon näistä parista käynnistä. Sen jälkeen sitte kai saatetaan alkaa kattoon prosessin eteenpäin viemistä! Tän käynnin jälkeen ei ollu enää ni...

Vähä meni taas aikaa et sain aikaseks kirjottaa tänne! Eli siis toinen TAYSissa oli 24.9. Siellä oli sellanen "koko päivän" tutkimuskäynti eli siis oltiin äiten kanssa siellä n. yheksästä yhteen. Ensiks tavattiin tutkimuksessa kokoajan tästäedespäin läsnäoleva nuorisopsykologi ja lääkäri. Sitte lähin yksinäni sen lääkärin kans jutteleen ja äite jäi psykologin ja sairaanhoitajan juttusille siks ajaks. Lääkärin kans puhuttiin kaikkee mun elämästä ja se kyseli kaikkee aika yksityiskohtasestikin... Tavallaan oli ahdistavaa sellanen "tenttaus", mut työtähän se vaan teki ja täytyy noitten tuolla aika paljo kysellä ja tietää kaikkee, et mulle osataan tän tutkimuksen jälkeen diagnoosi prosessin suhteen tehä. Tältä lääkäriltä jäi vähän sellanen "peloteltu" olo koko prosessia kohtaan, mut ei tää nyt yhen lääkärin mielipiteisiin kaadu! Juttelin puol kahteentoista asti sen lääkärin kans ja sit käytiin sairaanhoitajan kans syömässä. Kaheltatoista sit menin sen ps...

Aattelin nyt ajankuluks vastailla tällee yleisesti muutamiin sellasiin asoihi, joita jotku kyselee/kyseenalaistaa aika usein, jos vaan uskaltaa kysellä multa. Oon huomannu et joillaki ihmisil on kauhee kynnys tulla kysyyn multa tähän prosessiin liittyvis asiois vaik oon sanonu aika monille et ei mua haittaa yhtää vaik kysyis asiasta iha mitä vaa. Enemmä mua ärsyttää jos aletaan kyseleen joiltai mun kavereilt tms. ku ei mulle itelle osata puhuu.  Ensinnäki, moni on multa kysellykki tätä joskus. Eli siis et miks mun pitää korjata sukupuoli mieheks ja et eiks mulle riitä et pukeuden ku jätkät ja oon muutenki ku pojat. Nää kyselijät on aina ollu ihan normaalisti omassa sukupuolessaan onnellisia ihmisiä. Mä en vaan oo onnellinen mun tän hetkisen sukupuolen kans. Ihan jos kysymyksen mukasesti vastaa, nii ei se riitä, et oon vaan ku poika. Mulla on tytön nimi ja sosiaalitunnus, ja en tykkää et mua kutsutaan mun tytön nimellä. Aina ku mua sanotaan mun oikeella nimellä, niin se nimi ...

Aiemmin kerroin et olis ensimmäinen käynti transtutkimukseen 14.8. mut suunnitelmiin tuli muutos, koska lukiolla oli ykkösille orjapäivää varten huutokauppa, johon hakusin osallistua. Siirrettiin siis käyntiä 19. päivään. Silloin siis lähettiin äiten kans aamulla autolla kohti Nokiaa.(koska nuorten transtyöryhmä toimii Pitkäniemen sairaalas) Matkalla juteltii mun nimen vaihtamisesta Sipeks.Jälkeenäi ku oon miettiny nii Sipe nimenä olis vähä liian lempinimen olonen, mut mul on onneks aikaa ny miettii tota nimi asiaa viel. Takasin aiheeseen, eli siis Pitkäniemes mentiin Eva-yksikön aulaan venaan, et sairaanhoitaja tulis hakeen meijät vastaanotolle. Venattiin korkeintaan 15 minuuttia ja päästiin sitte jo sinne huoneeseen. Vastaanotolla puhuttiin kaikkee mun menneisyydestä ja et mitä prosessi pitää sisällään yms. Eka oltiin reilu tunti äiten kans siellä juttelemas ja sit äite meni aulaan oottan, kun puhuin vajaan tunnin sairaanhoitajan kans kahestaan. Nyt siis käyn tuolla transtutkimuks...

Tänään oli ehkä mahtavin päivä pitkään aikaan! Pitkän odotuksen jälkeen sain sen kirjeen TAYSista. Maanantaina äite laitto viestiä mulle, että kirje tuli ja et haluunko avata sen ite. Tietty halusin avata ite ton kirjeen, eli se meinas sitä, että jouduin venaamaan tähän päivään asti sitä kirjettä. Koko eilisen venasin koko ajan vaan et saan sen kirjeen! Tänään sitte oli tän riparin vierailuilta. (oon siis isosena täällä) Äite ei ite päässy tänne, niin sain tutun mukana sen kirjeen tänne. Heti kun sen kirjeen sain käsiini niin lähin samantien avaan sen isosten huoneeseen. Ei siel ollu mitää muuta siinä kirjees, kun et koska on se aika ekalle käynnille nuorten trans-työryhmän vastaanotolle, mut silti oon vaan niin ilonen! Piristi päivää täydellisesti vaan se et sain varman päivän ja kellonajan tietoon tolle ekalle käynnille. Nyt varmaan lopun kesää ootan vaan et on 14.8. ja pääsen eka kertaa tonne vastaanotolle! Aika mahtava fiilis tällä hetkellä!