Because this is all I want

Tänään eli 29.7. oli viimeinen lääkärin vastaanotto ja nyt oli siis viimeinen käynti tutkimusvaiheessa ennen itse dignoosin saamista! Tämä viimeinen vastaanotto oli pääosin tietojen päivitystä ja kuulumisten kyselyä vielä ennen dignoosin saamista. Ekaa kertaa mulla oli tänään ihan kivaa tän lääkärin vastaanotolla! Vastaanotolla ei ollut niin kireä ilmapiiri kun aiemmilla kerroilla ja lääkäri itse oli paljon mukavempi kun aiemmin, eikä tentannut olemattomista asioista liikaa. Kuulumisten kyselyn ja tietojen päivittämisen jälkeen lääkärin kans vielä juteltiin kaikkee siitä, miten mun elämä voi muuttua jos saan sitten seuraavalla käynnillä sen transsukupuolisuuden diagnoosin. Lopuksi kerrattiin vähän taas sitä, että mitä hoitoja yms. sitten voidaan oikeen alottaa transsukupuolisuuden diagnoosin saamisen jälkeen ja lääkäri muistutteli edelleen sitä, että psosessi on monen vuoden juttu ja ei tuu oleen helppoa.. Nyt on enää alle kuukaus siihen, että on se viimeinen käynti ja mahdollinen tr...

Pienen kesän hiljaiselon jälkeen aattelin kirjotella tälläsestä jokakesän riesasta.. Eli siis nyt ei oo kyl kauheen kuuma kesä ollutkaan, mutta viimekesältä on kyllä kirjaimellisesti selkärangassa muistissa mitä tulee siitä kun on kamalat helteet ja urheilurintsikoita muutamat päällekkäin... toisinsanoen seurauksena niskojen kohdalta nahka rullautuu irti ja selkä on saatanan kipeenä. Tänä kesänä niskat ja selkä ei oo ollu kovien helteiden ansiosta vielä kauheen kovilla, mutta kun nyt oon noin kuukauden ollut kesätöissä pesemässä ikkunoita, niin alkaa pikkuhiljaa olkapäät oleen sen näköset. Aamupäivisin töissä menee vielä ihan kivasti, mutta sit kun alkaa kello läheneen sitä kolmea kun työt loppuu, niin niskat alkaa kyllä oleen jo aika pitkälti puhki työpäivältä. Sitten kun pääsee kotiin niin melkeinpä ekana kävelen omaan huoneeseen ja otan ne urheilurintsikat helvettiin... Tänään pyysin pikkusiskoa kuvaan vähän mun niskoja työpäivän jälkeen ja kun ite katoin kuvaa mun selkäpuolel...

Aloin tylsyydessäni tutkiin lompakkooni ja löysin sieltä tarrakuvia seiskaluokalta viime syksyyn asti eli lukion ekan luokan kuvaan asti! Huomasin niitä vertaillessa et oon muuttunu tosi paljo kolmen, tai no kohta neljän vuoden aikana, koska viimesimmänkin kuvan ottamishetkestä oon muuttunu ulkonäöltäni huomattavasti.. :,D Ihan sen takia et tännekkin vähän useemmin kirjottelisin, niin aattelin jakaa tän kolmen vuoden muutoksen tänne :D Loppuun vielä nyt äsken otettu kuva mun pärstästä niin näkyy se nyt viimesimmänkin tarrakuvan jälkeen muuttuminen!

Muutaman päivän viiveellä kirjottelen nyt viimesimmästä tutkimuskäynnistä Taysissa, joka oli 28.5. Tällä käynnillä mulla oli ensin tunnin tapaaminen ylilääkärin kans, jonka tapasin ekaa kertaa. Tässä tapaamisessa puhuttiin suurinpiirtein samoja asioita, kun lääkärin ja sairaanhoitajankin kans. Eli siis ylilääkäri kyseli kaikkee musta ja miten koen sukupuoleni yms. Tästä tapaamisesta jäi kauheen epävarma olo sen suhteen, että saanko nyt sitten elokuulla millasen diagnoosin. Kuuluu tietenki varmaan ylilääkärin työn kuvaan olla sellanen jämäkkä ja kyseenalaistava jollain tapaa, mut mulle jäi sellanen olo et tää tyyppi vähätteli koko juttua ja kyseenalaiti kaiken mitä sille sanoin... Ylilääkärin tapaamisen jälkeen oli tunnin tapaaminen sairaanhoitajan kans taas sitten. Aluks puhuttiin tosta ylilääkärin tapaamisesta ja mun ajatuksista siitä. Sairaanhoitajalle kun sanoin tosta että jäi vähän huono maku ylilääkäristä niin se sano että se on ihan normaalia ja et ei kannata jäädä sitä murehti...

Eilen siis oli Taysissa vastaanotto ja siellä tapasin ensin lääkärin ja sitte sairaanhoitajan erikseen. Lääkärin kans tuntu se keskustelu olevan melkeen sama kun silloin, ku oli tän lääkärin ensimmäinen tapaaminen. Puhuttiin melkeen samat asiat kun silloin ja se kyseli kaikkee ihan niinku en ois jo aikasemmin silloin kertonu sille asioistani. Ehkä sillä on joku tarkotus miks se samoja asioita kyselee.. Lopuks tehtiin muutama vähän outo lomake ja sit lähin ootteleen et pääsin sairaanhoitajan tapaamiseen. Sairaanhoitajan tapaaminen meni sit paremmin, koska tää sairaanhoitaja ensinnäki on mukavampi tyyppi kun toi lääkäri. Sairaanhoitajan kans täytettiin muutama lomake kans, joissa kyseltiin kaikkee esim. itseeni tyytyväisyydestä  ja sellasii. Sit lopuks sairaanhoitaja kerto viel miten toi tutkimusvaihe jatkuu tästä eteenpäin. Tässä keväällä on siis vielä vissiin kaks tän  sairaanhoitajan vastaanottoo ja ylilääkärin tapaaminen ja itse diagnoosi transsukupuolisuudesta tehdään e...

Tajusin tossa, että tulee vuos siitä, kun menin terkkarille puhumaan lähetteestä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Vuosi menny tosi nopeesti ja on täs tapahtunukki aika paljon edistystä, vaik välillä tuntuukin et asiat ei etene. Ei välttämättä ulkopuolisen näkökulmasta niin paljoo oo mitään muutosta välttämättä, mut ite huomaan tosi paljon edistystä. Tän vuoden aikana musta on ehkä tullu rohkeempi ja avoimempi. Uskallan olla helpommin oma itteni tälläsenä kun oon nyt. Oon myös muuttunu vuodes ulkonäöllisesti jonkuverran. Siinä ensin meitsi vuos sitten ja toinen kuva musta nyt! Tässä ei oo nyt sen tammikuun jälkeen ollu käyntejä Taysissa, mutta 1. päivä on se seuraava käynti, jossa tapaan sairaanhoitajan ja lääkärin. En sit tiä mitä siel tapahtuu, mut toivon et pikkuhiljaa alettais sitä itse diagnoosia suunnitteleen. Perjantaina laitettiin äidin kans postiin hakemus etunimen muutoksesta, joka siis vaihtuu Sipeksi ainakin nyt toistaiseks. Nimen vai...

Lueskelin tossa aikasempia kirjotuksiani ja tuli mieleen sitä usein kysyttyjä juttuja -postausta lukiessa sellanen asia, mikä tavallaan menee sen postauksen kategoriaan. Siinä postauksen alussa mainitsen siitä kuinka joillakin on kauhee kynnys tulla jutteleen mulle tästä prosessista ja kysellä jos haluu tietää jotai. Kavereista läheisimmät nyt nykyään jo puhuu ihan avoimesti mun kans prosessista ja kyselee melkeen mistä vaan asiaan liittyvästä suoraan, mut jotku sellaset vähemmän läheiset kaverit kyselee tai uskaltaa puhua mun kans aika paljon silleen, jos ne on mun kans kahestaan. Mutta mun tän kirjotuksen pääasia on avautua hauskasta asiasta, mitä oon huomannu nyt tässä puolen vuoden aikana! Lukion alun jälkeen oon nyt ollu kaksissa lukiobileissä ja uutena vuotena olin kans sellasissa vähän normi kotibileitä isommissa bailuissa. Tälläsissä on aina sellasia ihmisiä, jotka tietää mut jostain ja on sellasia ns. hyvän päivän tuttuja, joista jotku on eksyny tätä mun blogiaki jotain kau...