Because this is all I want

tänään eli 25.10. tulee ensimmäinen vuosi testoilla täyteen ja pakko sanoo, et tää vuos on menny tosi nopeesti! Viimeks kirjottelin testoista tarkemmin 8 kuukauden kohdalla ja siitä tähän päivään tultaessa muutoksia on tullut huomattavasti. Suurimmat muutokset ovat tulleet tässä viimeisten noin kahden kuukauden aikana, kun testot vaihtui siitä Tostran geelivalmisteesta Nebido injektioksi. Tässä oon nyt kerennyt yhden pistoksen Nebidoa ottamaan ja seuraavalle piikille pitää varmaan parin viikon sisään mennä. Tän viikon perjantaina tuleekin siitä ekasta pistoksesta se 8 viikkoa, joka oli ohjeessa minimiaika pistoksien välille. Alkuun voisin myös kertoa hieman siitä ekasta pistoksesta, kun en siitä oo mitään vielä muistaakseni kirjotellu. Ekan pistoksen sain siis syyskuun alussa ja otin sen paikallisessa terveyskeskuksessa, vaikka äitekin olis sen voinut kotona sairaanhoitajana pistää. Päätettiin kuiteskin että on turvallisempaa laittaa ainakin ensimmäiset pistokset tk:ssa, koska koton...

Eilen oli siis lääkärille vastaanotto Evassa. Tapasin vastaanotolla jo tutkimusjaksossa mukana olleen lääkärin, jonka oon tavannut viimeks silloin, kun sen diagnoosin transsukupuolisuudesta sain reilu vuosi sitten. Alussa kun lääkäri tuli mut eilen aulasta vastaanotolle hakemaan, oli hänen mukanaan nuori lääkäriopiskelija mies. Multa kysyttiin onko ok jos tämä opiskelija olisi vastaanotolla ja mulla ei ollut sitä mitään vastaan! Vastaanotolla sitten puhuttiin kuulumiset eli kerroin pääasiassa samat jutut kun sairaanhoitajankin vastaanotolla reilu kuukausi sitten. Kuulumisten puhumisen jälkeen lääkäri kehui tilannettani, sillä hänen mielestään oon hyvällä vakaalla pohjalla ja elämä näyttää rullaavan hyvin ja sekin on hyvä asia, että mulla ei oo niin sanotusti kiire mihinkään tässä prosessissakaan. Lopuksi se nuori lääkäriopiskelija sai esittää parit kysymykset mulle kans ja lopuksi sain häneltäkin kehuja siitä, kuinka vakaalta tyypiltä vaikutan! Lopuksi lääkäri kertoi, että nyt sit...

Tänään oli puolen vuoden tauon jälkeen taas käynti hormonipolille ja samalla myös kävin Evassa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Aamusta ensimmäisenä ajelin Pitkäniemeen Evaan, missä ovella sairaanhoitaja tulikin jo vastaan ja pääsin sinne vastaanotolle ilman oottelua. Aluks puhuttiin kuulumisia ja kaikkee miten mulla nyt on mennyt testojen kanssa ja ylipäätään. Siinä juttelun ohella tuli puheeks myös seuraava prosessin vaihe, eli niin sanottu second opinion, joka käytännössä meinaa sen mulle vuos sitten asetetun transsukupuolisuuden diagnoosin vahvistamista. Tää vahvistaminen tapahtuu siis siten, että myös toinen psykiatri, tosin Helsingissä HYKSissä, toteaa saman kun mulle TAYSissa psykiatri on todennut silloin vuos sitten eli siis sen diagnoosin F64.0 transsukupuolisuudesta. Tuohon second opinioniin vaaditaan siitä ekasta diagnoosin saamisesta n. vuoden kestänyt "tosielämänvaihe", jonka aikana oon nyt ne hormonihoidot alottanu ja alkanu niin sanotusti tosissaan elämä...

Nyt pääsenki jo loppuun tän, mitä oli enne transsukupuolisuuden diagnosointutkimuksiin hakeutumista. Nyt siis vielä vähän siitä ajalta, kun olin yläasteella. Ala-asteen lopulla olin jo alkanut käyttää paljon niitä löysiä vaatteita eikä mulla nähnyt päällä koskaan mitään ns. tyttöjen vaatteita. Seiskaluokan alussa mun pukeutumistyyli koostuikin aina hupparista, collegehousuista, tennareista ja piposta, joka oli mulla lähes aina päässä. Pipolla sain pidettyä piilossa mun hiukset, jotka oli kuitenkin lähes lapaluiden alapuolelle ulottuvat. Muut tytöt oli jo alkanut meikkaamaan edellisenä kesänä, mut ite muistan kun kokeilin joskus meikata ja se ripsari vaan sattu silmiin. Muistaakseni parina päivänä taisin kouluun tulla jotain ripsaria silmissä, mut muistan myös et silloin niinä päivinä mulla oli jotenki epämukava ja vieras olo sen meikin kanssa. Tässä angstikuvassa kiteytettynä se mun pukeutumistyyli yläasteen alussa Seiskan keväällä mulle sitten tapahtu jotain, mistä en oo t...

Elikkäs nyt voisin jatkaa tosta, mihin edellisessä kirjotuksessa jäin. Kun siis menin kouluun, mulla oli kaverit pääasiassa tyttöjä. Leikittiin niin sanotusti tyttöjen leikkejä ja samalla luokalla olleet pojat leikki keskenään niitä poikien leikkejä. Välillä salaa muistan haaveilleeni siitä, että oisin voinu siellä poikien mukana sotia puukepeillä ja rakennella majoja koulun pihalla olleessa rinteessä. Muistan kyllä, että tytötkin pääsi tuohon leikkiin mukaan, mutta tyttöjä ei päästetty sotimaan vaan tytöt olivat siellä majoissa periaatteella "naisen paikka on kotona". Ekan luokan lopulla äidin ehdotuksesta mulle leikattiin lyhyet hiukset, koska mulla on niin paksut hiukset, että ne lyhyet oli helpot. Itse en olis halunnut välttmättä niitä lyhyitä hiuksia, koska halusin koittaa olla tyttömäinen niinkun muutkin mun ikäset tytöt. Noista lyhyistä hiuksista halusinkin sitten nopeesti et ne kasvais takasin, koska niistä seurauksena oli se, että mua luultiin pojaks moneenkin...

Tossa muutama viikko sitte yks kaveri laitto viestiä haluaisinko kirjottaa sen blogiin pienen kirjotuksen mun elämästä tai jostain elämän isosta asiasta. Tää kaveri oli siis päättänyt tehdä sellasen jutun blogiinsa, et se pyytää lukijoitansa kertomaan oman tarinansa, joita se sitten omaan blogiinsa julkaisee. Kirjottelin tälle kaverille sit lyhyen tiivistyksen tästä mun prosessista ja siitä miten tähän tän hetkiseen tilanteeseen on päädytty. Kun olin ton kirjottanu, aloin miettimään et olnkohan mä tänne omaan blogiini koskaan kirjotellu mitään siitä ajasta, mitä ennen sitä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin lähetteen hakemista on tapahtunu. Selailin tätä mun blogia silleen äkkiseltään ja ei tullu oikeen vastaan mitään, missä kertoisin jotain siltä ajalta. Sikspä aattelin alkaa tänne kirjottaan tässä kesän aikana muutamalla kirjotuksella vähän siitä, miten päädyin siihen diagnoosin hakemiseen silloin keväällä 2014. En lupaa mitään, kuinka usein julkasen lisää tekstiä, mut ...

Muutama päivää sitten loppui se yhdeksän päivän partioleiri, josta aiemmin tänne kirjottelin. Lupailin siinä kirjotuksessa myös kirjotella leiristä tälleen jälkeenpäinkin tänne. Leiri alkoi siis tosi mukavissa merkeissä. Sain oman telttani pystyyn ja jo ekan päivän aikana nautin siitä omasta yksityisestä tilasta, jonne sai rauhassa mennä ja olla vaikka ilman binderiä hetken helteisen päivän keskellä. Illalla sitten lähdin etsimään sitä suihkua ja se yksityinen suihku löytykin kätevästi siitä yleisten suihkujen lähettyviltä. Yksityinen suihku oli hyvin suunniteltu ja suihkussa käynnin yhteydessä myös testojen levitys onnistui hyvin, eikä niiden kanssa tarvinnut sitten teltassa alkaa säätämään. Muutamana ekana päivänä tuo suikussa käyminen toimi täysin ongelmitta. Sunnuntai-iltana kuitenkin kaikki suihkut oli huoltokatkolla, eikä suihkuun päässyt ollenkaan. Olishan sinne suihkuun ollut hyvä päästä helteisen päivän päätteeks, mut tilanteelle ei voinu mitään ja eipähän päässy muutkaa...