Because this is all I want

Edellisellä kerralla kirjottelin näköjään melkein pari kk sitten silloin kun henkilötunnus vaihtui mieheksi. Sen lopussa mainitsin toisten nimien ottamisesta Sipen perään ja nyt tänään tuli maistraatista ilmoitua nimien hyväksymisestä! Tästä edespäin, toivon mukaan lopun elämääni, olen sitten Sipe Mikko Antero. Sipe nimen pysyminen etunimenä oli itselle selvää jo aika pitkään, koska siitä on tullut oman kuuloinen nimi ja en osais kuvitella muutakaan nimeä, jolla mua kutsuttais. Toiset nimet halusin jättää äiten päätettäväks, koska musta on tyhmää alkaa itselleen nimiä keksimään. Se on musta vanhempien tehtävä. Nuo toiset nimet sitten pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin Mikoksi ja Anteroksi. Aluksi mietittiin yhdistelmää Sipe Markus Tapani, mut toi yhdistelmä ois muovautunu helposti turhan härskiks puhuttaessa. Sipe Mikko Antero oli siis hyvä yhdistelmä. Mikko nimi tulee siis oman isäni etunimestä ja Antero äidin isän toisesta nimestä. Mukava silleen et ei oo toisena nimenä ihan mitä ...

Tänään se on nyt sitten ihan virallista: Olen virallisesti henkilötunnuksellakin mies! Second opinionista meni parisen viikkoa, kun postissa mulle lähetettiin Helsingin ja Tampereen yksiköistä lausunnot transsukupuolisuudesta. Viime viikolla sitten laitettiin ne hedelmättömyystodistuksen kanssa maistraattiin. Mukaan täytettiin myös lomake, jossa pyydettiin muuttamaan sukupuoli väestörekisteriin naisesta mieheksi. Ennen tuota postittamista soiteltiin maistraattiin, jossa sanottiin että aikaa voi kulua useampia viikkoja ja asia hoituu ehkä ennen joulua. Nyt kuitenkin reilun viikon kuluttua postissa tuli maistraatista kirje, jossa oli tieto muutoksesta! Nimi mulla on edelleen Sipe, koska maistraatista sanottiin, että kannattaa tuo sotu asia hoitaa ensin. Se nimen muuttaminen menee kuiteskin ens vuoden puolelle. Tällä hetkellä olo on vähän outo, koska vihdoin oon nyt sitten oikeesti mies! Uuden sotun opettelussa voi mennä tovi ja muutenkin asian sisäistämiseen voi mennä hetki, m...

Viime viikolla kirjottelin siitä, kun tuli vuosi testoilla täyteen ja lopussa kerroin, että nyt odotellaan vaan kirjettä Helsingistä second opinioniin. Kerkeshän siinä sitten seuraavaan aamupäivään odotteleen, kun äite laitto viestiä et kirje Helsingistä oli tullu postissa. Ja ei sitä käyntiä kerenny paljoo ootteleen enää, koska aika olikin jo merkattu tälle päivää eli 1.11. Tänään sitten aamusta lähdettiin äiten kans junalla Helsinkiin Pasilaan nuorisopsykiatrian sukupuoli-identiteetin työryhmän vastaanotolle, jossa oli varattu kahden tunnin aika ylilääkärin ja psykologin haastatteluille. Ensin käytiin koko porukalla yhdessä läpi päivän ohjelma. Sen jälkeen jäin ensin yksin juttelemaan ylilääkärin kanssa ja äite meni psykologin ja toimintaterapeutin mukaan juttusille. Tampereelta oli second opinioniin lähetettä laitettaessa lähetetty luonnollisesti mun potilaskertomukset transsukupuolisuuden diagnosointitutkimusten alusta tähän päivään asti. Ylilääkäri sanoi lukeneensa ne läpi, m...

tänään eli 25.10. tulee ensimmäinen vuosi testoilla täyteen ja pakko sanoo, et tää vuos on menny tosi nopeesti! Viimeks kirjottelin testoista tarkemmin 8 kuukauden kohdalla ja siitä tähän päivään tultaessa muutoksia on tullut huomattavasti. Suurimmat muutokset ovat tulleet tässä viimeisten noin kahden kuukauden aikana, kun testot vaihtui siitä Tostran geelivalmisteesta Nebido injektioksi. Tässä oon nyt kerennyt yhden pistoksen Nebidoa ottamaan ja seuraavalle piikille pitää varmaan parin viikon sisään mennä. Tän viikon perjantaina tuleekin siitä ekasta pistoksesta se 8 viikkoa, joka oli ohjeessa minimiaika pistoksien välille. Alkuun voisin myös kertoa hieman siitä ekasta pistoksesta, kun en siitä oo mitään vielä muistaakseni kirjotellu. Ekan pistoksen sain siis syyskuun alussa ja otin sen paikallisessa terveyskeskuksessa, vaikka äitekin olis sen voinut kotona sairaanhoitajana pistää. Päätettiin kuiteskin että on turvallisempaa laittaa ainakin ensimmäiset pistokset tk:ssa, koska koton...

Eilen oli siis lääkärille vastaanotto Evassa. Tapasin vastaanotolla jo tutkimusjaksossa mukana olleen lääkärin, jonka oon tavannut viimeks silloin, kun sen diagnoosin transsukupuolisuudesta sain reilu vuosi sitten. Alussa kun lääkäri tuli mut eilen aulasta vastaanotolle hakemaan, oli hänen mukanaan nuori lääkäriopiskelija mies. Multa kysyttiin onko ok jos tämä opiskelija olisi vastaanotolla ja mulla ei ollut sitä mitään vastaan! Vastaanotolla sitten puhuttiin kuulumiset eli kerroin pääasiassa samat jutut kun sairaanhoitajankin vastaanotolla reilu kuukausi sitten. Kuulumisten puhumisen jälkeen lääkäri kehui tilannettani, sillä hänen mielestään oon hyvällä vakaalla pohjalla ja elämä näyttää rullaavan hyvin ja sekin on hyvä asia, että mulla ei oo niin sanotusti kiire mihinkään tässä prosessissakaan. Lopuksi se nuori lääkäriopiskelija sai esittää parit kysymykset mulle kans ja lopuksi sain häneltäkin kehuja siitä, kuinka vakaalta tyypiltä vaikutan! Lopuksi lääkäri kertoi, että nyt sit...

Tänään oli puolen vuoden tauon jälkeen taas käynti hormonipolille ja samalla myös kävin Evassa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. Aamusta ensimmäisenä ajelin Pitkäniemeen Evaan, missä ovella sairaanhoitaja tulikin jo vastaan ja pääsin sinne vastaanotolle ilman oottelua. Aluks puhuttiin kuulumisia ja kaikkee miten mulla nyt on mennyt testojen kanssa ja ylipäätään. Siinä juttelun ohella tuli puheeks myös seuraava prosessin vaihe, eli niin sanottu second opinion, joka käytännössä meinaa sen mulle vuos sitten asetetun transsukupuolisuuden diagnoosin vahvistamista. Tää vahvistaminen tapahtuu siis siten, että myös toinen psykiatri, tosin Helsingissä HYKSissä, toteaa saman kun mulle TAYSissa psykiatri on todennut silloin vuos sitten eli siis sen diagnoosin F64.0 transsukupuolisuudesta. Tuohon second opinioniin vaaditaan siitä ekasta diagnoosin saamisesta n. vuoden kestänyt "tosielämänvaihe", jonka aikana oon nyt ne hormonihoidot alottanu ja alkanu niin sanotusti tosissaan elämä...

Nyt pääsenki jo loppuun tän, mitä oli enne transsukupuolisuuden diagnosointutkimuksiin hakeutumista. Nyt siis vielä vähän siitä ajalta, kun olin yläasteella. Ala-asteen lopulla olin jo alkanut käyttää paljon niitä löysiä vaatteita eikä mulla nähnyt päällä koskaan mitään ns. tyttöjen vaatteita. Seiskaluokan alussa mun pukeutumistyyli koostuikin aina hupparista, collegehousuista, tennareista ja piposta, joka oli mulla lähes aina päässä. Pipolla sain pidettyä piilossa mun hiukset, jotka oli kuitenkin lähes lapaluiden alapuolelle ulottuvat. Muut tytöt oli jo alkanut meikkaamaan edellisenä kesänä, mut ite muistan kun kokeilin joskus meikata ja se ripsari vaan sattu silmiin. Muistaakseni parina päivänä taisin kouluun tulla jotain ripsaria silmissä, mut muistan myös et silloin niinä päivinä mulla oli jotenki epämukava ja vieras olo sen meikin kanssa. Tässä angstikuvassa kiteytettynä se mun pukeutumistyyli yläasteen alussa Seiskan keväällä mulle sitten tapahtu jotain, mistä en oo t...