Because this is all I want

Muutaman päivän viiveellä kirjottelen nyt viimesimmästä tutkimuskäynnistä Taysissa, joka oli 28.5. Tällä käynnillä mulla oli ensin tunnin tapaaminen ylilääkärin kans, jonka tapasin ekaa kertaa. Tässä tapaamisessa puhuttiin suurinpiirtein samoja asioita, kun lääkärin ja sairaanhoitajankin kans. Eli siis ylilääkäri kyseli kaikkee musta ja miten koen sukupuoleni yms. Tästä tapaamisesta jäi kauheen epävarma olo sen suhteen, että saanko nyt sitten elokuulla millasen diagnoosin. Kuuluu tietenki varmaan ylilääkärin työn kuvaan olla sellanen jämäkkä ja kyseenalaistava jollain tapaa, mut mulle jäi sellanen olo et tää tyyppi vähätteli koko juttua ja kyseenalaiti kaiken mitä sille sanoin... Ylilääkärin tapaamisen jälkeen oli tunnin tapaaminen sairaanhoitajan kans taas sitten. Aluks puhuttiin tosta ylilääkärin tapaamisesta ja mun ajatuksista siitä. Sairaanhoitajalle kun sanoin tosta että jäi vähän huono maku ylilääkäristä niin se sano että se on ihan normaalia ja et ei kannata jäädä sitä murehti...

Eilen siis oli Taysissa vastaanotto ja siellä tapasin ensin lääkärin ja sitte sairaanhoitajan erikseen. Lääkärin kans tuntu se keskustelu olevan melkeen sama kun silloin, ku oli tän lääkärin ensimmäinen tapaaminen. Puhuttiin melkeen samat asiat kun silloin ja se kyseli kaikkee ihan niinku en ois jo aikasemmin silloin kertonu sille asioistani. Ehkä sillä on joku tarkotus miks se samoja asioita kyselee.. Lopuks tehtiin muutama vähän outo lomake ja sit lähin ootteleen et pääsin sairaanhoitajan tapaamiseen. Sairaanhoitajan tapaaminen meni sit paremmin, koska tää sairaanhoitaja ensinnäki on mukavampi tyyppi kun toi lääkäri. Sairaanhoitajan kans täytettiin muutama lomake kans, joissa kyseltiin kaikkee esim. itseeni tyytyväisyydestä  ja sellasii. Sit lopuks sairaanhoitaja kerto viel miten toi tutkimusvaihe jatkuu tästä eteenpäin. Tässä keväällä on siis vielä vissiin kaks tän  sairaanhoitajan vastaanottoo ja ylilääkärin tapaaminen ja itse diagnoosi transsukupuolisuudesta tehdään e...

Tajusin tossa, että tulee vuos siitä, kun menin terkkarille puhumaan lähetteestä transsukupuolisuuden diagnosointitutkimuksiin. Vuosi menny tosi nopeesti ja on täs tapahtunukki aika paljon edistystä, vaik välillä tuntuukin et asiat ei etene. Ei välttämättä ulkopuolisen näkökulmasta niin paljoo oo mitään muutosta välttämättä, mut ite huomaan tosi paljon edistystä. Tän vuoden aikana musta on ehkä tullu rohkeempi ja avoimempi. Uskallan olla helpommin oma itteni tälläsenä kun oon nyt. Oon myös muuttunu vuodes ulkonäöllisesti jonkuverran. Siinä ensin meitsi vuos sitten ja toinen kuva musta nyt! Tässä ei oo nyt sen tammikuun jälkeen ollu käyntejä Taysissa, mutta 1. päivä on se seuraava käynti, jossa tapaan sairaanhoitajan ja lääkärin. En sit tiä mitä siel tapahtuu, mut toivon et pikkuhiljaa alettais sitä itse diagnoosia suunnitteleen. Perjantaina laitettiin äidin kans postiin hakemus etunimen muutoksesta, joka siis vaihtuu Sipeksi ainakin nyt toistaiseks. Nimen vai...

Lueskelin tossa aikasempia kirjotuksiani ja tuli mieleen sitä usein kysyttyjä juttuja -postausta lukiessa sellanen asia, mikä tavallaan menee sen postauksen kategoriaan. Siinä postauksen alussa mainitsen siitä kuinka joillakin on kauhee kynnys tulla jutteleen mulle tästä prosessista ja kysellä jos haluu tietää jotai. Kavereista läheisimmät nyt nykyään jo puhuu ihan avoimesti mun kans prosessista ja kyselee melkeen mistä vaan asiaan liittyvästä suoraan, mut jotku sellaset vähemmän läheiset kaverit kyselee tai uskaltaa puhua mun kans aika paljon silleen, jos ne on mun kans kahestaan. Mutta mun tän kirjotuksen pääasia on avautua hauskasta asiasta, mitä oon huomannu nyt tässä puolen vuoden aikana! Lukion alun jälkeen oon nyt ollu kaksissa lukiobileissä ja uutena vuotena olin kans sellasissa vähän normi kotibileitä isommissa bailuissa. Tälläsissä on aina sellasia ihmisiä, jotka tietää mut jostain ja on sellasia ns. hyvän päivän tuttuja, joista jotku on eksyny tätä mun blogiaki jotain kau...

Nyt on vähä jääny tää tänne kirjottelu, mut siis olin 7. päivä viimestä kertaa psykologin vastaanotolla! Tällä kertaa tehtiin enää yhteenveto aiemmilla käynneilla käydyistä asioista ja testeistä. Aiemmilla kerroilla tehdyt testit tuntu aina niitä tehdessä lapselliselta pelleilyltä suoraan sanottuna ja en olis uskonu et niillä saa ihmisen luonteesta ja ajatusmaailmasta mitään pätevää selville. Mut olin väärässä! Vaik noi käynnit psykologilla on ollu mun mielestä turhia, niin silti oli kiva kuunnella, kun tää psykologi kerto nyt viimesellä kerralla eri testien pohjalta et millanen ihminen oon. Ja vielä ihan oikeita piirteitä musta se oli saanu niillä testeillänsä selville ja oli tavallaan huvittavaa kuunnella kun se kerto niitä tuloksia! Pääasia kummiskin oli tällä viimesellä käynnillä, että mulla ei todettu olevan mitään häikkää korvien välissä, josta tää sukupuoli asia johtuis! Ihan normaaliks ja täysjärkiseks psykologi mut luokitteli! Tästä edespäin tää tutkimusvaihe jatkuu muutam...

Viimeks kävin tutkimuksis viime keskiviikkona eli 12.11. Aluks kävin b-kromosomi laboratoriokokees. Sen tarkotuksena on tutkia Kliinisten löydösten perusteella herännyt epäily kromosomipoikkeavuudesta. Eli toisinsanoen katotaan onko mulla miehen vai naisen kromosomisto. Todennäkösesti naisen, mutta toi pitää kaikesta huolimatta tutkia. Tulokset ei kummiskaa vaikuta jatkoo ajatellen, eli periaattees vähän mun mielestä turha juttu. Tulosten perusteella sit vaan tiietään mitä hormonihoitoja yms. voidaan alottaa hetken päästä. Ton laboratoriakokeen jälkeen menin kaheks tunniks psykologin vastaanotolle. Siel tehtiin kaikkia aika naurettavanki olosia testejä ja juteltiin kaikkee. Psykologi on onneks sellanen rento ja hauska vanha mies ja ei siel tylsää ainakaa ollu! Lopuks sitten sovittiin uus käynti tammikuulle ja silloin se psykologi tekee yhteenvedon näistä parista käynnistä. Sen jälkeen sitte kai saatetaan alkaa kattoon prosessin eteenpäin viemistä! Tän käynnin jälkeen ei ollu enää ni...

Vähä meni taas aikaa et sain aikaseks kirjottaa tänne! Eli siis toinen TAYSissa oli 24.9. Siellä oli sellanen "koko päivän" tutkimuskäynti eli siis oltiin äiten kanssa siellä n. yheksästä yhteen. Ensiks tavattiin tutkimuksessa kokoajan tästäedespäin läsnäoleva nuorisopsykologi ja lääkäri. Sitte lähin yksinäni sen lääkärin kans jutteleen ja äite jäi psykologin ja sairaanhoitajan juttusille siks ajaks. Lääkärin kans puhuttiin kaikkee mun elämästä ja se kyseli kaikkee aika yksityiskohtasestikin... Tavallaan oli ahdistavaa sellanen "tenttaus", mut työtähän se vaan teki ja täytyy noitten tuolla aika paljo kysellä ja tietää kaikkee, et mulle osataan tän tutkimuksen jälkeen diagnoosi prosessin suhteen tehä. Tältä lääkäriltä jäi vähän sellanen "peloteltu" olo koko prosessia kohtaan, mut ei tää nyt yhen lääkärin mielipiteisiin kaadu! Juttelin puol kahteentoista asti sen lääkärin kans ja sit käytiin sairaanhoitajan kans syömässä. Kaheltatoista sit menin sen ps...