Because this is all I want

Tänään on nyt neljä viikkoo tuosta leikkauksesta ja sairaslomakin on virallisesti ohi! Viime viikolla en kolmen viikon kohdalla päivitelly kuulumisia ollenkaan, koska siinä vaiheessa ei kauheen suuria muutoksia voinnissa edelliseen päivittelyyn ollu. Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta. Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla. Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni v...

Tänään nyt on jo kaks viikkoo tullu leikkauksesta ja toipuminen se taas on menny eteenpäin tosi paljon viikon takasesta! Viime viikolla lopetin katetroinnin ihan kokonaan keskiviikkoaamuna, koska ne jäännösvirtsan määrät oli jo parin päivän ajan ollu maksimissaan 40-50ml. Sen kateroinnin lopettamisen jälkeen muutaman päivän ajan pissaaminen teki vähän ilkeetä, mutta aika pian sekin helpotti. Oon nyt tässä viikon ajan juonu aika runsaasti ja tyhjänny rakkoa aika usein, koska kusemalla tuo virtsarakon toiminta on normalisoitunu. Tällä hetkellä ei oikein oo enää mitään ongelmaa paitsi aamuisin, milloin ekalla kerralla ei ihan niin sujuvasti kusi kulje. Muutenkin kivut haarovälissä on loppunu oikeestaan kokonaan jo! Veikkaan et tuo katetroinnin lopettaminen on suurin syy tähän ku ei virtsaputki oo kokoajan kipeenä. Suolikin toimii jo ihan normaalisti eikä paskalla käyminen satu enää oikeestaan ollenkaan tai ei oo tunnetta, että haarat repee samalla. Napapiikin pistäminen käy jo ihan r...

Ensimmäinen viikko leikkauksesta on nyt ohi ja toipuminen on ollu aika tasasta. Torstaina pääsin Taysista pois ja jatkoin siitä matkaa muutamaks päiväks porukoille. Alkuun vähän ärsytti tuo porukoille meno, koska oisin halunnu mennä jo omaan kotiin Ouluun, mutta en ois kyllä yksinäni vielä pärjänny ihan vielä silloin. Tällä hetkellä oon nyt matkalla jo Ouluun kotiin, koska  nyt on sellanen olo et pärjään hyvin yksin jo. Oulun päässä saan onneks kyydin junalta kotiin ja  vähän apua esim. kaupassa käymiseen, että en sinnekään ihan oman onneni nojaan joudu. Ihan alkuun kerrottakoon tärkein edistyminen, mistä kunnian saa napapiikki ja se, että oon uskaltautunu ite pistään sitä! Ensimmäinen kerta oli kauheen työn ja tuskan takana, mutta niinkun muidenkin pistämänä ei tuo pistos itsekään laitettuna sattunu ollenkaan. Se vaati tuon yhden kerran, että sai sen kynnyksen ylitettyä ja sen jälkeen ei oo tuonkaan pistämisessä ollu mitään ongelmaa. Kerkesin jo maalata piruja seinille si...

Kolmanteen päivään heräilinkin täällä nyt tosi hyvissä fiiliksissä, koska tänään pääsen pois sairaalasta! Toipuminen meni eilen hurjasti eteenpäin, mistä "syytän" eilisen vanhempaa hoitajatätiä, joka potki mua perseelle täällä eikä antanu vaan maata itsesäälissä sängyn pohjalla. Eilen täällä mua hoiti koko päivän tuo samainen hoitaja, joka aamusta lähtien oli tosi paljon tässä läsnä, kertoi asioita ja auttoi kaikessa. Tuo hoitaja käytännössä ilmoitti eilen aamulla, että tänään mä vielä osaan katetroida ja pissaan iteksenikin. Ei mulla silleen valittamista muistakaan hoitajista täällä oo, mutta se toissapäivänä kaikkeen turhautunu naama norsun vitulla sängyn pohjalla makoillu meitsi tarvi tuollasen tsemppaajan, joka oikeesti oli ottanu selkeesti työkseen saada mut ylös sängystä ja laittaa hommat toimimaan. Aamupäivällä kävin siis suihkussa ja sen jälkeen päivä aikataulutettiinki niin, että join paljon nesteitä ja muutaman tunnin välein menin aina pissalle. Ekalla yrittämäll...

Eilen aamu alko lupaavasti ja lääkärikin käynnillään puhui, että tänään voisin päästä jo potilashotelliin yöks ja torstaina sit kotiin. Potilashotelliin oisin menny sen takia, että olisin tässä hollilla kuiteski vielä, koska asun niin kaukana. Itse ehdotin tähän, että menisin kuiteski porukoille yöks potilashotellin sijaan, koska sekin on tuossa aika lähellä. Tämä kävi myös lääkärille. Ehtona tälle porukoille pääsemiselle oli se, että pääsen hyvin liikkeelle ja pystyn itsenäisesti käymään vessassa ilman katetria. Siinä sitten aamupäivästä nousin ensin sängystä ylös. Aluks siinä huimas vähän, mutta kyl se siitä lähti sujumaan ihan hyvin eikä tuntunu kauheen pahalta muualla, kun tuossa navan viereisessä haavassa. Seuraavaks multa otettiin katetri pois ja pääsin peseen vähän itteeni vessaan. Sitten alotinkin juomaan vaan nesteitä vähän runsaammin, että saatiin mulle rakko täyteen. Muutaman tunnin päästä kokeilin käydä vessassa. Pissahätä tuntu kyllä ja tuntu siltä, että olis ollu lähe...

Nyt päivä leikkauksen jälkeen olo on yllättävän hyvä! Eilinen meni pääasiassa nukkuessa pätkittäin, mikä olikin odotettavissa sen nukutuksen jäljiltä. Neljän aikaan koitin nautiskella kolmen ruokalajin päivällistä eli mehukeittoo, pillimehua ja vettä, mutta ei oikein tuntunu menevän ku mehukeitto alas. Mulle tuotiin kohta siitä vielä ihan kunnon päivällinenkin, mutta siitäkin sain syötyä vaan pari lusikallista kiisseliä ja muutaman kurkkuviipaleen. Koska tuo mun syöminen ei oikein onnistunu, tuotiin mulle tipan kautta jotain Plasmalyte Glucosia, että sain vähän sokeria ja suolaa. Meinasin ensin, että en iltapalallakaan yritä edes muuta mun mehukeittoo, mutta siinä ku nukuin tovin niin alko tekeen jotain suolastakin mieli. Otin sit iltapalalla mehukeittoo, jugurttia, leipää ja teetä, mutta muutaman suupalan jälkeen iski noistakin huono olo. Siinä vaiheessa muistin, että taisin viimeks sairaalassa saada jotain pahointivointilääkettä nukutuksen jälkeen, joten pyysin sellasta. Paho...

Nyt on leikkaus ohi ja tästä lähteekin sit vaan enää toipuminen käyntiin! Viime yön nukuin aika levottomasti. Vähän ehkä jännittikin alitajuntaisesti, mutta osa syy huonoon nukkumiseen oli kuuma hotellihuone. Aamulla heräilinkin sit kuuden jälkeen ja en siinä sit muuta tehny ku laitoin vaatteet päälle, keräilin kamat kasaan ja lähdin osastoa kohti. Seiskan pintaan pääsinkin sit osastolle ja heti vaihtaan sairaalakamppeet päälle ja kiskoon tukisukat jalkaan. Hoitaja vielä mittaili siinä verenpaineen ja kertoi, koska saan esilääkkeet. Näillä oli tänään maanantaina joku osastopalaveri aamulla, joten leikkaukseen pääsinkin vasta 8.30 eli vähän myöhässä annetusta aikataulusta. Kahdeksan jälkeen mulle tuotiin esilääkkeenä särkylääke ja joku rentouttava siihen päälle. Tuo rentouttava rentouttikin olon aika nopeesti ja varoiteltiin, että omat jalat ei välttämättä kannata täysin sen jälkeen. Pääsin kuiteski käveleen ihan hyvin leikkaussaliin, vaikkakin oli kyllä vähän höpsö olo. Salissa s...