Kolme vuorokautta leikkauksesta
Kolmanteen päivään heräilinkin täällä nyt tosi hyvissä fiiliksissä, koska tänään pääsen pois sairaalasta! Toipuminen meni eilen hurjasti eteenpäin, mistä "syytän" eilisen vanhempaa hoitajatätiä, joka potki mua perseelle täällä eikä antanu vaan maata itsesäälissä sängyn pohjalla.
Eilen täällä mua hoiti koko päivän tuo samainen hoitaja, joka aamusta lähtien oli tosi paljon tässä läsnä, kertoi asioita ja auttoi kaikessa. Tuo hoitaja käytännössä ilmoitti eilen aamulla, että tänään mä vielä osaan katetroida ja pissaan iteksenikin. Ei mulla silleen valittamista muistakaan hoitajista täällä oo, mutta se toissapäivänä kaikkeen turhautunu naama norsun vitulla sängyn pohjalla makoillu meitsi tarvi tuollasen tsemppaajan, joka oikeesti oli ottanu selkeesti työkseen saada mut ylös sängystä ja laittaa hommat toimimaan.
Aamupäivällä kävin siis suihkussa ja sen jälkeen päivä aikataulutettiinki niin, että join paljon nesteitä ja muutaman tunnin välein menin aina pissalle. Ekalla yrittämällä se pissa ei lähteny tuleen itekseen, vaikka yritin vaikka missä asennossa ähertää, joten se hoitaja näyttikin mulle sit siinä vaiheessa jo katetroinnin.
Aiemmin olin siinä käsityksessä, että kun pissa itekseen kulkee, ei tarvi katetroida ollenkaan. Eilen tuo hoitaja kuiteskin kerto mulle, että mun pitää katetroida niin kauan vielä itsenäisestikin pissaamisen päälle, kunnes rakkoon jää alle 100ml pissaa. Näin pystytään seuraamaan rakon toimintaa ja palautumista, koska tällä hetkelläkään en pissahätää silleen vielä edes tunne niin ei sen perusteella pysty arvioimaan, paljonko pissaa pitäis ulos tulla
Kuiteskin, tuon hoitajan opissa ei tuota katetrointia oikein voinu kun oppia, koska meillä oli täällä kunnon perusteellinen opetustuokio! Ite makoilin sängyllä ja tuo hoitaja selitti kaiken tosi tarkkaan ja seurasin peilin kautta toimenpidettä ja sitä, mihin rööriin se katetri laitetaan. Tuo hoitaja sai sen näyttämään niin helpolta, että sovittiinkin et seuraavalla kerralla saan ihan itekseni katetroida ja ilmotan vaan sitten, paljonko rakkoon jäi jäännöspissaa.
Seuraavalla kerralla siis kokeilin taas pissailla vaikka missä asennoissa, mutta ei tullu tippaakaan mitenkään päin. Siinä sit otin peilin käyttöön ja sujuvasti sain ekalla yeittämällä katetrin paikalleen ja pissat pihalle kannuun. En oo varmaan potalle oppimisen jälkeen ollu noin ylpeenä esitelly pissaani kellekkään ku eilen sille hoitajalle tuon jälkeen! Eikä oo varmaan kukaan muukaan ollu hetkeen noin ilonen mun pissasta ku se hoitaja eilen ku ylpeenä näytin sille tuon pissan! :)
Tuossa pissailujen välissä kävin täällä kävelyllä aikani kuluks ensin osaston käytävällä päästä päähän useempaan kertaan. Sovittiin myös, että kävin eilen päiväsalissa jo kahvilla ja iltapalalla, että liikkuisin enemmän täältä huoneesta. Myöhemmin kysyin myös lupaa lähtee käymään ulkona ja tuo hoitaja anto siihen luvan ja kirjotti vaan mulle osaston numeron tuohon sairaalarannekkeeseen, että "mut osataan tuua oikeelle osastolle takas jos pyörryn matkalla". Kävinkin sitten aika pitkän lenkin täältä osastolta pääovella ulkona ja se itekseen liikkuminen ilman apua ja ulkona käyminen teki kyllä älyttömän hyvää!
Tuo kävelyreissu oli hyvä siinäkin mielessä, että sen reissun aikana tunsin vähän sellasta pissahätää. Takasin kun osastolle pääsin niin kokeilin siinä sitten taas pissaamista. Jotenki tuon kävelyreissun aikana se rakko oli päässy niin täyteen, että siinä kun huuhtelin paikkoja pillupuhelimella niin tajusin yhtäkkiä, että sieltähän tulikin kusi ihan itekseen samalla! Pienten riemunkiljahdusten saattelemana katetroin siihen päälle vielä kiltisti ja ilmoitin hoitajalle paljonko pissaa rakkoon jäi. Ja siinä taas yhdessä iloittiin pissaamisesta. B)
Tuo hoitaja keräilikin mulle sitten illalla keräilyerän katetreja noin kahden viikon ajalle mukaan otettavaks ja antoi mukaan vielä sellasen lomakkeen, millä tarvittaessa saan vaikka Oulusta ilmaseks haettua niitä lisää.
Iltaa kohden tuosta vessassa käymisestä alkoi tulla aika hyvin rutiinia ja katetroiminen tuntuu yllättävn helpolta ja kivalta. Vähän illalla viimesellä kerralla ja yöllä vessassa käydessä tuli verta katetria laittaessa, mutta se on ilmeisesti ihan normaalia.
Katetrointia tässä nyt on siis edessä useemmaks päiväks vielä, koska tällä hetkellä pissasta tulee vasta noin 1/4 itekseen ja loput pitää tyhjätä katetrilla.
Illalla vielä tuo samainen hoitaja yritti opettaa mulle napapiikin pistämistä, mutta en saanu sitä pistettyä ku se neula alko ahistaan. Tuohonkin sain tuolta hoitajalta kuiteski tosi hyvät neuvot ja ohjeet, että tänään illalla sitten taas uus yritys ite pistää sitä.
Eilen siis mentiin toipumisessa hurjasti eteenpäin ja alkuillasta oli jo ihan selvää, että tänään torstaina pääsen sairaalasta pois. Illalla tulin siihen päätökseen, että jatkan tästä nyt matkaa sinne porukoille ainakin muutamaks päiväks. Siellä äite saa mulle pistettyä tarvittaessa napapiikin jos ite en siihen pysty ja on sit aikaa miettiä jotain vaihtoehtoo siihen pistäjäks Oulun suunnalle, jos en siihen pistämiseen ollenkaan pysty.
Loppuviikosta mulla on ajatuksena kuiteskin päästä jo lähtemään Ouluun kotiin, koska alkaa olla jo aika kova koti-ikävä ja halu päästä omaan rauhaan. Suurin ongelma yksin pärjäämiseen on nyt enää se napapiikki, mutta sekin tästä kyllä jotenki selviää.
Suurin operaatio eilen oli saada tuo pissa-asia kuntoon, mutta kyllä siinä samalla mietittiin jo isommallakin asialla käymistä. En oo nyt siis vieläkään paskalla kertaakaan leikkauksen jälkeen, mutta toisaalta ei silleen oo hädän tunnettakaan ollu. Oon kyllä eilenki juonu muutamaan kertaan taas sitä Pegorionia, mutta toistaseks se ei ainakaan oo silleen mitää auttanu. Ilma kyllä kiertää mahassa hyvin ja oon täällä piereskelly meneen aika avoimesti.
Luulen, että nyt ku pääsen täältä sairaalasta niin alkaa paskakin kulkeen ku pääsee tuttuun vessaan yrittämään. Mulle laitetaan täältä myös matkaan muutama pussi tuota Pegorionia vielä ja aattelin hakee ehkä vielä jotain sen lisäks, että tarvittaessa voin suorittaa kunnon suolen tyhjennyksen tässä jos ei ala paskahätä tulla itekseen.
Tänään nyt aamulla tässä oon rauhakseen syöny ja jutellu uuden hoitajan kanssa kaikki käytännön jutut kuntoon. Tässä kävi myös lääkäri kiertämässä, mutta ei silläkään mitään ihmeellistä enää ollu ku kaikki reseptit ja muut mulla on kunnossa jo.
Tuo hoitaja toi äsken mulle kaikki lääkärintodistukset ja muut asiakirjat tähän ja kohta saan vielä päivälääkkeet tässä.
Saan kelataksin tästä sairaalasta porukoille ja se tilattiin tähän klo 13, että kerkeen vielä nautiskella yhden sairaalan maukkaista lounaista!
Edit: Pakko tänne vielä mainita, että tuo eilisen hoitaja kävi tässä vielä ihan äsken moikkaamassa mua ennen ku lähden, vaikka sillä on nyt varastopäivä eli se ei tänään tee ees hoitotyötä. Se tuossa kyseli kauheesti miten mulla meni yö ja kun kerroin niin se oli taas ihan fiiliksissä mun puolesta! Tuo eilisen hoitaja toi mulle vielä nuo päivälääkkeet kun se tän päivän hoitaja ei vielä ollu kerenny niitä tuomaan ja toivotti kovasti tsemppiä toipumiseen.
Tuo hoitajatäti on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon voi pienellä lisällä saada aikaan potilaassa ja kuinka löytyy niitä ihmisiä, jotka on oikeesti omistautuneita työlleen. Ennen kaikkee pääsin ite vielä kerran kiittämään tuota hoitajaa tuosta eilisestä, makaisin varmaan edelleen sängyn pohjalla ilman tuota!
Nyt tässä varmaan pidän vähän taukoo tänne raportoimisesta, mutta päivittelen ens viikolla viimestään lisää, miten toipuminen on edenny!
Eilen täällä mua hoiti koko päivän tuo samainen hoitaja, joka aamusta lähtien oli tosi paljon tässä läsnä, kertoi asioita ja auttoi kaikessa. Tuo hoitaja käytännössä ilmoitti eilen aamulla, että tänään mä vielä osaan katetroida ja pissaan iteksenikin. Ei mulla silleen valittamista muistakaan hoitajista täällä oo, mutta se toissapäivänä kaikkeen turhautunu naama norsun vitulla sängyn pohjalla makoillu meitsi tarvi tuollasen tsemppaajan, joka oikeesti oli ottanu selkeesti työkseen saada mut ylös sängystä ja laittaa hommat toimimaan.
Aamupäivällä kävin siis suihkussa ja sen jälkeen päivä aikataulutettiinki niin, että join paljon nesteitä ja muutaman tunnin välein menin aina pissalle. Ekalla yrittämällä se pissa ei lähteny tuleen itekseen, vaikka yritin vaikka missä asennossa ähertää, joten se hoitaja näyttikin mulle sit siinä vaiheessa jo katetroinnin.
Aiemmin olin siinä käsityksessä, että kun pissa itekseen kulkee, ei tarvi katetroida ollenkaan. Eilen tuo hoitaja kuiteskin kerto mulle, että mun pitää katetroida niin kauan vielä itsenäisestikin pissaamisen päälle, kunnes rakkoon jää alle 100ml pissaa. Näin pystytään seuraamaan rakon toimintaa ja palautumista, koska tällä hetkelläkään en pissahätää silleen vielä edes tunne niin ei sen perusteella pysty arvioimaan, paljonko pissaa pitäis ulos tulla
Kuiteskin, tuon hoitajan opissa ei tuota katetrointia oikein voinu kun oppia, koska meillä oli täällä kunnon perusteellinen opetustuokio! Ite makoilin sängyllä ja tuo hoitaja selitti kaiken tosi tarkkaan ja seurasin peilin kautta toimenpidettä ja sitä, mihin rööriin se katetri laitetaan. Tuo hoitaja sai sen näyttämään niin helpolta, että sovittiinkin et seuraavalla kerralla saan ihan itekseni katetroida ja ilmotan vaan sitten, paljonko rakkoon jäi jäännöspissaa.
Seuraavalla kerralla siis kokeilin taas pissailla vaikka missä asennoissa, mutta ei tullu tippaakaan mitenkään päin. Siinä sit otin peilin käyttöön ja sujuvasti sain ekalla yeittämällä katetrin paikalleen ja pissat pihalle kannuun. En oo varmaan potalle oppimisen jälkeen ollu noin ylpeenä esitelly pissaani kellekkään ku eilen sille hoitajalle tuon jälkeen! Eikä oo varmaan kukaan muukaan ollu hetkeen noin ilonen mun pissasta ku se hoitaja eilen ku ylpeenä näytin sille tuon pissan! :)
Tuossa pissailujen välissä kävin täällä kävelyllä aikani kuluks ensin osaston käytävällä päästä päähän useempaan kertaan. Sovittiin myös, että kävin eilen päiväsalissa jo kahvilla ja iltapalalla, että liikkuisin enemmän täältä huoneesta. Myöhemmin kysyin myös lupaa lähtee käymään ulkona ja tuo hoitaja anto siihen luvan ja kirjotti vaan mulle osaston numeron tuohon sairaalarannekkeeseen, että "mut osataan tuua oikeelle osastolle takas jos pyörryn matkalla". Kävinkin sitten aika pitkän lenkin täältä osastolta pääovella ulkona ja se itekseen liikkuminen ilman apua ja ulkona käyminen teki kyllä älyttömän hyvää!
Tuo kävelyreissu oli hyvä siinäkin mielessä, että sen reissun aikana tunsin vähän sellasta pissahätää. Takasin kun osastolle pääsin niin kokeilin siinä sitten taas pissaamista. Jotenki tuon kävelyreissun aikana se rakko oli päässy niin täyteen, että siinä kun huuhtelin paikkoja pillupuhelimella niin tajusin yhtäkkiä, että sieltähän tulikin kusi ihan itekseen samalla! Pienten riemunkiljahdusten saattelemana katetroin siihen päälle vielä kiltisti ja ilmoitin hoitajalle paljonko pissaa rakkoon jäi. Ja siinä taas yhdessä iloittiin pissaamisesta. B)
Tuo hoitaja keräilikin mulle sitten illalla keräilyerän katetreja noin kahden viikon ajalle mukaan otettavaks ja antoi mukaan vielä sellasen lomakkeen, millä tarvittaessa saan vaikka Oulusta ilmaseks haettua niitä lisää.
Iltaa kohden tuosta vessassa käymisestä alkoi tulla aika hyvin rutiinia ja katetroiminen tuntuu yllättävn helpolta ja kivalta. Vähän illalla viimesellä kerralla ja yöllä vessassa käydessä tuli verta katetria laittaessa, mutta se on ilmeisesti ihan normaalia.
Katetrointia tässä nyt on siis edessä useemmaks päiväks vielä, koska tällä hetkellä pissasta tulee vasta noin 1/4 itekseen ja loput pitää tyhjätä katetrilla.
Illalla vielä tuo samainen hoitaja yritti opettaa mulle napapiikin pistämistä, mutta en saanu sitä pistettyä ku se neula alko ahistaan. Tuohonkin sain tuolta hoitajalta kuiteski tosi hyvät neuvot ja ohjeet, että tänään illalla sitten taas uus yritys ite pistää sitä.
Eilen siis mentiin toipumisessa hurjasti eteenpäin ja alkuillasta oli jo ihan selvää, että tänään torstaina pääsen sairaalasta pois. Illalla tulin siihen päätökseen, että jatkan tästä nyt matkaa sinne porukoille ainakin muutamaks päiväks. Siellä äite saa mulle pistettyä tarvittaessa napapiikin jos ite en siihen pysty ja on sit aikaa miettiä jotain vaihtoehtoo siihen pistäjäks Oulun suunnalle, jos en siihen pistämiseen ollenkaan pysty.
Loppuviikosta mulla on ajatuksena kuiteskin päästä jo lähtemään Ouluun kotiin, koska alkaa olla jo aika kova koti-ikävä ja halu päästä omaan rauhaan. Suurin ongelma yksin pärjäämiseen on nyt enää se napapiikki, mutta sekin tästä kyllä jotenki selviää.
Suurin operaatio eilen oli saada tuo pissa-asia kuntoon, mutta kyllä siinä samalla mietittiin jo isommallakin asialla käymistä. En oo nyt siis vieläkään paskalla kertaakaan leikkauksen jälkeen, mutta toisaalta ei silleen oo hädän tunnettakaan ollu. Oon kyllä eilenki juonu muutamaan kertaan taas sitä Pegorionia, mutta toistaseks se ei ainakaan oo silleen mitää auttanu. Ilma kyllä kiertää mahassa hyvin ja oon täällä piereskelly meneen aika avoimesti.
Luulen, että nyt ku pääsen täältä sairaalasta niin alkaa paskakin kulkeen ku pääsee tuttuun vessaan yrittämään. Mulle laitetaan täältä myös matkaan muutama pussi tuota Pegorionia vielä ja aattelin hakee ehkä vielä jotain sen lisäks, että tarvittaessa voin suorittaa kunnon suolen tyhjennyksen tässä jos ei ala paskahätä tulla itekseen.
Tänään nyt aamulla tässä oon rauhakseen syöny ja jutellu uuden hoitajan kanssa kaikki käytännön jutut kuntoon. Tässä kävi myös lääkäri kiertämässä, mutta ei silläkään mitään ihmeellistä enää ollu ku kaikki reseptit ja muut mulla on kunnossa jo.
Tuo hoitaja toi äsken mulle kaikki lääkärintodistukset ja muut asiakirjat tähän ja kohta saan vielä päivälääkkeet tässä.
Saan kelataksin tästä sairaalasta porukoille ja se tilattiin tähän klo 13, että kerkeen vielä nautiskella yhden sairaalan maukkaista lounaista!
Edit: Pakko tänne vielä mainita, että tuo eilisen hoitaja kävi tässä vielä ihan äsken moikkaamassa mua ennen ku lähden, vaikka sillä on nyt varastopäivä eli se ei tänään tee ees hoitotyötä. Se tuossa kyseli kauheesti miten mulla meni yö ja kun kerroin niin se oli taas ihan fiiliksissä mun puolesta! Tuo eilisen hoitaja toi mulle vielä nuo päivälääkkeet kun se tän päivän hoitaja ei vielä ollu kerenny niitä tuomaan ja toivotti kovasti tsemppiä toipumiseen.
Tuo hoitajatäti on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon voi pienellä lisällä saada aikaan potilaassa ja kuinka löytyy niitä ihmisiä, jotka on oikeesti omistautuneita työlleen. Ennen kaikkee pääsin ite vielä kerran kiittämään tuota hoitajaa tuosta eilisestä, makaisin varmaan edelleen sängyn pohjalla ilman tuota!
Nyt tässä varmaan pidän vähän taukoo tänne raportoimisesta, mutta päivittelen ens viikolla viimestään lisää, miten toipuminen on edenny!
Kommentit
Lähetä kommentti