Because this is all I want

Tuntuu, että melkein kaikki viimesimmät kirjottelut tänne alkaa tyyliin "nyt sain viimein aikaseks kirjotella tänne" tai ainakin itestä tuntuu siltä... :D (Edit: nyt kun lueskelin vanhoja juttuja niin tuo on oikeesti ollu vaan oma ajatus) Ei mun elämä oikeesti oo niin kiireistä, mutta jotenki tää prosessi kun on edenny näin pitkälle ja on se "alkuhuuma" ohi niin ei se kirjotteluinto oo enää samalla tasolla kun muutama vuosi takaperin. Vaikka sama halu blogin ylläpitämiseen on edelleen kuitenkin. Nyt kuiteskin asiaan: Tämä läheteasia lähtikin etenemään mallikkaasti! Sain Taysiin Evaan kutsun lääkärikäynnille asian tiimoilta ja tuolla käynnillä kävin 22.1. Tuo oli taas sellanen nopee alle puolen tunnin käynti, mutta tällä kerralla ymmärrän et olihan tuonne pakko tulla paikanpäälle. Vaikkakin Oulusta Tampereelle tuollasen hetken takia aina ärsyttää, mutta eipä enää montaa kertaa pidä ravata missään käynneillä täältä! Tuolla käynnillä vastaanotti sama lääkäri, jok...

Otsikostakin voi jo lukea, että se epämääräinen vuoto teki paluun uudelleen. Ensimmäinen vuoto silloin n. kk leikkauksen jälkeen loppui viikossa ja pysyi poissa, kunnes alkoi uudelleen taas pari viikkoa sitten. Tällä kertaa vuoto ei onneks ollut suoranaista verta vaan veristä limaa lähinnä. Kun tuo vuoto alkoi uudelleen, huomasin jalkoväliin peilillä katsoessa, että emättimen haava näytti olevan auki kunnolla. Tästä ahdistuneena soitin heti Taysiin asiasta ja sain leikanneen lääkärin puhelimen päähän. Lääkäri halusikin, että tulisin näyttämän haavaa, jotta tilanne saataisiin kunnolla tutkittua. Onneks mulla sattui tuossa vaiheessa olemaan loma ja olin etelään täältä Oulusta matkalla niin sain Taysiin ajan parin päivän päähän tuosta puhelinsoitosta. Taysissa kävin 25.10. Siellä tutkittiin tuo haaroväli ja se teki aika kipeetä kun lääkäri aika kovaa sieltä ronkki haavan seutua. Emättimen haava olikin sitten auennut siitä suulta n. puolen millin verran, mutta muuten sisältä entinen em...

Viikko sitten kun tuli neljä viikkoa leikkauksesta niin toipuminen tuntui olevan hyvällä mallilla. Puolisen viikkoa taaksepäin aloin kuiteskin huomata, että haaroja pyyhkiessä paperiin jäi välillä verensekaista limaa. Alkuun en tuosta huolestunu sen enempää, mutta viikonlopun jälkeen limaa alkoi tulla useemmin ja runsaammin. Eilen lima alkoi olla entistä verisempää ja muistutti lähinnä kuukautisvuotoja. Luurasin siinä sitten peilin kanssa haaroihin ja huomasin, että emättimen haava näytti olevan muutaman millin auki ja sieltä tuli veristä limaa aika paljon. Yö yli oottelin jos vuoto ois pienentyny, mutta aamulla meno jatkui samana ja pönttöön putoili myös hyytyneitä veren paloja niin päätin ottaa yhteyttä Taysiin sinne osastolle, missä olin leikkauksen jälkeen hoidettavana. Sairaalasta lähtiessä ku sain ohjeen ottaa yhteyttä sinne, jos jotain toipumiseen liittyvää ilmenee. Sain ekana kiinni hoitajan, jolle selitin tilanteen. Kyselin samalla myös hikoilusta, mitä mulla tässä nyt vi...

Tänään on nyt neljä viikkoo tuosta leikkauksesta ja sairaslomakin on virallisesti ohi! Viime viikolla en kolmen viikon kohdalla päivitelly kuulumisia ollenkaan, koska siinä vaiheessa ei kauheen suuria muutoksia voinnissa edelliseen päivittelyyn ollu. Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta. Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla. Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni v...

Tänään nyt on jo kaks viikkoo tullu leikkauksesta ja toipuminen se taas on menny eteenpäin tosi paljon viikon takasesta! Viime viikolla lopetin katetroinnin ihan kokonaan keskiviikkoaamuna, koska ne jäännösvirtsan määrät oli jo parin päivän ajan ollu maksimissaan 40-50ml. Sen kateroinnin lopettamisen jälkeen muutaman päivän ajan pissaaminen teki vähän ilkeetä, mutta aika pian sekin helpotti. Oon nyt tässä viikon ajan juonu aika runsaasti ja tyhjänny rakkoa aika usein, koska kusemalla tuo virtsarakon toiminta on normalisoitunu. Tällä hetkellä ei oikein oo enää mitään ongelmaa paitsi aamuisin, milloin ekalla kerralla ei ihan niin sujuvasti kusi kulje. Muutenkin kivut haarovälissä on loppunu oikeestaan kokonaan jo! Veikkaan et tuo katetroinnin lopettaminen on suurin syy tähän ku ei virtsaputki oo kokoajan kipeenä. Suolikin toimii jo ihan normaalisti eikä paskalla käyminen satu enää oikeestaan ollenkaan tai ei oo tunnetta, että haarat repee samalla. Napapiikin pistäminen käy jo ihan r...

Ensimmäinen viikko leikkauksesta on nyt ohi ja toipuminen on ollu aika tasasta. Torstaina pääsin Taysista pois ja jatkoin siitä matkaa muutamaks päiväks porukoille. Alkuun vähän ärsytti tuo porukoille meno, koska oisin halunnu mennä jo omaan kotiin Ouluun, mutta en ois kyllä yksinäni vielä pärjänny ihan vielä silloin. Tällä hetkellä oon nyt matkalla jo Ouluun kotiin, koska  nyt on sellanen olo et pärjään hyvin yksin jo. Oulun päässä saan onneks kyydin junalta kotiin ja  vähän apua esim. kaupassa käymiseen, että en sinnekään ihan oman onneni nojaan joudu. Ihan alkuun kerrottakoon tärkein edistyminen, mistä kunnian saa napapiikki ja se, että oon uskaltautunu ite pistään sitä! Ensimmäinen kerta oli kauheen työn ja tuskan takana, mutta niinkun muidenkin pistämänä ei tuo pistos itsekään laitettuna sattunu ollenkaan. Se vaati tuon yhden kerran, että sai sen kynnyksen ylitettyä ja sen jälkeen ei oo tuonkaan pistämisessä ollu mitään ongelmaa. Kerkesin jo maalata piruja seinille si...

Kolmanteen päivään heräilinkin täällä nyt tosi hyvissä fiiliksissä, koska tänään pääsen pois sairaalasta! Toipuminen meni eilen hurjasti eteenpäin, mistä "syytän" eilisen vanhempaa hoitajatätiä, joka potki mua perseelle täällä eikä antanu vaan maata itsesäälissä sängyn pohjalla. Eilen täällä mua hoiti koko päivän tuo samainen hoitaja, joka aamusta lähtien oli tosi paljon tässä läsnä, kertoi asioita ja auttoi kaikessa. Tuo hoitaja käytännössä ilmoitti eilen aamulla, että tänään mä vielä osaan katetroida ja pissaan iteksenikin. Ei mulla silleen valittamista muistakaan hoitajista täällä oo, mutta se toissapäivänä kaikkeen turhautunu naama norsun vitulla sängyn pohjalla makoillu meitsi tarvi tuollasen tsemppaajan, joka oikeesti oli ottanu selkeesti työkseen saada mut ylös sängystä ja laittaa hommat toimimaan. Aamupäivällä kävin siis suihkussa ja sen jälkeen päivä aikataulutettiinki niin, että join paljon nesteitä ja muutaman tunnin välein menin aina pissalle. Ekalla yrittämäll...