Because this is all I want

Tässä on nyt vierähtänyt aikaa tuhottoman kauan siitä, kun viimeksi olen täällä blogissa elon merkkejä näyttänyt. Edellinen kirjoittelu on näköjään tapahtunut oikeasti n. puolitoista vuotta sitten silloin, kun kävin phalloplastian esikäynnissä Hussissa Helsingissä. Vaikka aikaa on kulunut niin prosessi ei suinkaan ole edennyt tuosta minnekään. Kiitos tästä kuuluu suurimmalta osin koronalle ja toisaalta myös sille, että elämän muut aikataulut ja asiat on pitänyt laittaa prosessin edelle sen muuttuneen etenemisaikataulun vuoksi.  Tässä hiljaiselon aikana on kyllä ollut itsellä tosi huono omatunto siitä, millaiseen roikkumatilaan oon tän blogin jättänyt. Viimeksi tänään sain kiitoksia blogin olemassaolosta, joten ehkä nyt viimein olikin oikeasti korkea aika antaa tännekin elon merkkejä. Oon tässä oikeesti pohtinyt jossain vaiheessa myös sitä, että oman kirjoittelun vähentymisen vuoksi voisin poistaa koko blogin. Pitää kuitenkin koittaa aina muistuttaa mieleen se, että tästä voi joku m...

Vihdoin eteni hommat tuon pippelinkin osalta ja käväisin 1.10. pikavisiitin Helsingissä leikkauksen esikäynnillä. Tuon ajan piti alun perin olla jo keväällä, mutta koronan vuoksi se peruttiin ja siirrettiin nyt syksyyn. Vähän tuossa jossain vaiheessa alkoi jänskättää pitääkö taas siirtää, mutta onneksi ei venynyt enää enempää tämä nyt.   Helsingissä suuntasin Hussiin Töölön sairaalaan plastiikkakirurgian poliklinikalle. Alussa odottelin melkein 1,5h aulassa vastaanotolle pääsyä, koska tuolla oli ajat reippaasti myöhässä. Siinä jossain vaiheessa sairaanhoitaja toi mulle lueskeltavaksi jotain sukupuolen korjauksesta kertovia lappusia, mitä siinä sitten aikani kuluksi selailin jo ennen vastaanotolle pääsyä. Oli kyllä ihan hyödyllisiä lappuja lueskella ja niistä sai hyvin jo tietoa ennen vastaanottoa, mutta vähän ehkä koin tilanteen kiusalliseksi siinä yleisessä odotustilassa handlata lappujen kanssa, missä lukee isolla kannessa "transsukupuolisten sukuelinkirurgia" ja seuraavill...

Niin se iski korona tähän prosessinkin etenemiseen. Toisaalta menee koulun kanssa ja muutenkin ihan hyvin aikatauluihin pieni viivästyminen, mutta samaan aikaan ärsyttää taas kun ei hommat mene suunnitellusti. Alunperin oli siis ajatuksena, että olisin pitänyt syksyllä puolen vuoden paussin koulusta ja ottanut kunnolla omaa aikaa tuon phalloplastian kanssa. Sain Töölöön esikäynnillekin ajan, jonka piti olla nyt 7.5. Sitten tuli tämä korona, joka laittoin aika pian itselle mietintään sen, pitäisikö siirtään suosiolla tuota leikkausta puolella vuodella alkuvuoteen 2021. Olin tuota siirtämistä jo ennen koronaakin kyllä miettinyt, koska vuoden alussa aloitin opiskelijajärjestömme puheenjohtajana ja  mietin, haluanko sittenkään jättää kautta kesken syksyn alussa. Meillä on opinnoissa myös niin, että kolmantena vuonna tehdään puoli vuotta harjoittelua ja puoli vuotta sellaisessa lab-opinnoissa. Harjoittelut mulla tulee tänä kesänä jo kokonaan tehtyä, joten ainoastaan tuo lab jää kolman...

Tuntuu, että melkein kaikki viimesimmät kirjottelut tänne alkaa tyyliin "nyt sain viimein aikaseks kirjotella tänne" tai ainakin itestä tuntuu siltä... :D (Edit: nyt kun lueskelin vanhoja juttuja niin tuo on oikeesti ollu vaan oma ajatus) Ei mun elämä oikeesti oo niin kiireistä, mutta jotenki tää prosessi kun on edenny näin pitkälle ja on se "alkuhuuma" ohi niin ei se kirjotteluinto oo enää samalla tasolla kun muutama vuosi takaperin. Vaikka sama halu blogin ylläpitämiseen on edelleen kuitenkin. Nyt kuiteskin asiaan: Tämä läheteasia lähtikin etenemään mallikkaasti! Sain Taysiin Evaan kutsun lääkärikäynnille asian tiimoilta ja tuolla käynnillä kävin 22.1. Tuo oli taas sellanen nopee alle puolen tunnin käynti, mutta tällä kerralla ymmärrän et olihan tuonne pakko tulla paikanpäälle. Vaikkakin Oulusta Tampereelle tuollasen hetken takia aina ärsyttää, mutta eipä enää montaa kertaa pidä ravata missään käynneillä täältä! Tuolla käynnillä vastaanotti sama lääkäri, jok...

Otsikostakin voi jo lukea, että se epämääräinen vuoto teki paluun uudelleen. Ensimmäinen vuoto silloin n. kk leikkauksen jälkeen loppui viikossa ja pysyi poissa, kunnes alkoi uudelleen taas pari viikkoa sitten. Tällä kertaa vuoto ei onneks ollut suoranaista verta vaan veristä limaa lähinnä. Kun tuo vuoto alkoi uudelleen, huomasin jalkoväliin peilillä katsoessa, että emättimen haava näytti olevan auki kunnolla. Tästä ahdistuneena soitin heti Taysiin asiasta ja sain leikanneen lääkärin puhelimen päähän. Lääkäri halusikin, että tulisin näyttämän haavaa, jotta tilanne saataisiin kunnolla tutkittua. Onneks mulla sattui tuossa vaiheessa olemaan loma ja olin etelään täältä Oulusta matkalla niin sain Taysiin ajan parin päivän päähän tuosta puhelinsoitosta. Taysissa kävin 25.10. Siellä tutkittiin tuo haaroväli ja se teki aika kipeetä kun lääkäri aika kovaa sieltä ronkki haavan seutua. Emättimen haava olikin sitten auennut siitä suulta n. puolen millin verran, mutta muuten sisältä entinen em...

Viikko sitten kun tuli neljä viikkoa leikkauksesta niin toipuminen tuntui olevan hyvällä mallilla. Puolisen viikkoa taaksepäin aloin kuiteskin huomata, että haaroja pyyhkiessä paperiin jäi välillä verensekaista limaa. Alkuun en tuosta huolestunu sen enempää, mutta viikonlopun jälkeen limaa alkoi tulla useemmin ja runsaammin. Eilen lima alkoi olla entistä verisempää ja muistutti lähinnä kuukautisvuotoja. Luurasin siinä sitten peilin kanssa haaroihin ja huomasin, että emättimen haava näytti olevan muutaman millin auki ja sieltä tuli veristä limaa aika paljon. Yö yli oottelin jos vuoto ois pienentyny, mutta aamulla meno jatkui samana ja pönttöön putoili myös hyytyneitä veren paloja niin päätin ottaa yhteyttä Taysiin sinne osastolle, missä olin leikkauksen jälkeen hoidettavana. Sairaalasta lähtiessä ku sain ohjeen ottaa yhteyttä sinne, jos jotain toipumiseen liittyvää ilmenee. Sain ekana kiinni hoitajan, jolle selitin tilanteen. Kyselin samalla myös hikoilusta, mitä mulla tässä nyt vi...

Tänään on nyt neljä viikkoo tuosta leikkauksesta ja sairaslomakin on virallisesti ohi! Viime viikolla en kolmen viikon kohdalla päivitelly kuulumisia ollenkaan, koska siinä vaiheessa ei kauheen suuria muutoksia voinnissa edelliseen päivittelyyn ollu. Tällä hetkellä olo on kutakuinkin normaali ja voisin sanoa toipuneeni melkein täysin leikkauksesta. Napapiikin pistämisen lopetin jo silleen, että piikkejä jäi seitsemän jäljelle. Oisin muuten pistäny kaikki ne loppuun, mutta mahanahka oli sen verran kipeenä et ei siitä pistämisestä enää tullu mitään. Sain kuiteski yli sen 10pv vähimmäismäärän pistettyä, joten pystyin sen pistämisen lopettaan ihan hyvällä omallatunnolla. Särkylääkkeitä aloin myös kolmannella viikolla vähentään huomattavasti ja tällä hetkellä ei leikkauksesta oo mitään kipuja, joten särkylääkkeet oon jättäny kokonaan jo pois sen suhteen. Viime viikolla mulle iski vähän syysflunssaa ja sen takia o n pitäny muutaman kerran särkylääkkeitä ottaa, mutta tuokin onneks meni v...