Neljä päivää leikkauksesta ja ajatuksia kivusta ja muustakin

 Neljännen yön nukuin hyvin heräilemättä siihen saakka, kun puoli kuuden aikaan yöhoitajat tulivat tekemään mittailuja. Sen jälkeen jäin vielä koittamaan nukkumista, mutta aika äkkiä iski jälleen huono olo, minkä arvelin johtuvan nälästä, kun iltapalasta oli kuitenkin kulunut jo paljon aikaa, sillä se tuotiin edellisenä iltana jo seitsemän aikaan. Hälytin paikalle yöhoitajan ja pyysin saada sokeritonta jugurttia jo ennen aamupalaa ja sellaista luvattiin tuoda hetken päästä. 

Välillä kuuden jälkeen mulle toi toinen hoitaja aamun ensimmäisiä lääkkeitä ja jäin odottelemaan jugurttia vielä ennen niiden ottamista tyhjään mahaan. Lopulta seitsemän jälkeen olo oli jo niin tukala, että oli pakko soittaa hälytyskelloa uudelleen, kun syötävää ei kuulunut. Viimein sitten sain jugurttini, mutta se ei enää auttanut huonoon oloon. Uskalsin kuitenkin ottaa aamulääkkeet sen päälle. 

Koitin vielä jatkaa unia ja saada sillä huonoa oloa pois, mutta kohta tuotiinkin aamupala. Sen näkeminen laukaisi huonon olon jälleen päälle, joten jouduin hälyttämään hoitajan tuomaan ihan pahoinvointilääkettä. Sitä en kyllä tiedä menikö se suoneen perille vai ei, kun kanyyli falskasi jo edeltävänä iltana puhdistettaessa, mutta ainakin huono olo meni jotakuinkin ohi. 

Aamupalan jälkeen torkuin jonkin aikaa ja heräilin muistaakseni vasta, kun hoitaja tuli tähän käymään yhdentoista aikaan. Soittelin myös äiten kanssa siinä päivällä ennen lounasta, minkä jälkeen hoitaja tuli tähän auttelemaan mua ylös. Siinä meni aika kauan aikaa, kun pitkän makaamisen jälkeen tuntui ettei omaa kehoa oikein hallitse ja samaan aikaan pelottaa liikutella leikkausaluetta ja jalkoja. Meinattiin luovuttaa jos jossain vaiheessa, mutta halusin rutistaa ylös kun kyljelle saakka pääsin jo. Lopulta sitten pääsin kun pääsinkin ylös ja muutamia minuutta olin siinä ylhäällä. Sillä aikaa hoitaja vaihtoi mulle sänkyyn lakanoita ja vaihtoi sidokset pepun puolelta leikkausalueelle. Otin myös ihan parit askeleet tuen varassa sängyn vierellä, mutta lopulta tuo ylhäällä oleminen laukaisi huonon olon jälleen päälle. Sänkyyn palatessa olo oli tosi hyvä ja huono olo meni ihan heti ohi, kun pääsi takaisin makuulle. Sänky tuntui myös ihan erilaiselta, kun kävi vähän ylhäällä pyörähtämässä. Sovittiin, että kokeillaan nousemista uudestaan myöhemmin päivällä ja sitten otin vähän unta tuossa välissä. 

Seuraavan kerran heräilin taas muistaakseni, kun tänne tuotiin ruokaa. Soittelin jälleen äiten kanssa samalla kun söin ja sen jälkeen jäin odottelemaan, että noustaisiin sängystä. Jossain vaiheessa hälytin hoitajaa käymään ja tultiin siihen tulokseen, että ei enää nousta sängystä, kun täällä oli jotain hässäkkää päällä ja kellokin alkoi olemaan aika paljon. 

Ilta meni sitten Emma-gaalaa ja Melodifestivalenia katsellessa, minkä jälkeen aloin nukkumaan, mutta vähän kyllä huonosti sain unen päästä kiinni. Unta on tällä hetkellä vaikea saada selkäkivun, epämukavan olon ja sängyn patjan takia. Sängyssä on vielä sellainen joku ilmapatja, joka täyttelee ja tyhjäilee itseään sen mukaan, että miten makaan tässä. Jos liikkuu, niin patja pumppaa itseensä ilmaa ja se turhauttaa, kun aina tasaisin väliajoin selkä nousee aivan notkolle. Patja tyhjäytyy kyllä nopeasti siitä sitten, mutta nukahtamiseen tuo patjan toiminta ei auttanut yhtään.

Öisin on valvottanut myös jossain vaiheessa iskevä nälkä ja sitä kautta huono olo. Iltapala tuodaan vaihdellen 19-19.30 aikaan, joten siitä noin 8 aikaan aamulla tuotavaan aamupalaan on tosi pitkä aika. Mulla on ollut aamupahoinvointia jokaisena aamuna ja oon nyt keksinyt, että syy on varmasti tuossa liian pitkässä ruokavälissä. Pyysin tähän jo ennakoiden illalla, että saisin yöllä pyytäessä jugurttia tai muuta sellaista nälkää helpottamaan. Yöllä heräsinkin sitten joskus kolmen aikaan nälkään ja sain jugurtin. Sen syöminen helpotti selvästi ja nukuinkin ilman huonoa oloa aamuun saakka. 

Ajattelin tähän laitella nyt vielä vähän kiputilanteesta päivitystä, kun oon nyt kirjotellut lähinnä päivien kulusta tässä:

Kiputilanne on pysynyt oikeastaan samana koko ajan leikkauksen jälkeen eli ei ole isompia kipuja ollut. Johtuu varmaan paljon siitä, että menee niin hyvät lääkkeet säännöllisesti. 

Mulla on tällä hetkellä kaksi dreeniä: toinen vasemmassa sisäreidessä haaroista tuleva putki ja toinen oikealla puolella vatsan siirrokohdasta tuleva putki. Isoimmin kipu tuntuu vasemman jalan dreenissä tai sen juuressa liikuteltaessa. Täällä epäillään, että dreeni osuu vähän johonkin hermoon, mikä aiheuttaa säteilevää kipua vasemman jalan polvitaipeeseen. Tuo helpottanee varmaan viimeistään sitten, kun dreeni saadaan otettua pois. Vielä eritystä on ollut sen verran, että toistaiseksi se pysyy paikallaan. 

Vatsan alueen dreeni ei ole kipuillut muuten, mutta on tietysti arka siitä putken juuresta liikkuessa. 

Leikkausalueella muuten ei ole tuntunut eritystä kipua ja tuntoaisti on vielä todella sekaisin. Aivot selvästi käsittelee tuntumuutoksia haaroissa ja sen vuoksi ei oikein tiedä, että missä mikäkin liike tai kosketus tuntuu. Kipua tai inhottavaa tunnetta tuntuu eniten sidosten vaihdon yhteydessä, kun penistä liikutellaan. Tuolloin tuntuu oudolta ja vähän kivualiaalta, mutta sitä ei oikein osaa paikantaa, että missä tuntuu. Vähän reisissä ja epämääräisesti haaroissa. Sidosten vaihto on vielä ainakin aiheuttanut huonon olon itselle vaikkei toimitusta katsoisikaan, mutta ehkä se siitä tasoittuu kun tuntoaisti tasoittuu ja tottuu tuntemuksiin. 

Ihosiirrekohtia on siis vasemmassa reidessä ja sitten tuossa oikealla puolella alavatsalla. Reiden siirrekohta on vähän arka, mutta ei erityisen kipeä koko aikaa. Vatsalla sama tilanne myös. Sisäreisissä gracilislihaksien ottokohdat on myös vähän aran tuntuiset, mutta ei niissäkään tunnu kipua kamalasti. 

Virtsa kulkee tällä hetkellä kystostooman kautta eli vatsanpeitteiden läpi kulkevan katetrin kautta. Siinä ei ole oikein erityisesti kipuja, mutta tuntuu sekin ihottavalta tuossa oudokseltaan. 

Lisäilen päivityksen loppuun vielä vähän kuvia tuolta leikkausalueelta.

Sitten vielä ajatuksia:

Pääosin on mennyt ihan mukavasti ja aika on kulunut. Vähän ehkä turhauttaa väsymys, kun aamuisin saa väsyttäviä lääkkeitä, niin oon nukkunut nyt monena päivä iltapäivään saakka niin, että oon heräillyt välillä vaan mittauksilla, pesuille tai syömään. Toivon mukaan unirytmi tästä vähän vielä tasottuu, kun öisin uni on sitten taas levottomampaa niin voisi auttaa, jos sinne riittäisi väsyä enemmän. 

Äite kävi täällä käymässä viikolla muutamana päivä ja seura oli kyllä mukavaa. Nyt oon ollut lauantain ja sunnuntain itsekseni ja huomaa kyllä, että alkaa kaipaamaan seuraa. En osaa vielä kaivata mitään ns. ulkomaailmasta muuten, mutta vähän ehkä somessa muiden ulkoilukuvat ja muut harmittaa, kun ei tiedä milloin itse on taas ulkoilukunnossa.

Mieliala on pysynyt pääosin hyvänä, mutta on hiljalleen myös alkanut turhauttaa jotkut asiat. Nyt parina päivänä täällä on selvästi ollut kiireistä tai vähän työvoimaa, joten hoidon saamisessa kestää. Tai kuten ylösnousemisen kanssa, niin illalla se vähän jäi, kun musta riippumattomista syistä sen toteuttaminen viivästyi ja sitten alkoi olla jo itsellä voimat loppu siltä päivältä. Soittokelloa soitellessa saa myös odotella jonkin aikaa ja ensimmäisenä paikalle tulee käymään joku muu kuin omahoitaja, joka sitten kuitenkin joutuu kysymään hoidosta omahoitajalta. Ja sen jälkeen odotellaan omahoitajaa. Apua saa siis ns. kiireettömissä asioissa puolen tunnin tai tunnin aikana. Toisinaan myös musta vähän kiireellisimmissä asioissa on kestänyt harmittavan kauan, kuten tuossa aamun huonon olon kanssa kävi. Nyt kun kuitenkin viimeisimpiä asioita mitä haluaa suorittaa on oksentaminen, kun se on sitten koko kroppaa kuormittava suoritus. 

Tuo aamuinen tilanne turhautti ihan niinkin paljon, että piti täällä vähän itkeä pahaan oloon, mutta itkeminen itsessään toisaalta sitten väsytti ja sain unen päästä kiinni ja nukuttua huonoa oloa pois. Välillä on muutenkin vähän tullut itku silmään joistakin asioista herkästi, mutta esimerkiksi ylös noustessa itku johtui lähinnä helpotuksesta.

Pääosin hyvin siis menee ja oon tosi toiveikas sen suhteen, että olo tästä kohenee kunhan pääsee paremmin liikkeelle. Vähän vaan stressaa se, että miten paljon tai nopeasti saa apua liikkumiseen tai muuhunkin, kun se tässä on nyt vähän sakannut parina päivänä jo. 

Tässä paras kuva, mitä sain vasemman reiden ihosiirrekohdasta napattua.

Tältä näyttää kohta oikealla puolella alavatsalla, mistä otettiin virtsaputkeen siirre. Tuossa näkyy myls tuon oikeanpuoleisen dreenin ulostulokohta.

Ja tässä näkyy nyt vähän tuota vasemman puolen dreeniä ja koko tilannetta eli penis on nyt ollut koko ajan isossa paketissa. Tämän tarkempia kuvia alakerrasta en tule julkaisemaan.