Viimeinen päivä ennen leikkausta ja ajatuksia

Tänään on nyt sitten enää yksi yö leikkaukseen. Tunnelma on odottava ja samaan aikaan tosi epätodellinen. 

Tätä päivää ennen oon valmistautunut leikkaukseen ja sairaslomaan siivoomalla kotona valmiiksi ja pyykkäämällä kaiken mahdollisen, niin ei tarvitse heti alkaa tekemään mitään isoja askareita. Kävin myös hakemassa kaupasta jotain pieniä tarpeita odottamaan tänne, kuten smoothietarpeet, pilttiä, mehua jne. Kotiutumisen jälkeen tulee varmaan tilattua alkuun kauppaostokset kotiinkuljetuksella, mutta vähän koitin nyt valmistautua kuitenkin. Onneksi nykyään on helppoa, kun kaiken voi tilata suoraan kotiovelle niin ei sitä paniikkia varmaan pääse tulemaan joka tapauksessa.

Kävin aiemmin viime viikolla myös parturissa leikkaamassa pitkät hiukseni pois. Tuo ei ollut kyllä pelkästään sairaslomaa varten tehty asia, mutta ajattelin et nyt on hyvä hetki toteuttaa sairaslomakinkin takia pitkään muhinut ajatus siitä, että pitkistä hiuksista voisi alkaa jo luopumaan. Hiusten leikkuu oli kyllä hyvä päätös muutenkin, koska mulla on alkanut hiukset kaljuuntumaan päälaelta aika voimakkaasi ja pitkät hiukset koko ajan nutturalla ei auttaneet asiaa ollenkaan. Nyt saa hiukset kasvaa rauhassa ja keväämmällä sitten aion aloittaa rogainen avulla kaljuuntumisen pelastusoperaation.

Viimeinen päivä ennen leikkausta

Tänään aamupäivällä mulle kilahti jo heti viesti, missä ilmoitettiin tarkempi saapumisaika ja paikka, minne huomenna aamulla suuntaan. Leikkaus tehdään siis Puistosairaalassa LYHKI-yksikössä, ja paikalle menen aamulla klo 7.15. 

Aamulla tapaan vielä leikkaavan kirurgin ja pääsen juttelemaan hänen kanssa viime hetken kysymyksistä. Sitten hän myös piirtelee leikkaukseen liittyviä suunnitelmia leikkausalueille. 

Seuraavana mulle soitteli sairaanhoitaja, jonka kanssa käytiin läpi vielä tämän päivän valmistautumista ja pääsin vielä kyselemään mielessä olevia kysymyksiä. 

Ensimmäisenä mun oli pakko varmistaa, että miten leikkauksessa menee kivesten rakentaminen. Satuin katsomaan Maisasta, että siellä mulle odottelee tulevina toimenpiteinä "muu virtsaputken korjaava leikkaus", "muu kivespussin tai sen sisältämien elinten leikkaus" ja "siittimen muodostaminen sukupuolen korjauksen yhteydessä". Tästä mulla heräsi kysymys, että eikö kiveksiä rakennetakaan vasta jossain myöhemmässä leikkauksessa. Aiemmin olin siinä käsityksessä, että ne nimenomaan rakennetaan vasta myöhemmin ja nyt tehdään ainoastaan tuo peniksen varsi.  Kannatti kysyä asiaa, sillä ne kivekset rakennetaan nyt samalla kerralla, kun kudosta jää kuulemma sen verran yli, että ne voi tehdä siitä tässä samassa yhteydessä. Myöhemmin sitten kiveksiä voidaan korjailla tai niihin voidaan laittaa rasvasiirtoja tai implantteja, jos ne näyttää jotenkin tyhjiltä. 

Varmistin tuossa puhelun yhteydessä myös osaston vierailuajat ja sen, että miten opastan sitten äitini saapumaan sinne, koska hän on tulossa tänne Helsinkiin majailemaan nyt alkuun mun luo. Sain sairaanhoitajalta ohjeet tähän ja tiedon, että sairaalaan ei voi tulla leikkauspäivänä ollenkaan, kun olen niin pitkään nukutuksessa ja sen jälkeen varmasti niin tokkurainen, että vierailuaikojen puitteissa musta ei ole seuraksi. Äiti ja muut läheiset joutuvat siis odottamaan, että virkoan huomenna ilmoittelemaan itsestäni.

Sairaanhoitaja kertoi vielä viime hetken ohjeet tälle illalle eli että suolen tyhjennys aloitetaan kuuden aikaan, niin ei tarvitse koko yötä ravata vessassa, seitsemän aikaan laitetaan ensimmäinen napapiikki ja puoliltaöin täytyy lopettaa syöminen. Tänään ei myöskään saa syödä enää mitään kovin raskasta, mutta oonkin tässä keventänyt syömistä jo muutaman päivän aikana valmiiksi. Illalla käyn myös kunnon suihkussa vielä, kun huomisen jälkeen ei sitten alkuun pääse suihkuun ollenkaan.

Puhelun lopussa kysyin myös typerän kysymyksen eli tiedustelin, voiko sairaalaan ottaa jotain imeskeltäviä karkkeja mukaan, vaikka alkuun mennäänkin nestemäisellä ruokavaliolla. Sairaanhoitaja vähän naurahti tähän ja totesi, että eipä ole kukaan aiemmin tällaista kysynyt. Hän ei ihan osannut varmaksi sanoa, mutta sanoi, että ainakaan ihan alkuun ei ehkä suosittele, kun karkeista voi oudoksestaan tulla ilmaa mahaan mikä sitten taas voi tuntua ikävältä. Totesin, että ehkä jätän karkit sitten kotona nautiskeltavaksi iloksi, mutta kannatti kysyä. :D 

Kävin tänään iltapäivällä myös labrassa, missä katsottiin ne vasta-aineet verestä vielä tuoreeltaan.

Pakkasin tänään myös kamppeet valmiiksi sairaalaa varten ja mukaan lähtee seuraavanlaisia asioita:

- Vessakamppeet eli hammasharja, tahna, dödö, shampoo + hoitoaine, suihkusaippua, partasaippua, partaöljy, naamarasva, kampa, partahöylä, partageeli 

- Omat läpsyttimet niin on mukavammat sisäkengät kun ne sairaalan

- Pipo, villasukat

- Kotiutumista varten sukat, bokserit, huppari, tosi löysät lökärit

- Läppäri + laturi

- Älykellon laturi (ja älykello)

- Puhelimen laturi (ja puhelin)

Aika simppelillä setillä mennään siis ja jos jotain uupuu, niin sitten hätyytän äiten tai jonkun kaverin tuomaan puuttuvia asioita mulle.

Sitten niitä ajatuksia

Nyt viimeisen viikon aikana oon nukkunut aika levottomasti ja leikkaus alkaa selvästi jännittää päivä päivältä enemmän. Jotenkin konkretisoitui koko asia, kun kalenterissa alkoi vähenemään työvuorot ennen pitkää tyhjää parin kuukauden jaksoa.

Mitä lähempänä leikkaus on, niin sitä enemmän tässä on alkanut luonnollisesti jännittää. Jännitys on oikeastaan alkanut ihan tässä parin viikon sisään vasta tai sitä ennen en jotenkin oo osannut ajatella asiaa niin konkreettisesti vielä. 

Juttelin terapeuttini kanssa aikasemmin siitä, että odotan kyllä jollain sairaalla tavalla nukutusta ja sitä, että kuinka nopeasti leikkaus menee sitten sinä aikana. Sitä en kuitenkaan oo ajatellut etukäteen paljoa, että millaisia kipuja leikkauksen jälkeen tulee olemaan. Alkaa myös jännittää jo valmiiksi kakkaaminen leikkauksen jälkeen, kun on kyllä hyvin muistissa myös se kuinka kamalaa se oli viimeksi kohdun, munasarjojen ja emättimen leikkauksenkin jälkeen. Onneks siitä oppineena tietää jo, että hankkii kotiin avuksi luumusosetta, Pegorionia ja Microlaxia. :D 

Vähän myös jännittää sen puolesta, että miten saan nukutuksi leikkauksen jälkeen. Oon tosi huono nukkumaan selällään ja alkuun nukkuminen tapahtuu juuri selällään. Jännittää myös selkäni puolesta, kun se on aina ajoittain kipuillut esim. huonoissa sängyissä nukkuessa. Onneks kipulääkkeet vaikuttaa varmasti myös sitten siihen mahdolliseen selkäkipuun, mutta nukkuma-asentoon tai sen vaihtamiseen ne ei auta.

Samaan aikaan jännittä myös niinkin turhalta tuntuva asia kun se, että miten saan aikani kulumaan sairaslomalla. Oon tosi malttamaton vaan olemaan ja samaan aikaan ehkä turhaudunkin, jos ei mitään pysty tekemään. Tietty sitä ei tiedä miten toipuminen etenee ja millaisia asioita pystyy tekemään, mutta tylsistyminen ja sitä kautta turhautuminen jännittää. 

Mutta nyt alkaa valmistautuminen huomista varten ja huomenna vielä en varmastikaan tänne vielä mitään isommin palaa. Myöhemmin viikolla palaan tänne kuitenkin viimeistään sitten. 

Tällaiset tuli hiuksista nyt tällä erää.