Viikko leikkauksesta

Kuudennen yön nukuin aika samaan tapaan kuin aiemmatkin: muuten ok, mutta kolmen aikaan heräsin nälkään ja söin jugurttia. Sen jälkeen jatkoin unia aamun yli ja välissä täällä kävi hoitaja tsekkaamassa vointia ja tuomassa aamulääkkeet, labrahoitaja ja sitten tuotiin aamupala. 

Aamulla oli alkuperäisen suunnitelman mukaan ajatus vaihtaa toista kertaa sidokset leikkausalueelle ja käydä sen jälkeen suihkussa. Pian kuitenkin tultiin kertomaan, että tämä joudutaan siirtämään seuraavalle päivälle erikoissairaanhoitajan kiireiden vuoksi. Vaikka tuo sidosvaihto ja suihkuttelu siirtyi, niin mulle kuitenkin vaihdettiin sänkyyn jo normaali patja sen inhottavan ilmapatjan tilalle. 

Loppupäivä kului melko normaaleissa merkeissä: Kävin pariin kertaan jalkeilla (minkä aikana vaihdettiin sänkyyn patja) ja muuten oikeastaan torkuin tai katsoin telkkaria. Iltapäivällä työkaveri kävi moikkaamassa täällä ja se piristi mukavasti päivää, kun edellisen kerran perjantaina oli ollut ns. omaa seuraa täällä.

Illalla mulle iski vähän huono tai outo olo. Olo oli vähän kuin olisi ollut kuumetta, mutta silti oli niin kuuma ettei voinut pitää melkein ohutta lakanapeittoakaan päällä. Huono olo turhautti illalla tosi paljon ja piti taas vähän taas itkeä tuota ja turhautumista myös siihen, että kovasti haluaisi jo päästä kunnolla liikkeelle ilman kipuja ja huimausta. Tuo olo helpotti onneksi hiljalleen siinä torkkuessa ja hengitellessä. Iltapalan söin vähän myöhemmin, kun olo oli helpottanut. Ilta meni muutenkin mun mielestä hyvin siinä sitten lopulta, kun joskus 22-23 aikaan tuli sopivasti väsy ja aloin yöunille. Seuraavan yön nukuin kolmen nälkäheräämistä lukuun ottamatta lähes heräilemättä. Uusi patja teki selvästi tehtävänsä.

Viikko leikkauksesta

Ajattelin nyt kerrankin kirjoitella tähän samaan syssyyn ajantasaisesti oloja jo kuluvalta päivältä. Tänään tulee siis viikko leikkauksesta ja tänään on ollut myös ehkä edistyksellisin päivä tähän mennessä.

Mua tultiin aamulla herättelemään puoli seitsemän aikaan ja tuotiin aamulääkkeet. Otin vatsansuojalääkkeen silloin ja seitsemän aikaan kipulääkkeet, että niiden vaikutus olisi paras mahdollinen kahdeksan aikaan tapahtuvaa sidosvaihtoa ajatellen. Puoli kahdeksan jälkeen söin vielä aamupalaa. 

Kahdensan jälkeen tähän tulivat sitten asiantuntijasairaanhoitaja ja toinen hoitaja tekemään sidosvaihtoa. Kaikki näytti olevan jälleen kunnossa ja itsekin uskaltauduin haaroihin viimein katsomaan. Omaan silmään olihan näky vähän järkyttävä ja vähän teki pahaa, mutta leikkauksesta on kulunut vasta viikko niin tuolta sen kuuluukin nyt näyttää. Totesin verkkosidosta poistettaessa, että näyttää vähä kinkulta eli ainakin näin voisin näkyä kuvailla. Penis on vielä todella turvoksissa, punainen ja epämääräisen näköinen, mutta siitä se hiljalleen tasottuu.

Sidosten poistamisen jälkeen lähdettiin käymään suihkussa ensimmäistä kertaa. Pääsin suihkuun sängyn kanssa, mihin mua ensin yritettiin nostaa lakanoiden avulla. Sain kuitenkin sitten omasta ehdotuksestani kokeille hivuttautua omasta sängystä suihkusängylle ja niin siirtyminen onnistui kaikista helpoiten eikä siirtyminen aiheuttanut oikein kipuakaan.

Suihkussa käyminen teki tosi hyvää. Ihan vaan veden suihkuttelu vartalolle tuntui käsittämättömältä ja olisin voinut asua suihkussa vaikka kuinka pitkään. Sain itse pestyä hiukset ja ylävartaloa, mutta hoitaja oli avuksi sitten alakropan kanssa. Hoitaja pesi haavoille soveltuvalla saippualla myös leikkausalueen ja se ei tehnyt oikeastaan kipeää yhtään.

Suihkun jälkeen asiantuntijasairaanhoitaja soitteli vielä leikanneelle lääkärille konsultaatiopuhelun, että saako dreenit ottaa myös jo pois ja tähän saatiin lupa, kun eritys on ollut niin vähäistä. Valmistauduin kamalaan kipuun dreenejä poistettaessa, kun silloin mastektomian jälkeen tuntui, että sielu lähti dreeniputken mukana. Nyt tuo meni kuitenkin molempien kohdalla tosi kivuttomasti, kun putkea ei ollut niin paljoa ihon alla ja siitä otettiin vielä painekin pois ennen irrottamista. Sitten laitettiin vielä kaikki leikkausalueet pakettiin ja dreenireikien päälle haavalaput.

Tämän jälkeen pääsin suoraan heti jalkeille pesemään hampaita lavuaarin luokse, mikä sekin tuntui luksukselta kun on viikon pessyt sängyssä hampaat. 

Aamupäivän aikana tänne tuli vielä fysioterapeutti opiskelijan kanssa pönkimään taas ylös ja nyt harjoiteltiin kävelytekniikkaa. Jaksoin käveleskellä tässä huoneessa ihan kivasti ja oikealla tekniikalla se oli mukavampaakin. 

Iltapäivällä nousin sängystä vielä kolmesti ylös: Ensin fysioterapeuttiopiskelija tuli kävelyttämään mua tässä huoneessa, seuraavaksi pääsin laskemaan virtsat pönttöön kystostooman kautta ja sitten vielä käytiin illemmalla kävelemässä tuossa huoneen ulkopuolellakin pienen matkan verran.

Päivän aikana olin ylhäällä siis viiteen kertaan, mikä on kyllä aika iso nousu eilisen kahteen nousuun verrattuna. Jokaisella kerralla pääsin hyvin ylös, mutta jokaisen kerran jälkeen olin vähän enemmän aina poikki. Onneksi ei tarvitse enää tänään nousta sängystä liikkeelle.

Sidosten vaihdon yhteydessä oli puhetta myös jo kotiuttamisesta. Alkaahan se puolitoista viikkoa lähestyäkin täyteen, mutta kieltämättä vielä tuntuu hurjalta ajatukselta. Muistuttelin tänään taas, että mulla on sitten se asunto neljännessä kerroksessa ja talossa ei ole hissiä, että sitä mukaa pitää nyt sitten täällä harjoitella kulkemista. Vielä ei tosiaankaan ole sellainen olo, että uskaltaisi lähteä portaita kiipeämään.

Kotiuttamista ennen mun pitää myös opetella vaihtamaan sidokset leikkausalueelle itse ja pitää vielä paremmin tunnistaa vessahätä, että osaa sitten kotona käydä ajoissa.

Fiilikset on kuitenkin tosi hyvät, vaikka vähän ajatus kotiin lähtemisestä jännittääkin. Sinänsä en usko hetkeäkään ettenkö siellä pärjäisi, mutta pelottaa vaan se, että jos jotain kuitenkin käy. Täällä kun saa apua melko nopeasti, jos jotain tulee. 

Mutta huomenna treenit liikkumiseen jatkuu ja saan ilmeisesti myös muitakin ohjeita kotiutumista ajatellen.