Viimeinen yö ja leikkauspäivä

Leikkausta edeltävänä yönä nukuin tosi levottomasti tai jos sitä nyt nukkumiseksi voi kutsua. 

Illalla lopetin syömisen jo kahdeksan aikaan, kun jotenkin iski paniikki päälle, ettei vaan täytä suolta millään ja pahenna oloa leikkauksen jälkeiselle ajalle. Söin smoothieta viimeisenä ja sen jälkeen suoritin suolen tyhjennyksen. Se meni ihan kivuttomasti, vaikkakin oli vaikea saada liuos sisälle. Sitten kun sain sen peräruiskeen äherrettyä sisälle, niin luulen et ehkä päästin sen vähän liian nopeaa sen ulos.

Ei tullut oikein mitään ulos tai tuli, mutta aika vähän. Totesin, että kävin päivän aikana muutenkin niin paljon kakalla, että ehkä sieltä ei ollut tulossakaan muuta.

Yöllä vähän väänsi mahaa ja pieretti ja nälkäkin tuli, mutta ei niin paha ettei olisi selvinnyt.

Aamulla en oikein tiedä mihin aikaan heräsin, koska tuntuu etten nukkunut juuri yhtään. Nousin sängystä 5.40 juomaan vielä sallitusti pari desiä vettä. Sen jälkeen vedin vaatteet niskaan, pesin hampaat ja kävin vessassa vielä ennen lähtöä. Puistosairaalaan menin ihan vaan julkisilla.

Perille päästyäni ilmoittauduin aulassa toimenpiteeseen ja tässä tuli ensimmäinen palautteen antamisen paikka: 

Aulassa oli trafiikkia, kun muutamia muitakin ihmisiä tuli samaan aikaan sisälle. Ilmoittautumisautomaatti oli siinä ovensuussa kulkuväylän vierellä. Ei siinä muuten mitään, mutta ilmoittautuessa näytölle lävähti isolla tekstillä ”siittimen muodostaminen sukupuolen korjauksen yhteydessä” ja samalla sekunnilla näyttö jumittui johonkin odota tilaan. Siinä sitten koitin tekstiä peitellä ja hetki meni nopeasti ohi, vaikka sillä hetkellä se tuntui ikuisuudelta. Jotenkin tuli vähän kiusallinen olo, että tässä nyt kaikille esiteltiin että mihin sitä ollaan tulossa. :D

Siitä siirryin sitten odotustilaan ja ehdin juuri istahtaa, kun hoitaja tuli jo hakemaan mua siitä. Lähdettiin mulle varattuun huoneeseen tekemään haastattelua ja muita valmisteluita.

Ensimmäisenä mulle laitettiin molempiin ranteisiin sairaalarannekkeet. Sitten hoitaja kyseli milloin olen syönyt ja juonut viimeksi, olenko ottanut aamulla lääkkeitä, milloin käynyt suihkussa jne. Hän varmisti myös, että napapiikki on laitettuna. Sitten mitattiin verenpaine, happisaturaatio ja kuume.

Sitten jäin hetkeksi itsekseni vaihtamaan vaatteet. Omat vaatteet ja kengät laitoin ohjeen mukaan pusseihin koriin, mikä tästä sitten viedään lukolliseen kaappiin odottelemaan mun muiden tavaroiden kanssa osastolle siirtymistä.

Kun vaatteet oli vaihdettu niin hoitaja tuli takaisin laittamaan mulle ensin suojat kantapäihin ja häntäluun päälle suojaksi, kun tulee maattua paljon. Sen jälkeen taiteilin vielä tukisukat jalkaan, kun mun jalat kutiaa niin paljon ettei toisen laittamana niitä saa jalkaan. Hoitaja toi tässä yhteydessä mulle myös jo rauhottavan lääkkeen, minkä sain halutessani tähän aamulle jo esilääkitykseksi ottaa.

Tuon jälkeen jäin odottelemaan huoneeseen itsekseni hetkeksi ennen kirurgin saapumista.

Odottelin kirurgia lopulta puolisen tuntia. Välillä hoitaja kävi pariin kertaan kysymässä, että onko kirurgi jo käynyt ja kolmannella kerralla kertoi, että kirurgi oli soittanut olevansa junalla tulossa ja jumissa. 

Vähän siis lähtölaukaus täällä viivästyi, mutta eipä tuossa onneks kiire mihinkään tässä vaiheessa enää ole kun tänne saakka oli jo päästy.

Kirurgi tuli sitten erikoistuva lääkäri mukanaan siihen käymään. Kirurgi piirteli mulle jotain linjaviivoja etu- ja takapuolelle ja sitten hän suunnitteli, että kummalta puolelta virtsaputken siirre otetaan. Hänellä oli mukanaan joku laite, jolla hän kuunteli siitä siirre kohdalta verisuonia, ja lopulta päädyttiin valitsemaan oikea puoli koska siinä ei ollut niin paljon karvoja.

Tämän jälkeen, kun mulla ei ollut mitään kyseltävää, niin hoitaja tuli takaisin huoneeseen ja lähdettiin tavarat mukana kohti leikkaussalia. Matkalla kävin vielä viimeisen kerran pissalla.

Leikkaussalissa mua odotti mukava lämmin sänky mihin laittelin makuulle. Aluksi multa kyseltiin jotain kysymyksiä, kuten että mihin leikkaukseen olen tulossa. Sitten mulle alettiin laittelemaan kaikenlaisia mittareita, tippa jne. kiinni. Huoneeseen tuli koko ajan lisää henkilökuntaa ja kaikki kävivät esittäytymässä mulle, mutta totesinkin jossain vaiheessa, että hyvä kun esittäydytte, mutta en kyllä muista kenenkään teidän nimiä enää kohta.

Vielä tuossa mun hereillä ollessa mulle laitettiin epiduraali ja testattiin, että se varmasti lähti toimimaan. Odotin siitä kokemuksesta paljon pahempaa kun mitä se lopulta oli. Ensin nousin sängylle istumaan ja mun jalkojen alle tuotiin jakkara ja syliin tyyny mitä vasten sain nojata. Tuossa piti ottaa sellainen asento, että selkärangan nikama oli mahdollisimman auki eli selkä pyöreänä. Asennon pitämisessä oli apuna yksi hoitajista, joka huolehti, että pysyn tolpillani. Sitten alue ensin selästä puudutettiin ja tuo puudutuksen laittaminen tuntui ehkä pahimmalta koko hommassa. Itse epiduraalin pistäminen ei tuntunut puudutuksen takia oikein miltään paitsi siinä vaiheessa, kun kanyylia laitettiin sisälle, niin tuntui vähän sellaisia sähköiskumaisia tuntemuksia selkärangassa. Vaikka tuo ei varsinaisesti sattunut, niin tuossa putken laittamisen yhteydessä mua alkoi heikottaa aika paljon. Epiduraalin putki vielä teipattiin selkää pitkin paikoilleen niin, että sen pää tuli tuohon olkapäälle ylös. Sen jälkeen pääsin takaisin makuulle.

Sitten pienen odottelun jälkeen testattiin epiduraalipuudutuksen vaikutusta kylmällä. Alue ei ollut puutunut ollenkaan joten epiduraali piti laittaa uudestaan. Tähän tuli joku toinen lääkäri avuksi. Uutta epiduraali laittaessa homma meni hyvin muuten, paitsi samassa kohtaa eli sen putken laittamisen yhteydessä alkoi taas heikottaa ja pyörryttää todella paljon. Sitten taas pienen odottelun jälkeen testattiin epiduraalin toimiminen kylmällä ja se onneksi oli alkanut vaikuttaa. 

Sitten oli edessä ehkä inhottaviin juttu eli laskimokanyylin laittaminen tuohon ranteen kohdalle, että leikkauksen aikana multa saatiin helposti sitä kautta otettua verikokeita. Tuotakin aluetta vähän puudutettiin ensin, mutta oli se silti todella inhottava kokemus. 

Sitten kun kaikki alkoi olla kiinnitettynä ja muutenkin valmiina niin nukutus käynnistettiin ja sitten mulla menikin taju kankaalle.

Heräämöstä en muista kovinkaan paljoa, mutta siellä oli mukavat hoitajat. Herätessä ei tuntunut oikein muuta kipua kun hauissa, mikä johtui siitä, että leikkauksessa käsissä on ollut verenpainemittaria ja muuta sellaista ja olen muutenkin ollut todella epätavallisissa asennoissa. Hauis lihakset oli ihan jännittyneet ja käsiä ei meinannut saada suoritettua. Tähän auttoi, kun hoitajat hieroi vähän lihaksia ja hiljalleen aloin jumppaamaan käsiä liikkeelle. 

En tiedä kauanko heräämö olin, mutta joskus kahdeksan aikaan illalla lähdettiin kohti vuodeosastoa ja matkalla napattiin mun tavarat ja vaatteet lukollisesta kaapista matkaan. Vuodeosastolla mua odotti oma yhden hengen huone, missä saa onneksi olla ihan itsekseen ja rauhassa. 

Tässä minä saavuttuani vuodeosastolle.

Leikkauspäivä meni siis tosi nopeaa, kuten osasinkin odottaa. Olin yllättynyt siitä kuinka pitkä leikkaus tuo nyt sitten lopulta oli, kun menihän siinä melkein koko päivä. 

Mutta tuollainen oli leikkaus päivä. Samaan aikaan tuntuu että ei tapahtunut paljon mitään, kun suurin osa päivästä meni itsellä unessa, mutta tapahtui ihan tuossa senkin ulkopuolella aika paljon. Palaan tänne tämän päivän ja ensi yön osalta sitten huomenna.