Viisi päivää leikkauksesta

Viidentenä yönä uni oli ihan hyvää verrattuna aiempiin öihin, vaikkakin heräilin muutaman tunnin välein aina johonkin. Kolmen aikaan yöllä iski nälkä ja sain pyytämäni jugurtin. Sen jälkeen sain onneksi sitten unen päästä kiinni uudelleen ja heräilin aamulla välillä hetkiksi, kun käytiin tsekkaamassa vointia ja tekemässä mittauksia, tuomassa aamulääkkeitä ja sitten aamupalaa tuodessa heräilin vasta kohta kunnolla syömään sitä. Aamupalan söin rauhakseen ja sen jälkeen jatkoin sitten taas nukkumista.

Aamupäivällä tänne tuli kaksi hoitajaa yhdessä pönkimään mut ylös ja tekemään pesuja samalla. Nouseminen teki vähän huonon olon ja huippasi, mutta sain otettua jo muutamat askeleet tukitelineen avulla tässä sängyn vieressä. Hoitajat lupailivat, että iltapäivällä noustaan taas uudelleen pienen tauon jälkeen ja virtsapussikin jätettiin korkille, että sain taas vähän tunnustella omaa oloa siitä, että koska rakko on täynnä.

Pian tuon jälkeen tuotiin lounas, minkä syötyäni nukahdin jälleen. Iltapäivällä mulle iski jo vähän paniikki, kun muistin tuon virtsarakon ja en oikein tiennyt, että tuntuuko rakko täydeltä vai ei. Pyysin sille tyhjennyksen sitten jossain vaiheessa ja jätettiin virtsapussi paikoileen taas, kun täällä ei tiedetty miten rakkoa ehdittäisiin tulla tyhjentelemään. Tuossa samalla kyselin siitä, että koska noustaan uudelleen. Siinä oli pian päivällinen tulossa niin sovittiin, että katsotaan sen syömisen jälkeen. Ehdin siinä sitten syödä ja vähän odotellakin ja lopulta sitten kutsuin hoitajaa paikalle ylösnousemisen suorittamiseen. Hän lähti vielä etsimään toista hoitajaa avukseen ja lopulta ehkä puoli kuuden aikaan pääsin käymään ylhäällä. Jälleen nouseminen teki vähän huonon olon, mutta uskalsin jo ottaa muutaman askeleen tuen kanssa tässä huoneessa.

Loppuillan makoilinkin sitten tuttuun tapaan telkkaria katsellessa ja välillä torkkuessa. Illalla uni alkoi tulla mukavasti jo kymmenen jälkeen. 

Kokonaisuudessaan päivä meni siis ihan hyvin, vaikka vähän turhauttikin tuo odottelu ja epätietoisuus siitä, että tuleeko toista nousemista vai ei, kun mitään ei enää meinannut kuulua asian tiimoilta. 

Oon nyt myös parin päivän ajan kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että tulee syötyä tarpeeksi, kun muuten on tosi heikottava olo koko ajan. Vaikka sairaalaruoka vähän ällöttääkin välillä, niin oon onnistunut tässä mahdollisimman paljon syömisessä ihan hyvin ja huomaa, että olo on paljon parempi.

Leikkausalueen osalta kivut on pysyneet edelleen maltillisina, mutta nyt viimeisen vuorokauden aikana joitakin alueita on alkanut vähän kutittaa. Esimerkiksi yöllä vähän häiritsi epiduraalin kutiseva haavalappu selässä, mutta sen sai onneksi pois aamulla ja ei sillä oikein ollut enää syytä olla paikallaankaan. Myös reisiä ja nivusia on vähän tehnyt mieli rapsuttaa haavalappujen ja sidosten kohdalta, mutta toistaiseksi oon pystynyt hillitsemään itseni.